Kakkonen kertoo

Kysy Kakolasta - Kure vastaa

Julkaistu keskiviikkona 03.11.2010

Kakola Kakkosella torstaisin 4.11. alkaen klo 22.05. Jaksot YLE Areenassa kuukauden ajan ensiesityksestä. yle.fi/kakola

Vuonna 2007 suljettu Kakolan vankila avataan uudelleen, kun sinne astuu tv-sarjassa kuusi 15-17-vuotiasta poikaa, joiden elämä viettää todellisuudessakin kohti vankilaa. Kahdeksan jakson aikana seurataan, havahduttavatko vankilarutiinit ja -säännöt elämänmuutokseen.

Tällä sivulla yksi poikien mentoreista, Kakolanmäellä itsekin istunut Markku "Kure" Tuppurainen, vastaa vankilaelämään liittyviin kysymyksiin.

HUOM! Kure noudattaa vastaamisessa vankilan sääntöjä - toisin sanoen nimiä ei mainita eikä toisten jutuista laverrella. Mistä tahansa muusta lusimiseen liittyvästä - vankilan arjesta, oloista tai käytännöistä - sana on vapaa.
 

Palsta suljettu 14.1.2011. Kiitos kysymyksistä!

  

6.1. Nuori : Ohjelma herätti monia aatteita ja avasi silmätkin monessa eri suhteessa. Ovatko kaikki vankilassa olevat vangit todellakaan pahoja ihmisiä? Eikö kuitenkin jokaisella ole se hyvyys jossain?

Kure: Kiitos, hyvä kysymys. Paljon on todella rikkonaisia ihmisiä, joiden sieluun on pienestä pitäen lyöty hylkäämisen, rakkaudettomuuden ja turhuuden leima. Todella pahoja, siis psykopaattisen pahoja, olen tavannut aika vähän. Näen jokaisessa ihmisessä, niin siviilissä kuin linnassakin, paljon potentiaalia. Se aktivoituu joko hyvään tai huonoon. Monet nuoret suuntavat aikuistumiskapinansa hyvijä ja turvallisia kodin arvoja vastaan, ymmärtämättä usein valitsevansa arvottomuuden, kylmyyden ja kovuuden. Meissä kaikissa on murhaaja tai varas ja on usein pienestä kiinni, mikä saa otteen elämästä.

3.1. girl: Moikka Kure! Kakola oli tosi hyvä ohjelma siinäkin mielessä, että se sai minutkin ajattelemaan, mikä oikeasti kannattaa ja mikä ei. Varastelen enkä oikeen osaa päästää siitä irti. Tämä ohjelma sai minut ajattelemaan, haluanko varastaa ja miksi edes varastan. En ole saanut näihin kysymyksiin itseltäni vastausta, enkä tiedä haluaisinko edes saada. En ole kertaakaan jäänyt kiinni, mutta tiedän sen hetken tulevan jos jatkan varastelua. Minulla on muitakin ongelmia mm. vanhempieni kanssa, enkä haluaisi kaataa enää paskaa heidän niskaansa. Miten voisin päästä irti varastelusta?

Kure: Kiitos luottamuksesta ja avoimuudesta. Minusta olet oikeilla jäljillä, tärkeintä on rehellisyys itselle. Mitä elämältäsi haluat ja esimerkiksi minkä perinnön jätät eräänä päivänä lapsillesi. Muista, että mitä kylvää, sen sadon aina niittää. Minulle ei koskaan tullut siunaukseksi epärehellisyys, joka on pahinta itsepetosta. Varastelu elämäntapana on petollista, siihen juuttuu. Ja jäädessään kiinni tulee tutuksi viranomaispiireissä ja on aina vain helpommin tunnistettavissa. Ei ole olemassa helppoa elämää, kun maksaa hintaa alkaa arvostamaan kaikkea ihan eri tavalla.

3.1. Jaska: Hyvä ja opettavainen sarja! Pari kertaa tuli ihan tippa linssiin. Lisää tämän kaltaisia ohjelmia! Kuinka moni ohjelman mentoreista oli tullut uskoon? Olisiko oma elämäsi muuttunut ilman uskoontuloa?

Kure: Usko on aika henkilökohtainen asia ja omalta kohdaltani voin todeta, että minulle uskoontulo oli todellinen ja ainoa ratkaisu. Tahti oli niin kova, että muuten en olisi elänyt kolmekymppiseksi. Ongelmani eivät olleet erilaiset päihteet ja alamaailman kiehtovuus, vaan sisäiset ratkaisemattomat syyllisyyskysymykset. Rauha Jumalan kanssa antoi myös rauhan sydämeni alueelle. Salaisuus ei varmaankaan ole, että Jari on mukana Tuomas-messuun liittyvässä työssä.

3.1. Kakolanmäen laidalta: Hei Kure! Kiitokset myös täältä "pelipaikalta" kaikille teille tekijätiimin jäsenille, erityisesti tietysti teille MENTOREILLE ! Todella upea ohjelma tämä Kakola, se ei tule koskaan unohtumaan tv-muistoista ja pysyy ajatuksissa arkenakin sosiaalialan työtä tehdessä. Tavallaan Kakolan jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen, mutta positiivisessa mielessä. Katsoessani mietiskelin, miten pojat ja mentorit jaettiin pareiksi, kun äärimmäisen voimakkaasti tuli tunne, että jokaiselle pojalle oli valittu juuri oikean henkinen mentori eli persoonallisuustyypit ja henkilökemia natsasivat mahtavasti yhteen. Miten tämä valinta onnistui niin upeasti ja kuka sen suoritti? Olitteko itse siinä mukana tutustuen poikien taustoihin ? Vai onko se tuotantotiimin salaisuus? Lopuksi vielä hyvää uutta vuotta ja roppakaupalla voimia äärimmäisen tärkeään työhönne elämäänsä eksyneiden parissa!

Kure: Ihan sama asia on minuakin mietityttänyt. Kuten huomioit, valinnat menivät todella nappiin. Uskon perusteelliseen tuotantotiimin pohjatyöhön. Ammatti-ihmiset niin kasvatuksen, vankilamaailman kuin tv-tuotannon puolelta kävivät keskusteluja ja löysivät hyvän lopputuloksen. Kiitos upeasta rohkaisusta.

3.1. Saara: Kakola oli aivan mahtava ohjelma! Kaikki te olette todella mahtavia tyyppejä. Etenkin juuri Fluk ja sinä olette ihania <3. Ihan oikeasti itkin lähes jokaisen jakson aikana 8'<. Teitä kaikkia kävi niin sääliksi esim. silloin kun te mentorit kerroitte oman elämäntarinanne ja poikia silloin kun he huomasivat teidän lähteneen. Mutta niin, kysymykseni on sellainen, että tiedätkö sinä jotakin Kakolan vankimielisairaalasta? Haluaisin tietää, miksei sinne pääse tutustumaan niin kuin Kakolaan? Kouluni kaikki kasiluokat pääsivät retkelle Kakolaan tänä syksynä ja kysyin luokkani oppaalta, miksei mielisairaalapuolelle pääse, jolloin hän vastasi että se on niin huonossa kunnossa... No, minähän en sitä uskonut, sillä isäni on hissiasentaja ja kun Kakola suljettiin 2007, hän oli itse sulkemassa sekä Kakolan että vankimielisairaalan kaikki hissit jonkun Kakolan työntekijän kanssa. Isäni kertoi, että mielisairaala oli yhtä hyväkuntoinen kuin Kakolakin, joten mikä tässä mättää?

Olen kauhean kiinnostunut juuri vankiloista ja vankimielisairaaloista ja kaikesta vastaavasta, mikä kuuluu elämän huonoihin puoliin. En minä mitenkään sekaisin näitten juttujen kanssa ole, mutta maailman asiat kiinnostavat minua ja olen kuunnellut paljon ystävieni ja muidenkin murheita. Heistä olen ollut hyvänä kuuntelijana ja tukena ja olen iloinen siitä, että olen voinut auttaa. Kure, olet minulle aikamoinen esikuva ja tiedän, että olet hieno ihminen. Yksi pikku asia minulla on vielä: jos löydän sinut niin saisinko lisätä sinut kaverikseni facebookissa? En katsos tahdo häiritä ketään ja siksi kysyn. Luulen, että olen löytänyt Flukinkin sieltä, ehkäpä lisään hänetkin. En usko, että hän ainakaan suuttuu siitä. Kaikkea hyvää sinulle ja Flukille ja onnea vuodelle 2011!

Kure: Kyllä Facebook-kaverikseni pääsee (Markku Tuppurainen). Flukista en tiedä, mutta se on rento typpi, ottaa sinut ehkä frendiksi. Vankimielisairaala (Annes ) on osa Kakolan vankilakompleksia ja todella surullinen talo, voisi sanoa tuhansien kyynelten talo. Olin siellä 19-vuotiaana ja todella huonossa kunnossa ihan vain lääkityksen takia. Joistakin kuvista olen nähnyt saman kuin tiesitkin, talo näyttää ihan hyväkuntoiselta. Voi olla, ettei siellä ole niin paljon nähtävää, se on huomattavasti pienempi kuin Kakola tai lääni. Upeata kuulla, miten olet voinut jeesata ystäviäsi, tuo on sydämen asennetta, jota voi kutsua tosi ystävyydeksi. Kiitos palautteesta, hyvää uutta vuotta sinulle.

2.1. Kallu: Hei! Haluaisin vain kiittää Kakola-sarjasta. Erityisesti haluaisin kiittää varsinkin mentoreita, koska te olitte ihan mahtavia tyyppejä ja annoitte pojille tosi paljon...myös minulle! Katsoin joka jakson ja aina liikutuin yhtä paljon! Onkohan tulossa lisää Kakola-sarjoja tai ylipäätään Lakolan tapaisia ohjelmia?! Siunausta sinulle Kure ja myös kaikille muille sarjassa olleille!

Kure: Uskon vankila-aiheisten dokumenttien ja sarjojen lisääntyvän. Toivon kantaa ottavien ja keskustelua herättävien ohjelmien ottavan oman paikkansa tv-tuotannossa. Kiitos palautteesta.

2.1. Mursu: Tiedätkö mitä Nikolle kuuluu nykyään? Jäi huolestuttamaan kun katsoin viimeisen jakson...

Kure: En tiedä ihan tarkalleen. Niko ei päässyt viime tapaamiseemme sairauden vuoksi. Pojat ovat kaikki kuitenkin normaalissa vuorovaikutuksessa omiin perheisiinsä.

2.1. JT: Kiitos aivan mahtavasta sarjasta ! Ohjelma sai todella miettimään kuinka arvokas elämä on ja mihin sitä ei kannata tuhlata. Pojat sekä mentorit olivat erittäin rohkeita, kun lähtivät tähän hankkeeseen mukaan, ja kaikkien osalta se ei välttämättä ollut päätös helpoimmasta päästä. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo. Luin myös sinusta kertovan kirjan Kure - yksinäinen susi, joka oli silmiä avaava kokemus mutta myös melko raskasta luettavaa.

