Tennantti oli varmasti vähän väsynyt spesiaalia kuvatessa. Pienten vauvojen vanhemmat tuppaavat olemaan... Vanhemmuus ei tule yksin (eikä vanhuus... Olihan kuningattarenkin esittäjä pienen vauvan äiti kuvausvaiheessa, mutta ikäeroa Tennanttiin on jonniiverran). Mutta Yksitoistahan sitä Kymppiä kommentoikin (Dick Van Dyke)
Zygonien osuus jäi minunkin mielestäni kesken, mutta neljättä-viidettä kertaa katsoessa se ei enää niin häirinnyt. Oletan, että jos tarvetta on, siihen palataan tulevilla kausilla. Moffatilla kun on tapana rakentaa hyvin pitkiä tarinankaaria. Juhlajakso kun ei kuitenkaan ole erillinen muusta Doctor Who-sarjasta, vaan "vain" juhlajakso. Zygonien syytä oli se, että Tohtori joutui naimisiin ;-) ja tämä juonenpätkähän (ilman mainintaa zygoneista) oli peräisin jo Tennantin viimeisistä jaksoista.
Osgoodin+Osgoodin kopion osuus saattaa olla se asia, joka tuo ton uudelleen joskus mukaan.
Kate Stewart on hyvä hahmo. Ylipäätään Moffat on mielestäni kehittynyt parempaan suuntaan nimenomaan naisten rooleja kirjoittaessaan. Nyt juhlajaksossa naiset olivat vahvoja, fiksuja (ja filmaattisia, en ole Billie Piperia nähnyt yhtä hyvän/hyvävointisen näköisenä pitkään aikaan kuin nyt Isona Pahana Sutena, aseena, joka ei halunnut tulla käytetyksi). Kuningatar ei vain komentanut alamaisiaan pistämään päitä poikki, vaan aktiivisesti toimi. Onnistuipa soluttautumaan zygonien joukkoon ja paljastamaan heidän juonensakin (kahteen kertaan). Eihän Osgoodgaan vain odottanut Tohtoria pelastamaan, vaikka sitä hartaasti toivoikin.
Tohtori Whota katsoessani en odota, että kaikki juonet saisivat ratkaisunsa aina kerralla. Voi olla, että jossain vaiheessa tullaan näkemään ratkaisuja niihin Classic Whon jaksoihin, joita kukaan ei ole nähnytkään vuosikymmeniin (muutama jakso on taas löytynyt).
Valitettavasti olen vähän huono arvioimaan juonen jatkuvuutta tms. koska mulla sattuu olemaan erinomaisen vilkas mielikuvitus. Ehdin yleensä täyttää juonen aukot päässäni ennenkuin olen niistä tietoisia ;-)
Se, että joku toistu aina uudestaan ja uudestaan. Maailmassa ei ole kuin muutama perustarina, ja kaikki muut tarinat ovat niiden mukaelmia. Ei minua häiritse teemojen toistaminen - jos häiritsisi, niin jäisipä kirjat lukematta ja televioso-ohjelmt ja elokuvat katsomatta. Aikamatkailu-sarjaa katsoessa melkein odottaakin, että törmää samaan asiaan vielä uudestaan ja uudestaankin...
Juhlajaksossa minusta erityisen hyvää oli se, että se ei ollut LIIAN pelottava eikä synkkä. Lapsia pelotti sopivasti, mutta kukaan ei pyytänyt, että kanavaa olisi vaihdettu. Ehkä meidän lapset on liian pahasti pilattu, kun bongasivat Capaldin siitä sekunnista lopussa (ja sitten piti kaivaa netistä Capaldin esittelypätkät esiin). "Tutun kasvon" näkeminen ei minusta ollut missään vaiheessa mikään ongelma, ja jo Night of the Doctor antoi Tohtorille selkeän mahdollisuuden valita tuleva inkarnaationsa. Nythän regeneraatiot ovat sen jälkeen tapahtuneet kaikki samalla tavalla. Tom Bakerin osuuden ja merkityksen Moffat tosiaan kertoikin haastattelussaan heti filkan näyttämisen jälkeen.
