Oon tainnu joskus sivulla kalapuikko kertoa väläyksiä siitä, miten Tohtoriin tutustuin.. Tosin tuskin kukaan sitä sieltä enää löytää, hmm, pitäisköhän hehkuttaa uudelleen ja entistä tarkemmin? :D
Siis niinkun ihan alusta tähän hetkeen asti. Oih, ihan pakko, kun on tässä aikaa taas fiilistellä. Lukekoon ken jaksaa :D
Ensimmäinen kerta kun muistan kuulleeni sarjan olemassaolosta oli Matrix reloadedin ilmestymisaikaan, jolloin fanitin Keanu Reevesiä aivan valtavasti. Sen takia tietysti tutustuin 80-luvun leffaan Bill and Ted's excellent adventure, josta olen täällä aiemminkin maininnut. Siinä matkataan ajassa puhelinkopilla ja jostain arvosteluista luin, että tämä on parodiaa tunnetusta pitkäaikaisesta scifi-sarjasta Doctor Who. No, eipä silloin sen enempää kiinnostanut asia, mutta tulipahan tiedostettua jollain tasolla.
Tohtoriin tutustuin lopulta vasta tämän vuoden alussa, tammikuussa varmaan. Olin työreissulla viikonlopun ja sillä aikaa mun mies oli löytänyt Netflixistä huikean sarjan, josta oli melkein 1,5 kautta katsonut. Tein yksi ilta samalla jotain kiireisiä juttuja ja välillä kuljin tv:n ohi, kun hän siinä katseli.. Alkupätkä rise of the cybermenistä... "Hullu tiedemies ja metalliukko, mitä tämä on?" Pätkä jostain keskeltä jaksoa Idiot's lantern, "epäuskottava vihollinen tv-ruudun sisässä ja joku hassu laiha ylinäyttelevä silmälasipäinen mies heiluu jonkun meisselin kanssa.. Onnellinen loppu, kun Rose pelastuu.. Mitä ihmettä tämä on?" Lisää pätkiä, joiden katseluaika kerta toisensa jälkeen pitenee. The Runaway Bride.. "OMG Catherine Tate hääpuvussa! Tohtori on hukannut Rosen, surullista." En ehdi katsoa jaksoa kokonaan, kun pitää taas lähteä töihin. Sitten Tohtori matkaakin Marthan kanssa. Seuraavana päivänä mieheni on jo ehtinyt jaksoon 42, josta näen väläyksiä. Ja sitten vihdoin ehdin istua sohvalle kokonaisen jakson ajaksi.
Ensimmäinen jakso, jonka katson kokonaan on siis Human nature. Jakso, jossa Tohtori ei edes tiedä olevansa tohtori! Miten loistava jakso aloittaa, olla lähes yhtä pihalla kaikesta.
Olen jonkin verran tietoinen sarjan taustoista, sen verran pätkiä olen nähnyt ja mieheltäni kuullut. Pyydän, ettei hän enää katsoisi jaksoja eteenpäin ilman minua. Ahmimme useita jaksoja kerralla päivässä.
"Hermits United. We meet up every 10 years, swap stories about caves. It's good fun. For a Hermit." sanoo Tohtori jaksossa Utopia. repeän nauruun.
Missaan jakson, jossa Tohtori ja Donna tapaavat jälleen toisensa. Siitä eteenpäin katson jälleen. Silence in the library saa minut pelkäämään, samoin kuin Midnight.
Riemuitsen, kun Tohtori löytää jälleen kadottamansa Rosen, tuon naisen, josta tiedän yhtä paljon kuin Donna tiesi. Itken, kun Rose jää toisaalle. Itken hirvittävästi, kun Donna menettää muistinsa. Tuntuu kuin sydämeni olisi revitty irti.
Sitten Netflixissä tapahtuu jotain anteeksiantamatonta: Tohtori vaihtuu selittelemättä. Saan tietää, että Tennantin viimeiset jaksot puuttuvat kokonaan. Siirrymme kuitenkin vitoskauteen, joka on täynnä vauhtia, mutta tuntuu aivan kuin eri sarjalta. Pidän siitä silti. 11th hour on loistava aloitusjakso uudelle tohtorille, melkein unohtaa surra edellistä, kun naurua ja vauhtia riittää.