Yksi kysymys heräsi liittyen sekä Kakola -sarjaan että kirjaan: Kuinka helppoa on hylätä vanhat ystävät ja tekemiset? Jos aikaisemmin on tehnyt rötöksiä, mutta haluaa muuttua, niin eikö se ole aika vaikea muuttua? Miten tällainen prosessi on helpoin käydä läpi ja onko ylipäätään mitään auttamiskeinoa jos haluaa auttaa jonkun yli huonoista ajoista?

Kure: Kiitos rohkaisevasta viestistä. Ihmisen on ehkä vaikeinta muuttaa arkipäivän tapoja ja käyttäytymistottumuksia. Jos ei saa arjen vääriä rakenteita murrettua, on niin helppo tippua vanhoihin juttuihin. Minun piti päättää mitä elämältäni halusin ja miten pääsen siihen mitä haluan. Jostakin joutuu luopumaan voidakseen tartuttua uuteen. Ajattele, että jos lasi on täynnä vaikka mehua ja haluat siihen maitoa, ei ole tilaa ennen kuin kaadat mehun pois. Pitää tehdä tilaa elämäänsä ja luopua vääristä jutuista, joskus jopa kavereista joiden arvot ja päämäärät vievät eri suuntaan.

2.1. Nimetön: Millainen on hyvä vanginvartija vangin näkökulmasta, ja millainen sitten huono? Tietenkin kaikki vankilat on epämiellyttäviä, mutta ovatko niistä edes jotkut vähän rauhallisempia ja inhimillisempiä kuin toiset?

Kure: Hyvä vartija on rento, mutta oikeudenmukaisen jämäkkä. Huonoksi vartijan voi tehdä esim. se, että hän tuo omat ongelmansa työhön ja jos kotona ei kulje, se on helppo purkaa vankeihin. Avovankilat ovat todella helppoja taloja lusia. On etuisuuksia, työstä saa kunnon palkkaa, lomat pyörivät yms. Suljetuista vankiloista varmaan nuo vanhat vankilat ovat omalla tavallaan kotoisempia kuin nykyaikaiset turvavankilat.

2.1. jj: Olen koko sarjan ajan miettinyt, miten pojat valittiin mukaan. Pyydettiinkö heitä vai pitikö pyrkiä sarjaan?

Kure: Poikia etsittiin ammattilaisten silmin. Piti olla 15-17vuotias, ei saanut olla narkki päällä eikä pahoja mielenterveysongelmia. Lisäksi piti olla poikien, vanhempien ja laitoksen suostumus. Pojat myös haastateltiin ammatti-ihmisten toimesta ja kartoitettiin tv-ohjelman hyödyt ja haitat kunkin elämään nähden.

29.12. Mia: Hei Kure. Miten pojat valittiin ohjelmaan? Itselläni on 17-vuotias poika ja hänenkin olisi hyvä antaa kurkistaa vankien elämään! Pikku rikoksia ja lähinnä alkoholin käyttöä. Koulua käy tyydyttävästi, pojan vapaa-aika herättää huolta vanhemmissa.

Kure: En tiedä tarkkaa valintaprosessia, mutta sen tiedän, että se oli todella haastava ja tarkka projekti. Minä ajattelen, että Kakolan yhtenä ajatuksena oli antaa vinkkejä ja toimintamalleja siitä, miten voi arjen keskellä auttaa nuoria. Minusta sama formaatti voisi toimia seikkailuleiriperiaatteella. Haastaa nuoret ajattelemaan ja tekemään oikeita valintoja.

29.12. Suvi: Hei Kure! Minun elämäni ei ole suistunut samoille raiteille kun näiden poikien, mutta ihan mielenkiinnolla aloin seuraamaan sarjaa, koska se kuitenkin kertoi minun ikäisistäni nuorista. Vaikka tunnen monia nuoria, jotka elävät vähän railakkaammin, näiden poikien tarinat saivat silmäni auki ja näkemään, että asiat voivat olla niinkin huonosti. Sarjaa katsoessa en voinut välttyä kyyneleiltä enkä muiltakaan vahvoilta tunteilta. Eniten minua sarjan aikana kosketti Fluk. En osannut yhdistaa Flukin menneisyyttä ja sitä, mitä hän oli Kakolassa. Aivan kun kyseessä olisi ollut kaksi eri ihmistä. Hänen aitoutensa kosketti minua syvästi ja varsinkin se, miten hän reagoi lähtöösi.

Se, kuinka paljon hän välitti sisaruksistaan ja kuinka varmana piti kiinni unelmastaan, oli melkein kadehdittavaa. Ei ollut epäilystäkään, etteikö hän saisi elämäänsä järjestykseen. Tietenkin televisio voi antaa aivan toisen kuvan mitä todellisuus on, mutta toivon, että tässä tilanteessa se kuitenkin antaisi sen oikean. Viimeisen jakson myötä minulle jäi kuitenkin tyhjä olo. Onko kaikki nyt oikeasti hyvin? Tälläkin hetkellä? Minua jää varmasti vielä pitkäksi aikaa kaivertamaan mitä Flukille kuuluu, pääseekö hän kotiin ja pystyykö hän toteuttamaan unelmansa? Olisiko väärin pyytää häntä kaveriksi vaikka Facebookissa?

Kure: Toki voit pyytää kaveruutta, mutta pojilla on laitoksessa todella rajattu laiteaika. Yleensäkin on ihan eri asia nähdä tai tavata vankeja laitoksessa ja siviilissä. Usein kaveri on todella mukava ja sosiaalinen noissa laitoksen rajatuissa oloissa. Päihteet kun tulevat siviilissä kuvaan on kuin eri persoona olisi kyseessä.

29.12. Minä vain: Mitä tarkkaan ottaen tarkoittaa sana mentori?

Kure: Tässä tapauksessa rinnallakulkija, neuvonantaja, isoveli, vertaistukihenkilö.

29.12. Nimetön: Mahtava sarja. Olisiko osalla pojista ollut alun perin pientä näyttämisenhalua, joka on loppujenlopuksi lähtenyt käsistä? Siitä tuntuu olevan monissa asioissa kyse. Pelko omasta heikkoudesta vie huonoille teille.

Kure: Meillä kaikilla on selvät perustarpeet, ja jos ne eivät normaalielämässä täyty, haetaan huomio muulla tavoin.

28.12. Anneli: 23-vuotias poikani joutuu olemaan vankilassa 3-4 vuotta (osa tutkinnasta vielä kesken, koko tuomio oli 6 vuotta). Miten osaan parhaiten tukea poikaani, mitä minun kannattaa tehdä? Onko sinulla hyviä neuvoja läheisille, miten me jaksamme? Isä ei ole halunnut olla missään tekemisissä poikansa kanssa sen jälkeen, kun hän jäi kiinni. On kuulemma liian vihainen pojalleen. Katsoin Kakolaa ja toivon, että poikani saisi tilaisuuden keskustella jonkun mentorin kanssa, joka osaisi tukea ja neuvoa häntä. Kiitos hyvästä ohjelmasta.

Kure: Paras neuvo on toteamus, että äiti ajattelee aina sydämellään. Se on tärkeänpää kuin kiellot ja kehotukset. Pitää tehdä selväksi, mitä hyväksyy ja mitä ei. Lapsi tai nuori kaipaa 1. Rakkautta 2. Hyväksyntää 3. Kuulumista joukkoon. Omassa perheessäni käytän sanaa meidän perheen säännöt, ne periaatteet joilla meillä mennään. Rakkautta on olla johdonmukainen ja elastisen määrätietoinen yhteisissä pelinsäännöissä. Nuoren hyväksyvä, keskusteleva yhteys auttaa nuorta ymmärtämään tekojensa luonteen. Valinnat ovat kuitenkin nuoren itsensä, joten kannattaa antaa paras mahdollinen pohja tehdä oikeita valintoja.

28.12. Takarivi: Huippusarja, kiitos paljon! Mutta kysymykseni olisi, että miten vankilan arki ja rutiinit ovat muuttuneet vuosien varrella, vai ovatko ne? Hyvää joulunaikaa, ja kaikkea hyvää sinulle!

Kure: Vuosien varrella henkilökunta on muuttunut koulutetuksi ja asiansa hallitsevaksi. Naisten tulo henkilökuntaan on pehmentänyt vankilamaailman arkea. Sellit ovat asianmukaisia, on vessat, vesi ja sähkö. On telkkarit joka sellissä ja puhelimeen pääsee. Tapaamiset huomioivat myös perheet, esim. lasten kannalta perhehuoneet ovat tärkeitä. Työpakkoa ei ole, kun töitä ei riitä kaikille. Opiskelumahdollisuus on todella hyvä ja hyödyllinen. Perusarki vankilassa on varmasti samaa, mutta sisältö on värikkäänpää ja mielekästä. Huumeet ovat tuoneet ihan oman lisänsä vankilamaailmaan kovuutena ja kylmyytenä sekä henkilökohtaisella tasolla että vuorovaikutuksessa.

28.12. Ansku: Viimeinen jakso katsottu ja poikien taival jäi mieleen. Onko sinulla tietoa pysyivätkö kaikki mentorit poikien elämässä mukana? Vain kahdesta mainittiin viimeisessä ohjelmassa. Mahtava sarja antoi paljon ajattelemisen aihetta suomalaisesta vankeinhoidosta ja nuorisotyöstä. Ohjelma antoi myös viimeisen sysäyksen omille haaveille: yliopisto-opintojen jälkeen olisi halu lähteä rikosseuraamusalalle. Ei vartijaksi, mutta ennemminkin olla jossain saman tyyppisessä työssä kuin mitä te olette tehneet aikuisten vankien ja näiden nuorten parissa.

Kure: Hienoa, nuorten maailmaan tarvitaan nuoria koulutettuja osaajia. Kyllä kaikilla mentoreilla on yhteys poikiin. Mentorit valittiin myös sen vuoksi, että heillä on jo oman työnsä puolesta kadun ja vankiloiden arki lähellä sydäntä. Niin kauan kuin pojat itse haluavat, olemme pelissä mukana.

28.12. Anni: Hei kure! Kakola oli aivan mahtava sarja ja oli kiva nähdä viimeisessä jaksossa, että osa pojista oli löytänyt oikean suunnan elämässä! Harmi vain kun kaikki hyvä loppuuu liian aikaisin. Mutta kun olit kirjoittanut jonkun kirjan, niin mikä kirja sen nimi on? Olisi kiva lukea se. Minusta sinun ja Flukin ystävyys on jotain aivan ihanaa! Toivottavasti ette kadota toisianne koskaan.

Kure: Annoin Flukille ja muille pojille kirjan, joka kertoo että voi selviytyä ja aina on toivoa. Elämästäni kertovan kirjan nimi on Kure yksinäinen susi. Kyllä Flukin kanssa yhteyttä pidetään.