hienoa oli se, että Yle osallistui maailmanennätyksen tekemiseen ;-)
maanantaina 25.11.2013
Tennantti oli varmasti vähän väsynyt spesiaalia kuvatessa. Pienten vauvojen vanhemmat tuppaavat olemaan... Vanhemmuus ei tule yksin (eikä vanhuus... Olihan kuningattarenkin esittäjä pienen vauvan äiti kuvausvaiheessa, mutta ikäeroa Tennanttiin on jonniiverran). Mutta Yksitoistahan sitä Kymppiä kommentoikin (Dick Van Dyke)
Zygonien osuus jäi minunkin mielestäni kesken, mutta neljättä-viidettä kertaa katsoessa se ei enää niin häirinnyt. Oletan, että jos tarvetta on, siihen palataan tulevilla kausilla. Moffatilla kun on tapana rakentaa hyvin pitkiä tarinankaaria. Juhlajakso kun ei kuitenkaan ole erillinen muusta Doctor Who-sarjasta, vaan "vain" juhlajakso. Zygonien syytä oli se, että Tohtori joutui naimisiin ;-) ja tämä juonenpätkähän (ilman mainintaa zygoneista) oli peräisin jo Tennantin viimeisistä jaksoista.
Osgoodin+Osgoodin kopion osuus saattaa olla se asia, joka tuo ton uudelleen joskus mukaan.
Kate Stewart on hyvä hahmo. Ylipäätään Moffat on mielestäni kehittynyt parempaan suuntaan nimenomaan naisten rooleja kirjoittaessaan. Nyt juhlajaksossa naiset olivat vahvoja, fiksuja (ja filmaattisia, en ole Billie Piperia nähnyt yhtä hyvän/hyvävointisen näköisenä pitkään aikaan kuin nyt Isona Pahana Sutena, aseena, joka ei halunnut tulla käytetyksi). Kuningatar ei vain komentanut alamaisiaan pistämään päitä poikki, vaan aktiivisesti toimi. Onnistuipa soluttautumaan zygonien joukkoon ja paljastamaan heidän juonensakin (kahteen kertaan). Eihän Osgoodgaan vain odottanut Tohtoria pelastamaan, vaikka sitä hartaasti toivoikin.
Tohtori Whota katsoessani en odota, että kaikki juonet saisivat ratkaisunsa aina kerralla. Voi olla, että jossain vaiheessa tullaan näkemään ratkaisuja niihin Classic Whon jaksoihin, joita kukaan ei ole nähnytkään vuosikymmeniin (muutama jakso on taas löytynyt).
Valitettavasti olen vähän huono arvioimaan juonen jatkuvuutta tms. koska mulla sattuu olemaan erinomaisen vilkas mielikuvitus. Ehdin yleensä täyttää juonen aukot päässäni ennenkuin olen niistä tietoisia ;-)
Se, että joku toistu aina uudestaan ja uudestaan. Maailmassa ei ole kuin muutama perustarina, ja kaikki muut tarinat ovat niiden mukaelmia. Ei minua häiritse teemojen toistaminen - jos häiritsisi, niin jäisipä kirjat lukematta ja televioso-ohjelmt ja elokuvat katsomatta. Aikamatkailu-sarjaa katsoessa melkein odottaakin, että törmää samaan asiaan vielä uudestaan ja uudestaankin...
Juhlajaksossa minusta erityisen hyvää oli se, että se ei ollut LIIAN pelottava eikä synkkä. Lapsia pelotti sopivasti, mutta kukaan ei pyytänyt, että kanavaa olisi vaihdettu. Ehkä meidän lapset on liian pahasti pilattu, kun bongasivat Capaldin siitä sekunnista lopussa (ja sitten piti kaivaa netistä Capaldin esittelypätkät esiin). "Tutun kasvon" näkeminen ei minusta ollut missään vaiheessa mikään ongelma, ja jo Night of the Doctor antoi Tohtorille selkeän mahdollisuuden valita tuleva inkarnaationsa. Nythän regeneraatiot ovat sen jälkeen tapahtuneet kaikki samalla tavalla. Tom Bakerin osuuden ja merkityksen Moffat tosiaan kertoikin haastattelussaan heti filkan näyttämisen jälkeen.
hienoa oli se, että Yle osallistui maailmanennätyksen tekemiseen ;-)
– Bad Wolf (ei varmistettu)