Kun 5. kausi loppuu, haluan lisää. Aloitan aivan alusta. Ecclestonin karisma. Kammottava kaasunaamarilapsi. Cassandra. Odotan kymppiä. Itken ilosta, kun Tohtori vaihtuu takaisin Tennantiksi!! Koittaa Doomsday, itken surusta. Jatkan seikkailua Marthan kanssa hetkeen, jolloin tapasin hänet ensimmäistä kertaa.
Kaivan tietoa vanhoista tohtoreista, katsomme yhdessä ensimmäisen tohtorin ensimmäiset seikkailut. Classicin jaksoja sieltä täältä. Imen youtubesta kaikki mahdolliset videt Tennantista, alkaen iltasaduista aina weakest link -erikoisjaksoon. Katson kaikki confidential-jaksot, mitä löydän.
Kun kaikki new whon jaksot on katsottu, löydän tiedon, että sarja jatkuu ylellä. Odotan kuin kuuta nousevaan neloskauden ekstroja. Brilliant! kunnes... "I don't want to go" - itken jälleen silmät päästäni. Mutta hyvästelykierros on kuitenkin hieno lopetus ysin ja kympin kausille.
Katson 5. kauden uudelleen.
Seuraan innolla kutoskauden, loistavaa juonikehittelyä mielestäni yleisjuonikaareltaan melko surkean 5-kauden jälkeen. Tohtorin ja Riverin tarina selkeytyy pala palalta, aivan loistavaa. Angels take Manhattan - hieno lopetus Amyn ja Roryn tarinalle, itken varmaan tunnin. Sitä ei olekaan tapahtunut moneen jaksoon.
Käyn täällä säännöllisesti jakamassa ja imemässä fiiliksiä Tohtorista. Liityn DWF-facebookryhmään vasta kun seiskakausi on ohi, koska pelkään spoilereita. Kaipaan lisää. Löydän täältä linkin Kuolleeseen chattiin. Missaan ekan seikkailun, mutta sitten tärähdän taloni kanssa keskellä tapahtumia ja siitä asti on ollut menoa. Löydän ulottuvuuspensselin ja uuden identiteetin Fanni Tyler-Smithinä. Teidän kanssa on hauska jatkaa aivotonta seikkailua :D
Bonus: enpä olisi uskonut, että TV-sarjan fanittaminen tuo elämään myös uusia ystäviä!
tiistaina 17.09.2013
Oon tainnu joskus sivulla kalapuikko kertoa väläyksiä siitä, miten Tohtoriin tutustuin.. Tosin tuskin kukaan sitä sieltä enää löytää, hmm, pitäisköhän hehkuttaa uudelleen ja entistä tarkemmin? :D
Siis niinkun ihan alusta tähän hetkeen asti. Oih, ihan pakko, kun on tässä aikaa taas fiilistellä. Lukekoon ken jaksaa :D
Ensimmäinen kerta kun muistan kuulleeni sarjan olemassaolosta oli Matrix reloadedin ilmestymisaikaan, jolloin fanitin Keanu Reevesiä aivan valtavasti. Sen takia tietysti tutustuin 80-luvun leffaan Bill and Ted's excellent adventure, josta olen täällä aiemminkin maininnut. Siinä matkataan ajassa puhelinkopilla ja jostain arvosteluista luin, että tämä on parodiaa tunnetusta pitkäaikaisesta scifi-sarjasta Doctor Who. No, eipä silloin sen enempää kiinnostanut asia, mutta tulipahan tiedostettua jollain tasolla.
Tohtoriin tutustuin lopulta vasta tämän vuoden alussa, tammikuussa varmaan. Olin työreissulla viikonlopun ja sillä aikaa mun mies oli löytänyt Netflixistä huikean sarjan, josta oli melkein 1,5 kautta katsonut. Tein yksi ilta samalla jotain kiireisiä juttuja ja välillä kuljin tv:n ohi, kun hän siinä katseli.. Alkupätkä rise of the cybermenistä... "Hullu tiedemies ja metalliukko, mitä tämä on?" Pätkä jostain keskeltä jaksoa Idiot's lantern, "epäuskottava vihollinen tv-ruudun sisässä ja joku hassu laiha ylinäyttelevä silmälasipäinen mies heiluu jonkun meisselin kanssa.. Onnellinen loppu, kun Rose pelastuu.. Mitä ihmettä tämä on?" Lisää pätkiä, joiden katseluaika kerta toisensa jälkeen pitenee. The Runaway Bride.. "OMG Catherine Tate hääpuvussa! Tohtori on hukannut Rosen, surullista." En ehdi katsoa jaksoa kokonaan, kun pitää taas lähteä töihin. Sitten Tohtori matkaakin Marthan kanssa. Seuraavana päivänä mieheni on jo ehtinyt jaksoon 42, josta näen väläyksiä. Ja sitten vihdoin ehdin istua sohvalle kokonaisen jakson ajaksi.