28.12. Nimetön: Kiitos teille mentoreille. Mahtava ohjelma, joka osoittaa sen, että nuoret tarvitsevat nuorina "aikuisinakin" vanhempien ohjausta, rakkautta ja rajoja.

Kure: Kakola on nostanut "kansallisen kasvattajan pään", mikä on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Pisa-tutkimuksen itsetyytyväisyyttä parempi on vanha AA:lainen periaate: "Suoritimme perusteellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkistelun". Missä menet Suomi?

26.12. Jesse: Hierarkiasta ja kirjoitamattomista säännöistä. Kun vanki kerran rikkoo vankilan omia kirjoittamattomia sääntöjä (esim. vasikoi tai varastaa toiselta vangilta), millä tavoin arvostuksen ja kunnioituksen voi saada takaisin, vai onko se enää ollenkaan mahdollista?

Kure: Kyllä asioita voi korjata, puhua, korvata ja sovittaa. Ongelma on kuitenkin sama kuin vanha kuvaava tarina pahan puhumisesta. Nuori mies oli puhunut pahaa eräästä vanhasta miehestä. Huomattuaan aikanaan virheensä, hän meni pyytämään anteeksi. Vanha mies pyysi nuorta ottamaan höyhentyynyn, repäisemään sen rikki avoimen ikkunan edessä ja ravistamaan höyhenet tuuleen, sanoen "voitko kerätä nuo höyhenet". Nuori mies toteaa sen olevan mahdotonta, koska höyhenet olivat tuulen mukana lentäneet tavoittamattomiin. Vanha mies sanoi: "Niinpä, voin kyllä antaa tekosi anteeksi, mutta sanasi ovat lentäneet tuulen mukana ympäri maailmaa ja niitä on mahdotonta saada takaisin. Vankilassa on maineen kanssa vähän sama, kaverit voivat sopia asiansa, mutta maine on lentänyt ympäri maan vankiloita ja sen takaisin saaminen on vaikeaa.

26.12. Ope: Ohjelmaa seurattuani en voi sanoa kuin suuren ja nöyrimmän kiitokseni tästä ohjelmasta! Kakola-ohjelmassa olen saanut seurata suurta viisautta! Olen saanut yliopistotasoisen koulutuksen erityislasten opettamiseen, mutta tämä ohjelma on antanut minulle enemmän työkaluja lasten ja nuorten aitoon kohtaamiseen ja heistä välittämiseen kuin pedagoginen oppi ikinä! Kritisoin nykyistä suoritusyhteiskuntaamme siitä, että jokaisen lapsen tulisi sopeutua samanlaiseen muottiin, eikä heitä nähdä omina persooninaan heikkouksineen ja vahvuuksineen. Opettajan näkökulmasta nykykoulujen oppilaiden henkiseen pahoinvointiin ei puututa tarpeeksi ajoissa - eikä näemmä ainakaan oikeilla keinoilla - mutta opetussuunnitelman oppimistavotteisiin pyritään pääsemään kaiken muun kustannuksella! Opin tästä ohjelmasta sen, että opettajana ja vanhempana minun tärkeimpiä tehtäviäni ovat läsnäolo ja kuunteleminen. Kaikki muu on toissijaista!

Kure: Kiitos, jatketaan työtä nuortemme elämän hyväksi.

26.12. Hey: Miten toiset vangint ja henkilökunta kohtelevat avoimesti homoseksuaaleja vankilassa? Entä löytyykö heille paikkaa "pitää hauskaa?"

Kure: Vankilakulttuuri on ollut perinteisesti heteropohjainen, eikä homous todellakaan ole mikään ykkösjuttu. Avoimia homosuhteita en ole nähnyt, pelleilyä asialla kyllä. Jos tarkoitat hauskanpidolla seksiin liittyviä asioita, ne ovat henkilökohtaisia eivätkä esillä.

26.12. Nainen -89: Moikka! Olisin kiinnostunut vankien vapaaehtoisesta auttamisesta. Kaikenlaisia ryhmiä ja muitahan on olemassa. Pääseekö ryhmien toimintaan noin vain mukaan? Tiedätkö, miten vankilaan olisi mahdollista päästä duuniin? Itse olen tällä hetkellä lähihoitajaopiskelija ja aion erikoistua mielenterveys- ja päihdetyöhön. Siitä pitää varmaankin jatkaa ammattikorkeaan, koska haaveena olisi vankilapsykologin työ?

Kure: Vankiloissa on todella paljon eri alojen ammattilaisia On psykologia, pappia, päihdekuntoutuksen ohjaajaa...henkilökuntaa on näissä laitoksissa noin 2600. Valvontapuolella on suunnilleen 1500, loput jakaantuvat koulutus- ja sosiaalipuolelle. Kyllä sieltä varmasti sarkaa löytyy. Minä henkilökohtaisesti näen todella hyvänä asiana, jos ihmisellä on ammatillisen pohjan lisäksi halua auttaa ja tukea nuoria miehiä ja naisia, joiden sisin on usein todella rikki. Työ vankilassa on pitkän päälle raskasta ja uuvuttavaa, tarvitaan todellista työnäkyä josta on usein "vankilaromantiikka" kaukana. On monia tahoja, joiden kautta vankilassa tehdään työtä. On Kris, on AA, vertaistukiryhmiä. Seurakuntien kautta tehtävä työ on myös hyvin laaja-alaista.

22.12. Kaitsu: Moi Kure + muut mentorit. Tsemppiä kaikille Teille. On upeaa nähdä, kuinka paljon merkitsette näille nuorille pojille ja kuinka paljon pystytte heille antamaan olemalla "läsnä" ja kuuntelemalla heitä. Jakso, jossa pojat pääsivät siviiliin ja oli viimeinen kuulustelu, meinasi tulla hajoaminen telkkarin toisella puolella. Oli todella liikuttavaa nähdä poikien ilmeet, kun he näkivät että te mentorit olitte myös paikalla. Saatatte olla monelle pojista se ainoa aikuinen kuka välittää. UPEETA ÄIJÄT. Oikein hyvää ja rauhallista joulua pojille, mentoreille ja koko ohjelmatiimille.

Kure: Kiitos Kaitsu, olet oivaltanut asian ytimen, joka on läsnäolo. Tuntuu, että koko yhteiskunnassa ovat rakenteet ja asenteet menneet siihen suuntaan, että olemme menettäneet kyvyn kuulla. On niin paljon hälyääniä ja kiire sinne tai tänne. Pitäisi pysähtyä, olla läsnä ja kuunnella, mitä lasten ja nuorten maailma pyytäen puhuu.

22.12. Titta: Olemme seuranneet koulussa suurella mielenkiinnolla Kakolaa. Olette antaneet ajattelemisen aihetta monelle samanikäiselle nuorelle, merkitys on ehkä suurempi kuin osaamme arvatakaan. Teetkö kouluvierailuja? Olen muistaakseni lukenut kirjoittamasi kirjankin ja antanut sen eteenpäin. Teet tärkeä työtä, kiitos siitä!

Kure: Hienoa, yksi Kakola- ohjelman tarkoituksista oli nostaa ja tuoda esille perheiden ja nuorten ongelmia. Saada ihmisen keskustelemaan, jopa vaikuttamaan yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin. Käyn kyllä kouluissa, olen pitänyt tunteja yleensä koko luokka-aste kerrallaan. Teemoina esim. elämänhallinta, itse- ja omanarvontunto, koulukiusaaminen ja päihteet.

22.12. 4-vuotiaan pienen miehen emo: Oikein mahtava sarja myös pienen pojan äidille, joka miettii jo nyt pysyykö lapsella luottamus itseen ja muihin läheisiin koko elämän. Nämä pojat sekä mentorit ovat omalla elämällään osoittaneet, miten asiantuntijuus ja vastuu omasta elämästä kuuluu jokaiselle itselleen. Hyviä miehiä kaikki. Kaikki teemme elämässämme virheitä, mutta viisas varoo toistamasta niitä. Vaikka kasvatamme lapsia, lapset kasvattavat meitä kuitenkin enemmän. Nöyrä kiitos kaikille ohjelman tekijöille! Olette olleet ihan mielettömän rohkeita. Tämän kaltaista rohkeutta tarvitaan enemmän. Miten vanhemmat yleensä selviävät lapsensa vankilatuomiosta?

Kure: Todella hyvä kysymys. Usein vangin läheiset unohdetaan, vaikka he "lusivat" oman kakkunsa siviilin puolella. Monilla vanhemmilla on syyllisyys siitä, näinkö huonosti kasvatin tai olen epäonnistunut. On vaikea ymmärtää miten totaalinen voi olla oman lapsen persoonan muutos, kun päihteet alkavat muokata nuoren elämää. Näissä tilanteissa on tärkeää puhua asiat läpi ja säilyttää yhteys nuoreen. Hyväksyä ja rakastaa nuorta, muttei hänen vääriä tekojaan.

22.12. Katsoja: Hei Kure! Terveiset sinulle ja muillekin mentoreille. Jos teitte lähtemättömän vaikutuksen poikiin, teitte sen varmasti myös katsojiin. Kokemukset kasvattavat ja ilman niitä ette olisi nyt siinä missä olette, vahvoina ja viisaina. Kaikkea hyvää teidän ja poikien elämään!

Kure: Kiitos, on upea huomata palautteestasi, että tämä tapa toimia ja tehdä työtä nuorten kanssa on vaikuttanut ruudun molemmin puolin. Tuli mieleen vanha ajatelma: ei ole niin suurta merkitystä, mitä meille elämässä tapahtuu, vaan mitä teemme sillä mitä meille tapahtuu.

20.12. Sauli-fani : Hei Kure. Mun mielestä oli hyvä sarja. Haluaisin tietää milloin sarjaa kuvattin. Voisitko kertoa minulle kaupungin, jossa Sauli asuu ? Kaikille pojille terveisiä ja hyvää jatkoa elämän kanssa, kun ovat noin rohkeasti paljastaneet omaa henkilökohtaista elämäänsä kaikille suomalaisille. Erityisesti terveiset Saulille, jonka suuri fani olen . Olen varma, että pojat pärjäävät ilman rikoksia kunhan luottavat itseensä ja kiitokset TODELLA PALJON TEILLE MENTOREILLE, JOTKA JAKSATTE TUKEA NÄITÄ NUORIA. Teidän tapaisia aikuisia me nuoret tarvitsisimme enemmän. Itselläni on kotiintuloajat ja yhteisiä perheiltoja, etten näe kavereita, vaikka en koskaaan ole ollut tuollainen kuin pojat ovat olleet.

