Surullinen ja hauska jouluerikoinen. Itselleni nämä surulliset ovat vähän hankalia, kun pitää lukea tekstityksiä susipesueelle ja se on hankalaa, jos ei ees nää mittään (jää hyvästi, Ripa...)
Oikein hyvä jakso, ei liian pelottava (kun kuitenkin kohdeyleisönä on lapsiperheet, mikä tuppaa monelta aina unohtumaan, jakso näytettiin Briteissäkin lasten telkankatseluaikaan). Jakson surumielistä tunnelmaa vain korosti tieto Yhdennentoista regenroitumisesta (mutta helpotti tieto siitä, että kaikesta huolimatta tämä ei ole loppu)
Yhdennentoista regemeraatio-osuus oli mielestäni toistoa Kympin regeneraatiosta. Jäähyväiset tärkeimmille kumppaneille (Kympillähän lössiä riitti Tardiksessa ruuhkaksi asti; 11. Pikku-Amelia ja Amy) ja saattaja regeneraatioon (Kympillä ood ja 11. Clara), regeneraation rajuus (Kymppi posautti Tardiksen, 11. räjäytti dalekit ja vissiin puoli Joulua).
Parasta oli peruukkitemppu (Matt Smithän vitsaili asialla kesällä/syksyllä, olin aivan varma, ettei mitään sellaista sitten voi tapahtua). Suurin osa jaksostahan meni sitten ikääntyneen Tohtorin vermeissä. (Bilbo Reppuli, hauska tavata).
Kun aikaa ei ole kuin tunti, niin sitä ei sitten ole enempää.

– Bad Wolf (ei varmistettu)