Näin viime sunnuntaina sarjan neljä ensimmäistä osaa. Hienoa - tyypillistä - Saariota, verkkaista kuvan ja sanan yhdistämistä soljuvaksi sielunmaisemaksi.
Rajakäynti on ajankohtainen sotien muistopäivien, muunkin kuin talvisodan syttymispäivän johdosta. Emme tosiaan voineet kokeilla sitä toista vaihtoehtoa, jota Petterikin pohdiskelee, että jos rajat olisivat olleet vanhoilla paikoilla, niin olisiko rannat mökitetty ja metsät parturoitu? Metsät olisi todennäköisesti parturoitu kuten oman kämppäni ympäristö Pohjois-Karjalassa, lähellä rajavyöhykettä. Mökkejä olisi todennäköisesti luonnon kauneimmilla paikoilla, joita kauneimpia paikkoja siis tuskin enää olisi. Olisimmeko edelleen rakentaneet naapurisuhteemme täydellisen epäluottamuksen ja epäluuloisuuden varaan, jos sotaa/sotia ei olisi käyty ja meitä "pakotettu" (varhainen rauhaan pakottaminen?)asennemuutokseen, Paasikiviläiseen realismiin pitkästä yhteisestä mahdollisuuksien rajasta. Olisiko Baltian maissa vapaita rantoja ellei niitä olisi miehitetty? Nykyaikaan siirryttäessä voidaan kysyä, että olisiko hyvän naapurin tullut ottaa maakaasuputki omille aluevesilleen koska olemme tässä "luottomiehenä idän ja lännen välissä" ja ainoa taatusti turvallinen paikka on vesillämme kyseiselle putkelle?
Petteri sivuaa haastattelussa sekä dokumenttisarjan ensimmäisessä osassa Itämeren öljyistä tulevaisuutta. Öljymäärien edelleen kasvaessa ei tilanne ainakaan parane, jos tämä idän- ja lännen "yhteistyön" turvaaminen vaatii alueelle lisää aseita.
Toivotan menestystä ja runsaasti katsojia Petterin sarjalle, jotka löytävät vaihtoehdottoman maailman harvenevat vaihtoehdot.
Hannu Ikonen
Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys

– Hannu Ikonen (ei varmistettu)