Kiinnostava, erinomaisesti tehty sarja, jossa historialliset faktat ovat kohdallaan niin sisällön kuin myös ulkonaisen toteutuksen puolesta. Vetää vertoja brittiläisille laatusarjoille. Tarinan "punainen lanka", jossa vauraan elintarvikejätin hemmoteltu tytär lähtee pommitehtaan työläiseksi, luo kiinnostavan jännitteen sarjan sisältöön, tuoden koko ajan esiin yhteiskunnallisia vastakohtaisuuksia ja eriarvoisuuksia taustallaan kiristyvä sotatilanne, jossa jokaisen odotetaan osallistuvan yhteisiin ponnisteluihin. Juonen kannalta vaarana on, että Gladys Withamista sukeutuisi kiiltokuvamainen hyvän ja oikean puolesta taisteleva enkelihahmo, mutta Jody Balfourin vilpiton ja aito roolisuoritus on ainakin toistaiseksi väistänyt tuon salakarin, painottaen suorituksessaan vanhempien ja heidän aikuistuvien lastensa ikiaikaista ristiriitaa. Kapinoiva lapsi haluaa irtautua niin vanhempiensa holhouksesta kuin myös heidän ideologiastaan ja maailmankuvastaan, haluten löytää ja toteuttaa oman elämänpolkunsa. Gladys Witham taistelee juuri sitä riiston ja mädännäisyyden maailmaa vastaan, joka oli yksi toiseen maailmansotaan johtaneita syitä.
Sarjalla on runsaasti yhtymäkohtia myös omaan sota-aikaamme, sillä myös meillä naiset työskentelivät sotatarviketuotannossa. Isotätini, leskeksi jäänyt kolmen pojan yksinhuoltaja, työskenteli talvisodan aikana sekä jatkosodan alussa Kuopion ammuslataamossa, ja pelkästään hänen vaiheistaan saisi aikaan puhuttelevaa ajankuvaa ja draamaa 1930-luvulta sota-ajan vuosiin.
On väärin sanoa, että "näitä sota-ajan tarinoita on nähty ihan riittävästi" (nimim. "minä 56-v"). Ei ole nähty ollenkaan riittävästi, ja sota-ajan laajat ja syvälliset yhteiskunnalliset vaikutukset on vielä suurelta osin käyttämättä draamatuotannon osalta. Tutkimuksia sota-ajasta on jo tehty paljon ja lisää tehdään koko ajan, mutta syvällisesti oivallettua, sota-ajasta kertovaa draamaa on ollut televisiossa hyvinkin vähän. Mutta tietysti on aina niitä, jotka haluavat nähdä vain kevyttä, ajatuksetonta hömppää...
Kuinka moni tämän draaman suomalaiskatsojista edes tietää, että lukuisat suomalaisnaiset työskentelivät sota-aikana ammuksia ja pommeja valmistavissa tehtaissa, vaarantaen henkensä ja terveytensä? Lotista on puhuttu ja kerrottu ja heidän vaiheitaan dramatisoitu, mutta on paljon sellaisia sota-ajan naisammattiryhmiä sekä työvelvollisia, joista ei tiedetä juuri mitään. Kuitenkin myös he antoivat oman panoksensa sotiemme vaikeissa oloissa, usein hyvinkin vaarallisissa olosuhteissa. Eikä niitä tarinoita ole vielä nähty ollenkaan riittävästi!
tiistaina 13.08.2013
Kiinnostava, erinomaisesti tehty sarja, jossa historialliset faktat ovat kohdallaan niin sisällön kuin myös ulkonaisen toteutuksen puolesta. Vetää vertoja brittiläisille laatusarjoille. Tarinan "punainen lanka", jossa vauraan elintarvikejätin hemmoteltu tytär lähtee pommitehtaan työläiseksi, luo kiinnostavan jännitteen sarjan sisältöön, tuoden koko ajan esiin yhteiskunnallisia vastakohtaisuuksia ja eriarvoisuuksia taustallaan kiristyvä sotatilanne, jossa jokaisen odotetaan osallistuvan yhteisiin ponnisteluihin. Juonen kannalta vaarana on, että Gladys Withamista sukeutuisi kiiltokuvamainen hyvän ja oikean puolesta taisteleva enkelihahmo, mutta Jody Balfourin vilpiton ja aito roolisuoritus on ainakin toistaiseksi väistänyt tuon salakarin, painottaen suorituksessaan vanhempien ja heidän aikuistuvien lastensa ikiaikaista ristiriitaa. Kapinoiva lapsi haluaa irtautua niin vanhempiensa holhouksesta kuin myös heidän ideologiastaan ja maailmankuvastaan, haluten löytää ja toteuttaa oman elämänpolkunsa. Gladys Witham taistelee juuri sitä riiston ja mädännäisyyden maailmaa vastaan, joka oli yksi toiseen maailmansotaan johtaneita syitä.
Sarjalla on runsaasti yhtymäkohtia myös omaan sota-aikaamme, sillä myös meillä naiset työskentelivät sotatarviketuotannossa. Isotätini, leskeksi jäänyt kolmen pojan yksinhuoltaja, työskenteli talvisodan aikana sekä jatkosodan alussa Kuopion ammuslataamossa, ja pelkästään hänen vaiheistaan saisi aikaan puhuttelevaa ajankuvaa ja draamaa 1930-luvulta sota-ajan vuosiin.
On väärin sanoa, että "näitä sota-ajan tarinoita on nähty ihan riittävästi" (nimim. "minä 56-v"). Ei ole nähty ollenkaan riittävästi, ja sota-ajan laajat ja syvälliset yhteiskunnalliset vaikutukset on vielä suurelta osin käyttämättä draamatuotannon osalta. Tutkimuksia sota-ajasta on jo tehty paljon ja lisää tehdään koko ajan, mutta syvällisesti oivallettua, sota-ajasta kertovaa draamaa on ollut televisiossa hyvinkin vähän. Mutta tietysti on aina niitä, jotka haluavat nähdä vain kevyttä, ajatuksetonta hömppää...
Kuinka moni tämän draaman suomalaiskatsojista edes tietää, että lukuisat suomalaisnaiset työskentelivät sota-aikana ammuksia ja pommeja valmistavissa tehtaissa, vaarantaen henkensä ja terveytensä? Lotista on puhuttu ja kerrottu ja heidän vaiheitaan dramatisoitu, mutta on paljon sellaisia sota-ajan naisammattiryhmiä sekä työvelvollisia, joista ei tiedetä juuri mitään. Kuitenkin myös he antoivat oman panoksensa sotiemme vaikeissa oloissa, usein hyvinkin vaarallisissa olosuhteissa. Eikä niitä tarinoita ole vielä nähty ollenkaan riittävästi!
– Sotiemme aikaa tutkiva mummo (ei varmistettu)