Kure: Kakolan kuvaukset olivat heinäkuun lopulla 2010. Oli siis kaikkein kuumin aika kesästä ja siellä oli todella lämmintä. Näen Saulia ja muita poikia ensi viikolla. Kerron terveiset, mutta ikävä kyllä en voi kertoa pojista mitään henkilökohtaista. Hienoa, kun suhtaudut asiaan noin kypsästi ja valoisasti, sellaisia aikuisia tämä maa tarvitsee.

20.12. Jontsa : Oikee vankilahan on pahempi paikka...

Kure: Toki se pitää osittain paikkaansa. Eristykseen joutuu ihan oikeasti ja vankikaverit ovat yhtä rikkonaisia kuin itse tai vielä enemmän pihalla. Henkilökunta on etäisempää ja tiukempaa.

20.12. Nimetön: Kirjoitan nyt tämän sinulle, mutta myös kaikille muillekin mentoreille: KIITOS! Toivon todella, että nämä nuoret pojat pysyvät jatkossa kaidalla tiellä ja te olette olleet varmasti suurena apuna tässä. En tunne itse entisiä tai nykyisiä vankeja, mutta minulla oli heistä ihan erilainen kuva, kuin mitä te olette. Tehän olettekin ihan normaaleja, tavallisia ja ennen kaikkea mukavia ihmisiä, jotka nyt ovat sattuneet tekemään vääriä valintoja elämässään. Hienoa, että tämä ennakkoluuloni muuttui näin täysin ohjelman myötä! Muuttuuko ihmisten suhtautuminen sinuun, kun kerrot olleesi vankilassa?

Kure: Nuorena kun poltin sillat joka suuntaan, oli selvää että luottamus meni. Ihan normaalia ja tervettä on myös se, että luottamus on pikku hiljaa oikeiden valintojen ja elämän kautta ansaittava. Pääsääntöisesti minuun on luotettu ja annettu luottamusta. Se muuten sai aikaan myös sen, että halusin olla luottamuksen arvoinen.

20.12. Vankilatyöstä haaveileva: Aivan loistavia ootte! Kunnioitan älyttömästi teitä kaikkia! Kakola oli kyllä paras ohjelma mitä ikinä on tullu! Oli liikuttava huomata miten tärkeitä olitte "vangeille" ja nähä miten he luottivat teihin ja avautuivat! Miljoonasti kiitoksia koko porukalle! Hyvää joulua!

Kure: Siinä olisikin ihan uudenlainen hoitomuoto elää yhdessä. Voisi suositella vaikka koteihinkin. Kiitos.

20.12. Pimein hetki on aina ennen auringonnousua: Tuleeko ohjelmasta vielä joskus jatkoa, jossa kerrotaan miten pojilla nykyään menee? Kunnioitan kovasti kaikkea mitä ohjelmassa oli, toivoa tulevaan. Ohjelmaa oli koskettava seurata, ja ei voi kuin toivoa, että pojat ovat olleet rötöstelemättä ja heitä tuetaan tarpeeksi. Te olette hyviä tukipylväitä nuorille miehen aluille!

Kure: Vielä tulee kahdeksas jakso, jossa pojat tavataan kolme kuukautta kuvausten jälkeen. Siihen se näillä näkymin loppuu. Pojilla menee olosuhteet huomioon ottaen hyvin. Olemme kaikki nettiyhteydessä ja mentorit pokien kanssa vielä erikseen. Sehän olisi ihanne, että jokainen poika olisi eri mies projektin päätyttyä. Uskon prosessin antaneen eväitä niin pojille kuin perheille.

20.12. Tintti: Huomasin yhdessä Kakolan jaksossa, että annoit sellikaverillesi kirjan, jonka takakannessa oli kuvasi. Oletko kirjoittanut jonkin kirjan? Minulla on nuori läheinen joutunut vankilaan ja olisin kiinnostunut tästä kirjasta. Minkä niminen kirja on ja saako sitä kirjakaupasta? Teillä mentoreilla oli monta hyvää asiaa, joita puhuitte pojille. Kirjoitin teidän puhumianne asioita paperille ja meinaan kertoa niitä läheiselleni joka on vankilassa. Jos saan edellämainitun kirjan jostakin, niin ostaisin sen ja antaisin hänelle, siinä on varmasti täyttä asiaa.

Kure: Annoin myös muille pojille minusta kertovan kirjan Kure - yksinäinen susi. Kyllä sen pitäisi olla saatavissa. Kirjan kirjoittaja on Anssi Tiittanen.

19.12. Mäkisara: Miksi mielestäsi nuoret voivat huonosti? Vai kuuluko jonkinlainen vilpillisyys väistämättä nuoruuteen ja toiset jäävät siihen sitten pidemmäksi aikaa kiinni? Kuinka suuri merkitys on sillä, että ympäristö suoltaa väkivaltaVIIHDETTÄ tasaisella sykkeellä? Mikään ei tunnu miltään.

Kure: Itsenäistyminen ja siihen usein liittyvä kapina on osa nuoruutta. Ongelma on vain siinä, jos tämä kapina suuntautuu kaikkeen hyvään ja rakentavaan. Elämään tulee sellainen syke, jossa kaikki on saatava helposti ja sitä on saatava paljon, eikä mikään tosiaan tunnu hetken päästä miltään. On vain sisäinen tyhjyys. Elämme mieliin vaikuttavaa aikaa. Media, musiikki, elokuvat - kaikki pyrkivät muokkaamaan tapaa ajatella ja elää. Eräs entinen terroristi sanoi: "Ei IRA opettanut minua vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan - se varasti mieleni siten, että minusta tuntui oikealta tehdä niin".

19.12. Nimetön: Kiitos Kurelle ja muille mentoreille! Poikani on toipuva narkkari, joka on nyt ollut monta vuotta raittiina ja näin antanut minulle hyvin suuren lahjan. Nöyrtyivät ne minunkin kourani rukoukseen syvimpien pelkojen alla vuosien mittaan. Opin niinä vuosina arvostamaan selvinneitä todella paljon. Te, päihteistä ja/tai vankila-väkivaltakierteestä ulos pyristelleet olette oikeita taistelijoita, selviytyjiä. Ja useimmiten niitä kaikkein rehellisimpiä. Surullista, että niin paljon pitää kärsiä ennen kuin ymmärtää omaa parastaan, mutta mitä sitä muistelemaan; elämä on teidän. Siunausta taistelijoille elämään ja taistelijoiden äideille ja isille.

Kure: Kiitos, toit todella tärkeän asian esille. Päihdenuoren perhe ja läheiset ihmiset joutuvat elämään joskus vuosia päihde-elämän tuoman epätodellisuuden keskellä. Se on elämää täynnä jatkuvaa pelkoa ja epävarmuutta. Oikein hyvää jatkoa koko teidän perheellenne. Olette kulkeneet tuskien tien, ehkä voitte kokemuksellanne rohkaista jotakuta joka on taisteluissa tänään.

19.12. Mies-81: Onko vankiloiden selleissä jonkinlaiset turvakamerat, joilla vankeja tarkkaillaan niin etteivät he pääse tekemään mitään luvatonta? Entä miten varmistetaan se, että samassa sellissä olevat vangit eivät käyttäydy toisiaan kohtaan väkivaltaisesti, jos heillä on siihen taipumuksia? Ovatko sellit Suomessa aina kahden vangin sellejä vai voiko samassa sellissä olla useampikin vanki kerralla?

Kure: Selleissä ei ole kameroita kuin turvaosastolla. Sen sijaan niissä on läppä, eräänlainen kutsuhälytin henkilökunnalle. Vartijat katselevat silloin tällöin ovisilmästä, mikä on meno. Käytävät ovat hiljaiset kun ovet ovat kiinni, kyllä se kuuluu jos sellissä epätavallista tapahtuu. Nykyisin on todella paljon yhden hengen sellejä. On myös kahden hengen sellejä ja jos on hyvä sellikaveri, homma on todella rakentavaa. Useamman vangin asuttamat ruumat ovat nykyään harvinaisempia.

19.12. Nimetön: Mitä tänä päivänä kuuluu ja miten pojat ovat sopeutuneet vapauteen? Kyllä mentoreista oli todella paljon apua pojille, oli todella hienoa kun olitte poikien tukena vankilassa, ja kiitos ohjelmasta :)

Kure: Pojilla on mennyt vaihtelevasti, niin kuin nuorilla yleensä. Pääosin ei mitään ongelmia. Osa pojistahan oli ja on edelleen laitoksessa eli perhe-koulukodeissa. Kiitos rohkaisusta ja mukana elämisestä.

19.12. Nimetön: Tuhannet kiitokset kaikille, jotka ovat osallistuneet ohjelman tekoon! Mieltäni lämmittää tosi paljon se, että välittäviä ihmisiä vielä löytyy. Toivon sydämestäni noille nuorille kaikkea hyvää elämään. Kunpa he vain uskoisivat itseensä ja siihen, että he ovat tärkeitä. Sellaista tunnetta on vaikea luoda itselleen, jos kukaan ei kerro sitä. Kyllä on tuntunut pahalta katsoa nuorten kaipuuta siihen, että oikeasti välitettäisiin. Meidän aikuisten täytyy pitää parempaa huolta lapsista ja nuorista, KANNUSTAA, KEHUA, ROHKAISTA vaatimusten ja moitteiden sijaan ja mikä tärkeintä, HUOMIOIDA. Sinä Kure ja muut ohjelmaan osallistuneet teette mittaamattoman arvokasta työtä. Mieleeni ei tule varsinaisesti kysyttävää, halusin vain nöyrästi kiittää.

Kure: Kiitos, juuri näin koin, kun luin palautettasi. KANNUSTAA, KEHUA, ROHKAISTA HUOMIOIDA. Tämä se meille kaikille ohjelmassa mukana oleville on myös tarpeen.

17.12. Kiinnostunut: Ovatko kaikka mentorit edelleen jollain tasolla mukana poikien elämässä? Mahtavaa työtä teette!

Kure: Kiitos palautteesta ja rohkaisusta. Olemme olleet poikien kanssa jatkuvasti yhteydessä heinäkuun kuvausten jälkeen. Ensi viikolla taas tapaamme pikkujoulun merkeissä.

17.12. Ruumiillisen työn raataja: Pelkäävätköhän ko. henkilöt töppöilleessään vankilaan joutumista? Onko vankilan maine sen kokemattomille liian lepsu? Olisikohan fyysinen työnteko hyväksi viinahöyryjen ja huumeiden pilaamalle keholle? Alotettaisiin sillai sopivasti ja kakun jossakin vaiheessa jopa hiki irti.

Kure: Ennen oli vankiloissa työpakko ja se oli kyllä kaikin puolin hyvä ja siviiliin valmistava. Seiskajaksossahan nähtiin, miten ainakin näille pojille tuli terve kunnioitus vankilan arkea kohtaan. Huumeet ovat tuoneen viime vuosina ihan uudet haasteet vankilaan, monet ovat todella heikossa kunnossa psyykkisesti ja fyysisesti. Menee jonkun aikaa toipua päihde-elämän tuomasta rikkonaisuudesta. Kyse ei ole ainoastaan vankilan kovuudesta tai lapsuudesta. Se vaan on tiukka paikka, kun elämä laitetaan raiteelle ja toiset määrittelevät olemisen ja elämisen rajat.

