Bannakafalattan ansiokkaaseen kumppanikatsaukseen ei ole paljon lisäämistä, mutta komppaisin ajatuksia Marthasta, joka on ehkä vasta jälkeenpäin alkanut nousta ansaitsemaansa asemaan. Silloin kun varsinaisia kumppaneita oli ollut vain kolme, Martha ehkä kärsi siitä että hänen kummallakin puolellaan oli niin kirkas tähti: Rose oli klassinen prinsessahahmo ja Donna oli itseoikeutettu kuningatar, ja Martha-parka oli se tavis siinä kuninkaallisten välissä. Mutta en usko että on sattumaa, että Marthan kaudella tuli monta koko sarjan parhaista jaksoista. Esimerkiksi Human Nature/Family of Blood-tarinan ajanhan Freema Aqyeman oli se joka joutui yksin kannattelemaan koko scifipuolta ja pitämään sarjan Doctor Whona sillä aikaa kun David Tennant teki hetkellisesti aivan toisenlaista sarjaa, ja hän selvisi haasteesta loistavasti.

– VV (ei varmistettu)