Ensimmäinen jakso, jonka katson kokonaan on siis Human nature. Jakso, jossa Tohtori ei edes tiedä olevansa tohtori! Miten loistava jakso aloittaa, olla lähes yhtä pihalla kaikesta.
Olen jonkin verran tietoinen sarjan taustoista, sen verran pätkiä olen nähnyt ja mieheltäni kuullut. Pyydän, ettei hän enää katsoisi jaksoja eteenpäin ilman minua. Ahmimme useita jaksoja kerralla päivässä.
"Hermits United. We meet up every 10 years, swap stories about caves. It's good fun. For a Hermit." sanoo Tohtori jaksossa Utopia. repeän nauruun.
Missaan jakson, jossa Tohtori ja Donna tapaavat jälleen toisensa. Siitä eteenpäin katson jälleen. Silence in the library saa minut pelkäämään, samoin kuin Midnight.
Riemuitsen, kun Tohtori löytää jälleen kadottamansa Rosen, tuon naisen, josta tiedän yhtä paljon kuin Donna tiesi. Itken, kun Rose jää toisaalle. Itken hirvittävästi, kun Donna menettää muistinsa. Tuntuu kuin sydämeni olisi revitty irti.
Sitten Netflixissä tapahtuu jotain anteeksiantamatonta: Tohtori vaihtuu selittelemättä. Saan tietää, että Tennantin viimeiset jaksot puuttuvat kokonaan. Siirrymme kuitenkin vitoskauteen, joka on täynnä vauhtia, mutta tuntuu aivan kuin eri sarjalta. Pidän siitä silti. 11th hour on loistava aloitusjakso uudelle tohtorille, melkein unohtaa surra edellistä, kun naurua ja vauhtia riittää.
Kun 5. kausi loppuu, haluan lisää. Aloitan aivan alusta. Ecclestonin karisma. Kammottava kaasunaamarilapsi. Cassandra. Odotan kymppiä. Itken ilosta, kun Tohtori vaihtuu takaisin Tennantiksi!! Koittaa Doomsday, itken surusta. Jatkan seikkailua Marthan kanssa hetkeen, jolloin tapasin hänet ensimmäistä kertaa.
Kaivan tietoa vanhoista tohtoreista, katsomme yhdessä ensimmäisen tohtorin ensimmäiset seikkailut. Classicin jaksoja sieltä täältä. Imen youtubesta kaikki mahdolliset videt Tennantista, alkaen iltasaduista aina weakest link -erikoisjaksoon. Katson kaikki confidential-jaksot, mitä löydän.
Kun kaikki new whon jaksot on katsottu, löydän tiedon, että sarja jatkuu ylellä. Odotan kuin kuuta nousevaan neloskauden ekstroja. Brilliant! kunnes... "I don't want to go" - itken jälleen silmät päästäni. Mutta hyvästelykierros on kuitenkin hieno lopetus ysin ja kympin kausille.
Katson 5. kauden uudelleen.
Seuraan innolla kutoskauden, loistavaa juonikehittelyä mielestäni yleisjuonikaareltaan melko surkean 5-kauden jälkeen. Tohtorin ja Riverin tarina selkeytyy pala palalta, aivan loistavaa. Angels take Manhattan - hieno lopetus Amyn ja Roryn tarinalle, itken varmaan tunnin. Sitä ei olekaan tapahtunut moneen jaksoon.
Käyn täällä säännöllisesti jakamassa ja imemässä fiiliksiä Tohtorista. Liityn DWF-facebookryhmään vasta kun seiskakausi on ohi, koska pelkään spoilereita. Kaipaan lisää. Löydän täältä linkin Kuolleeseen chattiin. Missaan ekan seikkailun, mutta sitten tärähdän taloni kanssa keskellä tapahtumia ja siitä asti on ollut menoa. Löydän ulottuvuuspensselin ja uuden identiteetin Fanni Tyler-Smithinä. Teidän kanssa on hauska jatkaa aivotonta seikkailua :D
Bonus: enpä olisi uskonut, että TV-sarjan fanittaminen tuo elämään myös uusia ystäviä!
– Fani (ei varmistettu)