17.12. Kakolan naapurissa kasvanut: Miten vankilassa saa ajan kulumaan, jos puolet ajasta on kopissa ? Eikö siinä jo hermot petä? Miten sellainen vanki selviytyy jolla on ahtaanpaikan kammo tai ns. koppikammo ? Miten vankilassa menetellään jos joku sekoaa pienen tilan aiheuttamaan ahdinkoon? Koitko koskaan itse ahdistavana tuon pienen kopin, jossa suurin osa ajasta vietetään? Itse ainakin sekoaisin noin pienessä kopissa ja vapauden menettämisen kokisin erittäin ahdistavana jo ajatusten tasolla, koska tykkään kulkea ja olla meren äärellä sekä luonnossa. Millaiset arvet tämä koppiaika jättää vankiin loppuelämäksi vai jättääkö?

Kure: Ihminen on siitä erikoinen, että se sopeutuu todella outoihin olosuhteisiin. Vankilassa on selkeä päivärytmi ja niihin väleihin muodostuu usein oma tapa kuluttaa aikaa. On askartelijoita, todella taitavia. Monet kirjoittavat tai lukevat paljon. Me pelasimme milloin jatsia milloin korttipelejä - nykyään on tv ja pleikkarit. Minun aikaani erityksessä ei saanut mitään muuta kuin raamatun tai AA-kirjan, silloin ei kumpikaan kiinnostanut. Kumma kyllä siihenkin tottui jopa niin, että joskus kaipasi rundiin hiljentymään vankilan hulinaa. On siitä jäänyt sellaisia arpia, että suhtautuu aikaan eri tavoin. Osaa odottaa kun on tarve ja pienillekin vaihteluille osaa antaa arvoa.

17.12. Matti.W: Kuutosjaksossa oli se savijuttu, jossa pojat ja mentorit tekivät silmät sidottuina savesta erilaisia esineitä. Eikös tuo ole vähän liian lapsellista 15-vuotiaille? Oliko oikeassa vankilassakin vastaavaa toimintaa isoille miehille?

Kure: Toiminnan tarkoitus oli kai yhteenkuuluvaisuuden löytäminen ja luottamus toinen toiseensa. Minusta se voisi olla hyvä luova ja hauskakin tapa irrota rooleista ja muista jumeista, meillä meni vaan sen saven muokkausprosessiin koko energia. Toisella kerralla siinä olisi jo ollut ihan eri meininki. Todella terapeuttinen oli muuten tämän terapeutin pieni koira.

17.12. Nimetön: Kure! Tulitko vankilassa uskoon? Ja miten?

Kure: Kyllä tulin Sukevalla ja se oli erikoista aikaa koko vankilahistoriassa. Yli 30 vankia ja kymmenkunta henkilökunnasta tui uskoon niinä vuosina. Se oli prosessi, joka huipentui siihen kun eräs nuori rippikoulutyttö kertoi omasta muutoksestaan.  Tajusin, että tuo tyttö on rohkeampi, aidompi ja puhtaampi kuin yksikään meistä "kovista" kavereista. Kysyttiin kuka haluaa muuttua, vastasin tuohon kutsuun ja puolestani rukoiltiin. Se oli antautuminen, luovuttaminen ja uuteen elämään siirtyminen. Olin lähes kolme vuotta sen jälkeen vielä vankilassa.

16.12. Tallaaja: Nuo yhteiskunnan "parhaat" hoitoprosessit on vuoroin kovaa ja kylmää tasapäistämistä, hyssyttelyä, sinne tänne pompottelua ja annas kun kaivelen kaikki haavasi auki -terapointia. Paperit liikkuu ees taas ja rahaa palaa, mutta harva nuori saa oikeasti apua. Mitä lastensuojelua sellainen on, että nuortenkodissa asuva nuori haetaan kesken päivän koulusta ja lähetetään toiselle puolen Suomea, kun isä on sittenkin päättänyt ottaa pojan luokseensa. Ei puhettakaan, että edes kavereitaan saisi hyvästellä. Toinen ääripää on, kun nuori asuu kahdestaan väkivaltaisen ja alkoholisoituneen isänsä kanssa. Kurja oli sanoo, että nyt mun pitää lähteä kotiin, kun äiti ei nuku ennen ku kakara on kotona. Toinen ei uskalla kotiinsa mennä, ettei saa turpaan. Näitähän riitti ja riittää edelleen. Onneks nyt reilu parikymppisenä ei enää tarvi kattoa vierestä, kun kavereiden elämä menee harakoille. Toi vaan yllättävän vahvasti muistot mieleen tämä ohjelma ja sen vitutuksen, kun ei voinut auttaa, vaikka halusi.

Tsemppiä Kakolan pojille! Ovat tavallisia mukavia nuoria, joilla vaan on laput silmillä ja paljon paskaa painolastina. Niin kauan kuin henki pihisee on aina toivo paremmasta elämästä :) Niin ja se kysymys ois sellanen dilemma, että miten yhteiskunta voisi auttaa lasta/nuorta, jonka ongelmat johtuvat läheisten ihmisten puutteesta/niiden välinpitämättömyydestä/väkivaltaisuudesta. Voidaanko tärkeitä sosiaalisia suhteita ulkoistaa sosiaalityön kontolle? Helppo on haukkua lastensuojelua, mutta toisaalta miten jonkun täysin ulkopuolisen kunnan työntekijän pitäisi pystyä korjaamaan se asia, että ne läheisimmät ihmiset nuoren elämästä puuttuvat tai ovat sellaisia, että parempi jos puuttuisivat kokonaan?

Kure: Kiitos todella avaavasta näkökulmasta. Kysymys on vaikea ja vastaaminen lähes mahdotonta. Ainoa mieleen nouseva kokonaisvaltainen vastaus voisi olla perheen merkityksen korostaminen ja vahvistaminen. Elämme ajassa, jonka keskellä on hyvin minä- ja nautintokeskeinen ajattelutapa. Yhteisöllisyys on katoamassa ja jopa kasvatus ulkoistetaan. Siitä kertoo jo se, että lastensuojelulaitosten nimetkin ovat perhekoteja. Yhteiskunnan tulee auttaa ja tulla rinnalle perheiden ongelmissa, mutta ei luoda niitä.

14.12. Uusitalo: Kiitos vastauksesta, ymmärsit sinä oikein. Usein päihderyhmässä eletään vaihetta, jolloin esim. hoitotoverin käyttöä päihdehoidon aikana ei oteta puheeksi, koska se koetaan vasikoinniksi, eikä esim. laitoksessa tapahtuvaa myyntiä haluta kertoa tästä samasta syystä. Kiitos, että nostat esille Krisin periaatteet. Enää yksi kysymys, johon ei välttämättä ole yhtä oikeaa vastausta: Miten sinä ottaisit oheiskäytön esille: ryhmässä suoraan vai käyttävän henkilön kanssa kaksin?

Kure: Ryhmässä voisi ottaa yleiseen keskusteluun sen, mitä on rehellisyys itseään kohtaan. Siinä voisi lähteä liikkeelle ihan perusarvojutuista: onko homma hanskassa jos itse on raitis, mutta myy viinaa tai huumeita; vaatii puolisolta uskollisuutta, mutta on itse uskoton; ei käytä itse väkivaltaa, mutta pistää muut tekemää likaiset hommat; on korvaushoidossa ja vetää omia sivussa. Joskus ryhmässä tulee ihan ohimennen todella suoraa tekstiä. Yleisesti olen sitä mieltä, että aina ensin yksilötaso, sitten pohjaa voi laajentaa hoitoyksikköön ja viimeisenä virkakoneistoon. Tässä tapauksessa sinä tiedät, mikä on paras tapa ja tie, voimia : )

14.12. Nimetön: Otitko itse siipiesi suojaan uusia vankeja lusimisaikanasi? Ymmärsin, että olit itse päässyt jonkun nimimiehen suojelukseen? Tajusitko vankilassa vai vankilan jälkeen, että voisit elää toisenlaistakin elämää? Mitä sillä hetkellä tapahtuu päässä, kun valitsee pahoinpidellä toisen henkilön tai vahingoittaa toisen omaisuutta? Onko siinä edes valinnan mahdollisuutta vai päättävätkö päihteet, mitä voi tehdä ja mitä ei? Olen miettinyt paljon, mitä ihmisen päässä käy kun toisen ihmisen henki on uhrattavissa omille päämäärille. Olen itse ollut nuorena valmis vahingoittamaan vakavasti aikuista ihmistä silkasta vihasta ja puolustaakseni läheisteni hyvinvointia. Vieläkin alkaa pelottaa se tunteen intensiivisyys, kun muistelen tuota hetkeä. Sekavaa jutustelua, mutta olen kiinnostunut ja hatunnosto teille kaikille mentoreille, kun olette aikaanne antaneet hyvään tarkoitukseen. Ihmisiähän me kaikki ollaan...ja ihmisinä kohdeltava.

Kure: Vankilan parhaita puolia olivat syvät hyvät ystävyyssuhteet. Oltiin vähän kuin sotakavereita - ympäristö ja yhteinen kokemus yhdistivät. Pidimme omiemme puolta, saman kaupungin kaverit tai yhteinen menneisyys vankiloissa oli syy tunnustaa samoja värejä. Olin lähes kolme vuotta uskossa linnassa ja sen ajan erityisesti pyrin auttamaan ja tukemaan, rohkaisten hyvään. On mielettömän tärkeää millaisen mentorin linnassa saa. Sitä mennään mukana joko hyvään tai pahaan. Väkivalta on pelottava ja nopeasti koukuttava tapa ratkaista asioita. Omalla kohdallani sisäinen pelko, tuska ja ahdistus purkautui silmittömänä aggressiona. Täysin hallitsematon ja voimakas tunteenpurkaus tuntui siltä kuin joku olisi ottanut vallan olemuksestani. Se oli myös merkillistä, kuinka omat voimat saattoivat olla tuollaisessa tilanteessa lähes yliluonnolliset. Minuakin tarvittiin pitämään 4-6 poliisia ja painoin vai  70 kg, jotain outoa siinä oli. Sen vuoksi painotin useaan kertaan Flukille, ettei kasaa asioita sisälleen vaan pyrkii löytämään tavan tai henkilön jolle purkaa asiat.

12.12. Suurennuslasi: Saavatko ohjelman nuoret tukea ohjelman jälkeen? Miten heitä autetaan, kun heidän vapautensa koittaa? Huolestuttaa, ovat pärjänneet niin hyvin siellä, että soisi sen jatkuvan.

