sunnuntaina 24.11.2013

Episodi alkoi loistavasti kun tuli ensimmäinen 50 vuotta vanha Doctor Who intro ja sen perään heti nykyaikainen melkein sama versio ihan ensimmäisestä episodin ihan alusta hieno viittaus sarjalle. Huumoria oli paljon ja se oli hyvää. Yhdentoistan ja Kympin eka tapaaminen oli mahtava ja hauska kun 11th sanoi 10th tikku-ukoksi sitten vain meisselien vertailu 10th älyää että 11th on hänen seuraava muotonsa. Kun Hurt tuli paikalle homma muuttui tosi hauskaksi ja nauroin oikein ääneen.

Aikasota muistelo kohtaus alussa oli mahtava ja oli paljon räjähdyksiä ja EXTERMINATEA!
NO MORE kirjoitus aseella oli kiva nähdä luulin eka kun Hurt halusi aseen että hän menisi ulos kuin joku Rambo ampumaan Dalekkeja vähänkö se olisi ollut mahtava kohtaus mutta olihan se loistava muutenkin olisi voinnut olla vähän pitempi. Tiedän ettei tohtori yleensä käytä aseita kun vain harvoin ja tosi hankalissa tilanteissa.

Sitten Hurtin tohtori tuli ja sanoi etsivänsä tohtoria eikä heti uskonut että 10th ja 11th ovat tohtoreita vaan hän luuli heitä tohtorin kumppaneiksi. Sitten vielä se kohta kun vartijat ympäröivät heidät ja joku prinssi sanoo haluavansa tohtorin pään sitten Hurt sanoo siihen: Well this all the makings for your lucky day ja se ilme millä Hurt sanoo sen absolutely fantastic!

Oli vähän harmi että "Rose" ei ollutkaan se oikea Rose toivoin etukäteen että olisi. Se olikin vaan joku olento, joka näytti Roselta en ole mikään Rose fani mutta hän ei sitten ollutkaan silleen oikea siinä.

Zygonit oli hyvin tehty ja tykkäsin niiden äänestä. En ole vielä nähnyt niiden ekaa episodia.
Maalaus idea oli hieno. Ydinkärki kohtaus oli jännittävä ja sen estäminen oli hyvä ja mielenkiintoinen ratkaisu. Lontoo Towerin ne vanhojen kumppaninen kuvat oli hyvä lisäys.
Back to the Future viittaus oli hauska se nauratti. Kolmen tohtorien Tardikset olivat mukavan erilaiset varsinkin ulkoa että sisältä.

Lopun oivallus että Gallifrey voidaan pelastaa oli mahtava ja lapsien ja muidenkaan ei tarvitsekkaan kuolla. Se vain jäädytettiin eikä 11th tarvitse tuntea surua ja häpeää siitä enää. Hänen pitää löytää se jostain. Hurtin regeneraatio kuten sanottua oli mukava yllätys siinä kun hän sanoo "Im wearing a bit thin" oli kiva viittaus 1st tohtorin viimeiseen episodiin. Se oli niin lähellä että Eccelstonin kasvot olisivat tulleet esiin mut ei niin ei.

Tom Bakerin/4th ja 11th tapaaminen oli vähän hassu ja loistava kohtaus Who knows who nose. Kaksi parhainta tohtorin näyttelijää samassa kohtauksessa episodin paras kohtaus!!!!

Tämä episodi oli sopivan pituinen ja aloin itkemään lopussa kun Matt alkoi puhumaan unelmista ja sitten ne tohtorit oli yhdessä. Se oli niin hyvin tehty Steven Moffat sinä nerokas käsikirjoittaja pysy vain tämän sarjan tuottajana loppuun asti minä toivon ainakin niin. Surullista joulu episodia odotellessa en vain tiedä pystynkö odottamaan 29 päivään asti vai katsonko jo vähän juonipaljastuksia ennen sitä vain aika kertoo sen.

Tuostahan tuli aika romaani =D. Siinä oli mielipiteeni episodista en luullut että siitä tulisi noinkin pitkä. On mukava lukea teidän mielipiteitänne tästä suurenmoisesta juhla episodista.

Sitten vielä ihan lopuksi minun hienoa catchphrasea, jota käytän nyt ensimmäisen kerran:
Thats all folks and until next time!

Vastaa

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
CAPTCHA
Tällä estetään häirikköviestit.

Muualla Yle.fi:ssä