Ensimmäistä kertaa jotakin Doctor Whosta eksyi uniini ja sen sitten piti olla Itkeviä enkeleitä eikä Tardis. :/ Unessa olin joutunut erilleen toisista ja eksyin suuren toimistorakennuksen tyhjään päähän. Näin silmäkulmastani enkelin siesovan käytävän päässä ja kun käännyin katsomaan se oli kadonnut. Ja sama uudestaan ja uudestaan. Enkelit eivät hyökänneet vaan vaanivat taustalla. Mitään pahaa ei tapahtunut, mutta uhkan tunne ja ahdistus kasvoi koko ajan. Löysin onneksi pian takaisin käytössä olevaan osaan toimistosta ja ryhmäläiseni, mutta en kertonut heille mitään. Ensimmäiset enkelit nähtyäni olin kysellyt yhdeltä toimiston työntekijältä, onko tuolla perällä nähty mitään outoa, mutta en ollut saanut kunnollista vastausta. Jäi epäselväksi tiesivätkö he mitään uhkaavasta vaarasta.

Jeps. Huomenna Kymppi saa jakaa päivänsä Aleksis Kiven kanssa. Miten sitä voisi viettää? Ehdottomasti EN syö huomenna päärynöitä, mutta muuten.

Mulle 10.10. merkitsee loppusyksyn alkamista ja lähenevää talvea. Milloin tahansa Aleksis Kiven päivän jälkeen voi tulla pakkaset ja sataa pysyvän lumen. Päivät ovat kalseita ja samalla niissä on jotakin haikea romanttista, varsinkin sumuiset aamut ovat ihania.

– Täti (ei varmistettu)