Kure: Sehän tässä on myös erikoista, että nämä pojat ovat olleet yhteiskuntamme "parhaassa" hoitoprosessissa jo vuosia. Olemme olleet ja olemme edelleen heihin mentoreina yhteydessä. Jos tämänkaltainen yhdessäolo sai viidessä päivässä näin syvän yhteyden, tulee mieleen olisiko asiantuntijoiden esiinmarssissa suurin pelko se, että että heidän tuottamansa prosessit paljastuvat melko hedelmättömiksi. Keskustelun paikka olisi, miten yhteiskunnalle miljoonia maksavat lastensuojelujärjestelmät ovat ikään kuin vailla tulosvastuuta.

12.12. Yks liikuttunut katsoja: Moi! Ei ole mitään kysyttävää vaan pikemminkin sanottavaa: KIITOS! Ohjelma on todella koskettava ja toivon kaikille, niin pojille kuin mentoreillekin elämänarvoista elämää. On hieno huomata, että edelleen on ihmisiä jotka aidosti välittävät toisten hädästä. Ilahduttavinta on aitous ja poikien rohkeus kohdata vaikeitakin asioita kameran läsnäollessa. Toivottavasti pojat onnistuvat. Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

Kure: Minusta kiitoksen paikka olisi TV2:lle ja erityisesti Tarinatalon tuottaja Aram Aflatunille ja hänen työtovereilleen, jotka ovat tämän projektin takana. He ovat nähneet ohjelman tarpeen ja toteuttaneet sen parhaalla mahdollisella tavalla.

12.12. Henksu: Asun avoliitossa entisen vangin kanssa. Perheeni tietää asiasta jo, ja eivät mitenkään sitä kauhistele. Silti jotenkin tuntuu, että asiaa pitäisi salailla tai piilotella - ihan kuin rangaistuksen kärsiminen ei riittäisi. Yleensä toimii asian pamauttaminen päin naamaa, mutta onko jokin parempi tapa tuosta puhua? Olemme molemmat ihan "yhteiskuntakelpoisia" työssäkäyviä kavereita, mutta tuo piilottelu ottaa hermoon - suoraa puhetta parempaa ei olla keksitty. Miten sitä selittää parhaiten ihmisille, että jos kaveri on lusinut rangaistuksensa, niin se on siinä, eikä enempää tarvi sitä asiaa pohtia?

Kure: Minusta on hyvä, kun olette itse asian käsitelleet ja tiedätte missä mennään. On täysin teidän asianne, missä määrin yksityisasianne kuuluvat muille. On ihmisiä, joille ei oikein mikään kelpaa ja toisten elämää on helpompi käsitellä kuin omaansa. Sinä voit toimia juuri noin, on tehty ja niistä kärsitty. Nyt pyritään elämään uutta elämää ja uusilla periaatteilla. Jos joku ei sitä hyväksy, ei voi mitään. Haluan toivottaa teille oikein hyviä ja onnellisia yhteisiä vuosia. Teillä on hyvä boogie.

11.12. TheOne: Voisiko vankila mielestäsi olla pakopaikka ahdistavasta arjesta ja merkityksettömästä elämästä?

Kure: Ei kukaan varmasti ensimmäisenä pakene noita asioita laitoksiin, mutta vankilaan joutumisen jälkeen siitä tulee helposti turvapaikka. Vankilaelämän haasteet hallitsee ja se on kuin hoitolaitos, jossa on kaikki tarvittavat tukitoimet yksinkertaiseen elämään.

11.12. Uusitalo: Kakola-ohjelma on koskettanut ihon alta ja päältä. Ensimmäisen jakson veikkasin kuka ei päädy vankilaan, kuka päätyy, mutta selviää siellä kuin kala vedessä ja kuka taas päätyy, mutta ei omaa supliikkitaitoja ja joustamista, eikä selviä. Sitten alkoi ihmisen katsominen ja kuuleminen: hoitotyön ammattilaisena olen aina ihaillut ihmisiä, jotka ovat kyenneet muuttamaan oletuksiaan itsestään, toimintatapojaan ja jään toiseksi riippuvaisen ihmisen taistellessa riippuvuutta vastaan. On infantiilia ajatella, että vuode, ruoka ja lämmin tupa tässä asiassa kompensoisi omien rajojen yli menon, väkivallan kokemuksen tekijänä ja kokijana, alistumisen ja voiman synteesin, sosiaalisen stigman.

Sitä kysyisin: onko mielestäsi ja kokemuksesi mukaan päihdehoidossa oheiskäytön esiin nostaminen vasikointia? Vaikein yhtälöhän on yrittää olla aito, avun tarpeessa ja yrittää irti aineista, ja samalla suojata kaveri, vaieta ja tunnustaa käyttö saadakseen välittömän avun.

Kure: Jos ymmärrän oikein kysymyksesi, meidän ystävinä ja auttajina pitää pyrkiä olemaan aitoja ja rehellisiä. Se ei ole vasikointia, jos kaveri elää itsepetoksessa ja jatkaa vääriä ajatus- ja toimintatapoja. Minusta tähän käy Krisin pääajatus. Kaikki perustuu neljään periaatteeseen:  PÄIHTEETTÖMYYS, REHELLISYYS, TOVERUUS, YHTEISVASTUULLISUUS.

11.12. Opiskelija: Kiitos todella mielenkiintoisesta ohjelmasta! Pääpointti ohjelman viestissä ja myös tässä keskustelussa näyttää olevan siinä, että yksi selkeä lähtökohta rikokseen on päihteiden käyttö. Itse hoitoalalla, päivystysduunissa toimineena on tullut nähtyä kaikenlaisia viinaspäissä riehuttujen väkivallantekojen seurauksia. Ja täytyy myöntää, että sitä myötä voin vain todeta vihaavani huumeita, mutta erityisesti alkoholia. Yleisen keskustelun kanta on vain täysin välinpitämätön; suuri osa yhteiskuntamme jäsenistä on alkoholin suurkuluttajia, mutta toiseen kastiin luetaan ne, joilla tulee sen kanssa ongelmia. Uskon, että se, mikä saa nämä pojat kuiville, on teidän päihteitä ymmärtävien mentoreiden tuki. Kiitos!

Kure: Hienoa saada näkemyksiä teiltä arjen auttajilta. Kyllä se vain on niin kuin Olavi Sydänmaalakka kuudennessa jaksossa sanoi: "Näillä pojilla on ihmisen ikävä - niitä, joiden kanssa kokee jakavansa syvimmät tuntonsa".

10.12. Seppo: Mitä tarkoittaa sakkovanki? Voinko käydä lusimassa ylinopeussakot pois?

Kure: Sakkovanki on vankilassa vankeudeksi muunnettujen sakkojen vuoksi eli henkilö, joka ei ole kyennyt maksamaan sakkojaan, eikä niitä ole voitu ulosmitata. Tämä oli äärimmäinen ja huono tapa valtion taholta periä saatavansa.

8.12. Nimetön: Mitkä asiat nuoren arjessa sinun mielestäsi usein johtavat vankilaan?

Kure: Nuorten elämässä on mielestäni kaikkein surullisinta pohjaton aidon ja todellisen rakkauden ikävä. Useimmat ovat menettäneet toivonsa tulevaan nähden. Ei ole tavoiteltavaa, unelmia tai ei haaveita. Tulee välinpitämättömyys omaa elämää kohtaan ja se muuttuu kylmyydeksi ja kovuudeksi.

8.12. Venkula: Olisitko selvinnyt elämästä ilman uskoon tulemista? Nimittäin meitäkin on, jotka ovat selvinneet ilman uskoa, aa:ta tai vihaista akkaa. No, omalla kohdallanikin on "akkoja" ollut, mutta vain kilttejä. Joka tapauksessa kiitän vanhan liiton hengessä ja nostan hattua sinulle ja sille, että olet julkitulemisellasi mahdollistanut keskustelun jatkumisen erilaisten rikkinäisten ihmisten elämän laadun parantamiseksi, ja kenties ehkäisemään edes jonkun ihmisen vankilakierteen. Sekä kiitän, että panostat auttavaan työhön.

Kure: Kiitos rohkaisusta. Itse yritin kyllä kaikki keinot ja ongelmat olivat enemmän sisäistä laatua, suhteessa syyllisyyteen ja syvään tarkoituksettomuuteen.

8.12. Nimetön: Kiitos todella hyvästä ohjelmasta. Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että eipä niitä asiantuntijoita silloin näy, kun lasten syrjäymis- ja pahoinvointikierteet olisivat vielä aktiivisesti torjuttavissa. Mutta asiaan: millaista vapaaehtoistyötä voisin tehdä Kakolan poikien kaltaisten nuorten eteen? Siis muutakin kuin lahjoittaa rahaa?

Kure: On monia järjestöjä, jotka tekevät organisoidusti työtä nuorten parissa. On seurakuntien ja eri yhteisöjen tavoittavaa katutyötä. Nuoret kuuluvat lastensuojelun piirin ja on vaikeaa noin vain päästä laitoksiin tai kouluihin.

4.12. Nimetön: Mikä on ohjelmassa välähtelevä KRIS?

Kure: C.R.I.S (Criminals' Return in to Society). KRIS on eri puolille maailmaa levinnyt järjestö, tarjoaa apua ja tukea vankilasta vapautuville. Kaikki perustuu neljään periaatteeseen: PÄIHTEETTÖMYYS, REHELLISYYS, TOVERUUS ja YHTEISVASTUULLISUUS. Näistä periaatteista syntyy yhteisyyden kokemus, jonka varaan koko toimintamme perustuu. Näiden periaatteiden noudattamista odotamme myös kaikilta toimintaamme osallistuvilta. Tukemme alkaa heti ensimmäisestä vangin yhteydenotosta. Tämän jälkeen saavumme mahdollisimman pian vankilaan kartoittamaan yhteyttä ottaneen vangin tilannetta. Jokainen KRISin tukihenkilö on myös vapautunut aikanaan ja tietää, mitä haasteita vapautuminen ja uudenlainen elämäntapa tuovat tullessaan. Yhteydenpito jatkuu koko vankilassaoloajan ja tulemme vapautuvaa portille vastaan. Alamme yhdessä vapautuvan kanssa rakentaa toimivaa tukiverkostoa, joka muodostuu yhteistyökumppaneista sekä alueen muista toimijoista.

2.12. Syytön istumaan : Oletko koskaan törmännyt vankiin, joka istui syyttömänä vankilassa ? Joskus oikeasti kun käy niin, että ihminen on väärässä paikassa väärään aikaan ja oikeudessa toiset valehtelevat törkeästi niin että ihminen vain päätyy linnaan, vaikka olisi oikeasti syytön . Miten nämä vangit kokevat vankila-ajan ja pääsevät siitä yli? Miten tällaisen ihmisen ja nuoren elämää voi tukea tai auttaa unohtamaan asia?

Kure: Vankilassa on todella paljon "syyttömiä" ja se johtuu ajattelutavasta. Aina on vika muualla, milloin olosuhteet, milloin yhteiskunta, viranomaiset tai ankea lapsuus. Muutos alkaa, kun on myöntänyt että on kyse omista vääristä valinnoista. On tietysti ihmisiä, jotka on tuomittu väärin perustein ja oikeasti syyttöminä, mutta kyllä ne ovat todella harvoja tapauksia. Itse ajattelin niin päin, kuinka paljon on asioita joista ei ole jäänyt kiinni tai tuomittu. Normaalissa rikolliselämässä ne ovat yhden suhde kymmeneen. Todella syytön joko katkeroituu tai kasvaa. Jos kaikki oikeusasteet on läpikäyty, on vain hyväksyttävä tosiasiat ja yritettävä mennä eteenpäin. Paras tuki on kulkea vierellä ja käsitellä asiaa esim. siltä kannalta, miten epäoikeudenmukaista elämä joskus on - köyhyyttä, nälänhätää, sairautta yms vain on, eivätkä nekään ole itse aiheutettuja tai ansaittuja.

2.12. Osku: Mitä mieltä olet kuolemanrangaistuksesta? Mitä vankilan kirjoittamattomien sääntöjen rikkomisesta seuraa?

Kure: En kannata, sillä usein vankila- ja päihdemaailma ovat jo tavallaan kuolemanrangaistuksia. Niiden myötä kuolevat ilmissuhteet, tunteet, kyky nauttia elämästä ja todella monet kuolevat epänormaalilla tavalla ennen neljääkymmentä ikävuotta. Vankilan pelinsääntöjen rikkomisesta seurauksia ovat väkivalta, kiristys, pakottaminen, alistaminen, eristäminen ja se, että "luottotiedot menevät".

1.12. Nimetön: Ystäväni polttaa tupakkaa, juo alkoholia viikonloppuisin, on kokeillut huumeita ja nuuskaa, varastanut, pahoinpidellyt ihmisen, rikkonut kodin sääntöjä ja häiriköi koulussa. Hän on jäänyt kiinni vain osasta noista ja rupesin miettimään, mitä ystävälleni sattuisi jos hän jäisi kiinni. hän on 15-vuotias. Pidän muuten ohjelmasta tosi paljon!

Kure: Pahinta tässä ei ole onnistua peittämään tai pettämään muita. Se on vaarallista, kun ei huomaa miten oma elämä luisuu väärin valintoihin. Nuo väärät valinnat, tavat ja tottumukset ovat kuin syötti taitavan kalastajan otteessa; välillä saa siimaa ja kokee hallitsevansa, mutta on lopulta kuin moppe narussa. Kenestäkään ei tule yhdessä yössä ongelmaihmistä. Neljä vaarallisinta sanaa nuorella ovat "minä en ikinä tipu". Kolme vaarallisinta sanaa vanhemmilla ovat "ei minun lapseni". Katsokaa porukalla noita ohjelmia netistä ja jutelkaa, mikä on todella cool ja mikä ei.

29.11. Nimetön: Onko saatavilla kirjallisuutta vankilan arjesta ja siitä, mitä siellä oikeasti tapahtuu? Esim. jonkun vangin itse kirjoittamaa elämänkertaa tms.? Minua kiinnostaisi tietää pintaa syvemmin asioista, joita näissäkin vastauksissa olet jo sivuuttanut. Osaatko suositella jotakin hyvää kirjallisuutta?

Kure: Hyviä kirjoja on paljonkin. Kari Honkasen tarina Eilinen on mennyt, Sellaista vankia ei ole, Klinu-Reijo Loikkasen tarina, Volvo Markkasen tarina, Rundi, Papillon, KK - kuoleman kauppias Kari Korhosen tarina... Minustakin on kirjoitettu kirja Kure - Yksinäinen susi. Näissä kirjoissa on kuvattu vankilan sairastakin ajatusmaailmaa, katkeruutta ja vihaa, mutta myös hienoja selviytymistarinoita .

26.11. Sisko: Muistot menneestä nousivat mieleen, kun kaksi poikaa lähti heti ohjelman alussa pois Kakolasta. Veljeni lusi n. 15 vuotta sitten 18-vuotiaana vuoden ilkivallanteosta, varastelusta ja huumausaineiden hallussapidosta. Vankila-aika meni "hyvin", mutta vielä vuosien jälkeen ihmetyttää se, että vapautumisen jälkeen kukaan eikä mikään taho ollut hänen tukenaan takaisin yhteiskuntaan selviytymisessä. Vankilan portti vaan auki ja terve menoa. Perheen ja läheisten ihmisten tuki ei välttämättä ole riittävä apu. Ei nuori ihminen selviä vankilan jälkeen yhteiskunnassa ilman ohjaavaa apua vaikka motivaatio olisi kohdallaan. Nykyään lienee toisin vai mikä on kokemuksesi?

Kure: Tämä on varmasti yhteiskunnallinen ongelma. Vankila-aika on vain jäävuoren huippu, arviolta kymmenisen prosenttia. Lähes puolet ongelmista aiheuttavat syyt, jotka johtavat vankilaan ja toinen puoli on vankilan jälkeinen aika. Me näemme vain rangaistusajan ja unohdamme tai emme huomioi sitä yhdeksääkymmentä prosenttia, joka todellisuudessa on se vankilakierre. Tämä on kaikkein turhin ja kallein tapa suhtautua asiaan. Nykyisin on onneksi alettu hiukan tajua asiaa, kynnystä joutua vankilaan on nostettu ja pyritään käyttämään muut olemassa olevat resurssit. Akilleen kantapää on kuitenkin vapautunut vanki. Hän ei ole vapautunut ennakkoluuloista tai hämärätaustan tuomasta epäluottamuksesta. Matka takaisin yhteiskuntaa on pitkä ja todella vaikea.

26.11. Nimetön: Eikö tunnu pelottavalta, että yksi mentoreista on tappanut ihmisen? Mistä voi tietää, ettei niin enää tapahdu?

Kure: Minun kokemukseni mukaan vankilamaailman luotettavimpia ihmisiä olivat henkirikosmiehet. Yleensä nämä ihmiset olivat parhaiten joutuneet käsittelemään asiat ja palasivat harvoin vankilaan. En tarkoita jotain tv-maailmasta tuttuja psykopaattitappajia. Ohjelmassa kuitenkin oli periaatepäätös, että mentoreiksi ei oteta seksuaalirikollisia eikä murhamiehiä. Kuolemantuottamus ei ole tappo eikä murha, joten tämäkin asia käsiteltiin etukäteen hyvin.

26.11. Mymmeli: Olenko nyt vastauksistasi ymmärtänyt oikein sen, että periaatteessa muut vangit "sylkevät" seksuaalirikkojien päälle? Onko sinusta seksuaalirikos pahin mahdollinen, jos murhia ei lasketa? / Minä vain: Hei! Onko totta, että vankilaan lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitut vangit ovat muiden vankien keskuudessa vihatuimpia vankeja?

Kure: Kyllä, vihatuimpia ovat seksuaalirikolliset, ilmiantajat ja liparit (sinne tänne nuoleskelijat). He ovat vankilakulttuurissa aika heikossa asemassa ja heille on olemassa ns. pelkääjäosastoja, joissa suoritetaan toiminnot erillään. Minun mielestäni "kaikki ovat syntiä tehneet", mutta lapsen suojeleminen on ihmisille onneksi luontaista. Lapsessa on sellaista kauneutta ja puhtautta, joita vankikin kaipaa ja arvostaa.

24.11. Miikka: Teillä on karu menneisyys takana ja valoisa edessä, mutta miten selvisitte? Olivatko vanhemmat apuna vai joku muu tapahtuma?

Kure: Ohjelmassa kerrotaan myöhemmin myös tätä selviytymistarinaa. Lähtökohta on aina kuitenkin oma halu muuttua. Vaikka olisi maailman parhaat rakenteet ympärillä auttamassa - niin kuin Suomessa usein onkin - kaikki on vaikeaa, jos oma motivaatio ei ole kohdallaan. Meillä jokaisella mentorilla on ollut
hyvä ja terve verkosto, joka on tukenut ja auttanut.

24.11. Heli: Näetkö kokemuksena olleen jotakin "hyötyä" entisestä elämäntyylistäsi, vankilassa olemisesta ja siitä, että pystyit muuttamaan elämäsi? Miten tämä kaikki on vaikuttanut siihen, millainen ihminen olet juuri nyt ja millä tavalla tarkastelet elämää?

Kure: Ehdottomasti. Tiedän, miten "helvetillisiä " päihdekierre ja rikollismaailma ovat. Niitä voisi verrata tsunamiin, kun on kokenut sen voiman, tunteettomuuden ja nähnyt mitä tuhoa se saan aikaan. Koskaan ei voi suhtautua kevyesti, vaan aina on ikään kuin terve kunnioitus ja pelko niitä voimia kohtaan. Samalla kuitenkin myös ymmärtää, miten ne syntyvät ja toimivat. Osaa varoa ja varoittaa, ohjata ja opastaa. Minuun se on vaikuttanut siten, että olen jokaisesta päivästä kiitollinen, arvostan pieniä arkisia asioita ja erityisesti niitä ihmisiä, jotka ovat läheisiäni. Osoitan kiitollisuuteni päivittäin.

24.11. Dj 69: Liikkuuko vankilassa paljonkin huumeita?

Kure: Kyllä vankilassa on kaikesta rajallisuudesta huolimatta oma huumetodellisuutensa. Taloissa on ihmisiä, jotka ovat vuosikausia paenneet päihteisiin ja huumausta etsitään kaikin tavoin. Tarve luo tietysti markkinat ja niihin joku aina vastaa hoitamalla aineita. Hinnat ovat kuitenkin korkeat ja seuraukset näkyvät talossakin järjestyshäiriöinä.

21.11. Nimetön: Onko mielestäsi oikein, että vangeilla on nykyään paremmat oltavat kuin vanhuksilla? On ruoat, juomat, tv:t, pleikkarit ja radiot, arjesta huolehditaan, on rutiinit ja keskustelukumppanit jne. Suuri osa vanhuksista on yksin kotonaan, ei saa hoitoa, ruoka tuodaan ja lähdetään saman tien. On niin kiire, ettei ehditä hoitaa. Kyllä minun mielestäni vangeilla tulisi olla huone, kirjoja ja radio saisi olla. Tv:t ja pleikkarit pois. Eihän tuollaisia ole edes kaikilla vapailla tallustajilla. Mikäs siellä vankien ollessa kaikkien mukavuuksien äärellä. Kyllähän sinne varmaan takaisin kaipaa, jos vapautuessaan joutuu itse ruoan laittamaan ja ostamaan kaikki viihdykkeet ja maksamaan vuokran.

Kure: Juuri tämän takia Kakolaakin tehdään, ettei yhteiskunta joutuisi maksumieheksi niinkin turhaan hommaan kuin vankilakierre. Meidän tulisi tehdä kaikkemme nuoria ohjaavan ja kouluttavan toiminnan eteen. Yhteiskunnassa on nurinkurista juuri se, että vasta kun joutuu koneistoon, aletaan lastensuojella ja vankeinhoitaa, jotka ovat ulkokohtaista viranomaistoimintaa kalleimmillaan. Minun aikanani oli työpakko ja se oli ihan hirveätä, mutta jälkeenpäin ajatellen todella hyödyllistä ja terapoivaa. Kun itse olin vankilassa, tv-aika oli kaksi tuntia illassa ja kaikki katsoivat samaa. Pelottavin ohjelma oli muuten Pieni talo preerialla, koska vangit pelkäsivät, että tunteet näkyvät.

21.11. Pasi: Itse olen puhdas kuin pulmunen, ei mitään ongelmia lain kanssa. Tunnen pari henkilöä joilla on taustalla linnaa ( huumeita, pahoinpitelyitä...) Sitä ihmettelen heissä, miten he ovat voineet istua kakkua! Molemmat ovat mukavia ja luotettavia. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta näin on. Toinen heistä sanoi minulle, että jos yhdenkin oluen ottaa, niin sitten tulee pilvi mukaan ja mennäänkin jo kauppaa ryöstämään. Onko joillakin tosiaan noin lyhyt matka ns. normaalista krimaaliin? Ja millainen prosentti vapautuneista vangeista tulee täysin absolutisteiksi?

Kure: Asia on juuri noin. Sanoin jossakin vastauksessa, kuinka vangit saattavat usein olla mukavia ja hyviä tyyppejä selvin päin, mutta päihteet tuovat esiin ihan uuden persoonan. Tunnen monia todella hyviä eri alojen ammattimiehiä, jotka pärjäävät linnassa todella hyvin ilman mitään ongelmia. Siviilissä mopo karkaa kuitenkin lähes heti käsistä, jos päihteet tulee kuvaan. Matka normaalista kriminaaliksi on monien kohdalla todella lyhyt - käden ojennus, käden jossa on pullo, piikki tai muu pakoväline muodossa missä hyvänsä. Pitää yksinkertaisesti selvittää, mitkä asiat pistävät elämän sekaisin. Usein vankilasta vapautuminen muuttuu todelliseksi kestäväksi siviilielämäksi, jos tunnustaa ja tiedostaa heikkoutensa. Monet "selvinneet" ovat lopullisesti selvinneet.

20.11. Karoliina: Miten ihmeessä pysäyttää nuori, joka on suoraan matkalla linnan porttien sisään? Nuori ei itse millää tapaa ymmärrä tai ota tosissaan uhkaa vapauden mentyksestä. Miten saada nuori ottamaan vastuu omasta elämästään ja motivoitumaan oman elämänhallintansa parantamiseen? Hankalia kysymyksiä, mutta anna oma mielipiteesi. Ohjelma on muuten erittäin hyvä!

Kure: Tärkeintä läheisille olisi säilyttää yhteys mikäli mahdollista. Pitää osoittaa selkeästi, että rakastaa nuorta ja hyväksyy hänet, mutta että teot ovat väärin ja niitä ei tule koskaan hyväksyä. On läheisiä, jotka mahdollistavat päihde-elämän tukemalla ja turvaamalla vääriä asioita. Paras hoitomuoto on asettaa nuori vastatusten omien valintojensa kanssa ja antaa tämän kantaa vastuu itse. Jos aina joku hoitaa jälkipyykin, ongelmat ja selvittelee sotkut, siinäkin laitostuu. On nuoria, joiden kohdalla rytmin vaihdos on muuttanut kaiken. Sellainen voi olla armeija, tyttöystävä, harrastus tai ihan yksinkertainen oivallus mihin väärät valinnat ovat johtamassa.

20.11. Sepi: Mikä oli vankeusrangaistuksessa kaiken kamalinta sinulle? Miksi vankilakierteestä on niin vaikea päästä pois? Jäädäänkö rikoksista rahaa tai palvelus velkaa muille rikollisille vai laitostuuko ihminen linnassa niin voimakkaasti? Kuinka nopeasti laitostuminen tapahtuu?

Kure: Ihmissuhteiden hoito ulospäin on kyllä melko "helvetillistä". Vangit ovat useimmiten sisäisesti todella rikki, on huono itsetunto ja minäkuva, itsekkyyttä ja mustasukkaisuutta. Jos ja kun on itse pettänyt paljon, ei osaa luottaa toisiinkaan ja omat ongelmat tahtovat aina olla suurimpia. Siviilielämälle sokeutuu, ei voi ymmärtää että läheisillä on oma arki elettävänä ja maailma tuntuu kaatuvan, jos tapaaja ei tulekaan. Minä teinkin niin, että löin kaikki lähisuhteet poikki. Sai rauhassa lusia, kun pää ei kestänyt miettiä, kuka tekee missä ja mitäkin. Laitostuminen on todella salakavala prosessi, kaikki päivittäisrutiinit menevät ikään kuin valmiiksi ajateltuna ja tehtynä. On ruokaa, terveydenhuolto ja työtoiminta, jossa kerrotaan mitä ja miten pitää tehdä. Ainoa vastuu on kun astuu kuljetushihnalle ja pysyy kyydissä. Vanki on kuin matkalaukku, koodi varmistaa että kukin on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja menossa oikeaan suuntaan. Kyydistä hyppääminen ja vastuun ottaminen elämästä vaatii tukea ja rohkaisua.

20.11. Junde: Pitääkö vankilassa pärjätäkseen olla kova jätkä ja valmis jopa kovaan väkivaltaan? Kuinka helposti joutuu toisten vankien hakkaamaksi, kiristetyksi tms. - jos vaikka joku rehellinen ja luotettava uskovainen mies joutuisi syystä tai toisesta linnaan, eikä tietenkään kannata väkivaltaa.

Kure: On todella paljon kaverista itsestään kiinni, mitä tapahtuu. Kun hoitaa omat juttunsa sekaantumatta muiden asioihin, saa varmaan lusia rauhassa. Vangit ovat yleensä selvin päin ihan tavallisia kavereita, useat todella lahjakkaita niin verbaalisesti kuin sosiaalisestikin. Ongelmia tuovat yleensä päihteet, jengikuviot tai keskinäiset kaunat jo siviilistä.

20.11. Dj 69: Mitä eroa on mielisairaalalla ja vankimielisairaalalla?

Kure: On oikeastaan mielisairaala, vankimielisairaala ja "valtion" vankimielisairaala. Mielisairaalassa ovat ihan tavalliset mielenterveyspotilaat. Vankimielisairaalassa puolestaan vankeusrangaistustaan suorittavat mielenterveyspotilaat, jotka ovat Rikosseuraamusviraston alaisuudessa eli vankeja. Valtion vankimielisairaalaan (Niuva tai Mustasaari) joutuvat ovat usein syyllistyneet rikoksiin ja heidät on todettu esim. mielentilatutkimuksessa ymmärrystä vailla oleviksi eli syyntakeettomiksi. He ovat lääkintähallituksen alaisia ja laitosaika on määräämätön. Minulla on kaveri, joka on aika pienistä rikoksista ollut Niuvassa jo kohta 30 vuotta.

16.11. Muitakin töissä! : Ihmisillä tuntuu olevan hieman suppea käsitys siitä, minkälaista henkilökuntaa vankilassa sattuu olemaan töissä. Usein törmää käsitykseen, että vartijat tuovat vankilaan kaikkea kiellettyä ja niin edelleen. Voisitko Kure hieman valaista, kuinka paljon muu vankilahenkilökunta kuin vartijat mahdollisesti syyllistyy laittomuuksiin vankilassa. Jos sinulla on antaa tarkkaa tietoa asiasta, niin voisitko kertoako siitä jotain?

Kure: Suomen 3229 vankia on sijoitettu yli kolmeenkymmeneen vankilaan. Henkilökuntaa on näissä laitoksissa noin 2600. Valvontapuolella noin 1500, loput jakaantuvat koulutus- ja sosiaalipuolelle. On psykologia, pappia, päihdekuntoutuksen ohjaajia... Verstailla on omat työnjohtajansa, unohtamatta muun työtoiminnan ohjaajia. Eli meno-paluuliikenne vankilassa on todella moni-ilmeinen. Salakuljetuksesta: valvontahenkilökunnan laittomuuksista tietoon tulleita tapauksia on todella harvoin.

16.11. Jaakko: Miksi vangit joutuvat olemaan puolet vuorokaudesta lukittuna, minkä vuoksi heillä pitää olla lupa joka paikkaan ja millaista ohjelmaa vangeilla on?

Kure: Tällä hetkellä taitaa olla noin yksi vartija kolmea vankia kohden, joten valvonta on mahdotonta muuten kuin kopittamisen kautta. Vangeista on kuitenkin noin kolmasosa avolaitoksissa, joissa ollaan todella vapaasti. Toimintana on työpalvelua, josta saadaan pientä palkkaa. Osa vangeista opiskelee ja osa on kuntoutuksessa . Vapaa-ajan  toimintoja ovat mm. puntit, ulkoilupelit, harrastetoiminnot ja askartelut. Lisäksi on AA:ta, hartaustilaisuuksia, musiikkitoimintaa ja näytelmäkerhoa. Edelliset ovat yleensä iltaisin parin tunnin aikana ja niihin pitäisi päästä toimintaa vuorotellen mukaan, jos kiinnostaa.

15.11. Nimetön: Mitä ovat kurinpitorangaistukset?

Kure: Niitä ovat mm. etuisuuksien menetykset, kuten luvat opiskeluun tai iltatoimiin. Silloin kun itse olin vankilassa, häiriökäyttäytymisestä (päihdyttäminen tai muu järjestyshäiriö) 3-7 vuorokautta eristystä oli ihan normaali rangaistus. Eristyssellissä kului 23 tuntia vuorokaudesta yksin ilman ajanvietteitä, kävelyä oli tunti päivässä - niin ikään yksin. Karkaamisesta eristys saattoi olla jopa kuukausien mittainen.

14.11. Huolestunut: Mitä mielestäsi opettaja tai vanhemmat voivat auttaa nuorta parhaiten, jos hän on vaarassa joutua huonoille teille? Miten sen nuoren itsetuntoon voisi vaikuttaa niin kovasti?

Kure: Jokaisessa on jotain hyvää ja kaikki ovat jossain hyvä. Rohkaisu, realistinen keskusteluhetki silloin tällöin auttavat jo paljon. Minulle jäivät mieleen ne aikuiset, jotka olivat elämästäni aidosti kiinnostuneita. Eivätkä vain asioista elämässäni, vaan heillä oli voimakas ja terve sanoma siitä, mikä on kehittämisen arvoista nuoren elämässä. Ei vain kieltoja kieltojen perään, vaan rohkaisua kääntää katse ja mieli siihen, mikä onnistuu ja toimii.

14.11. Pike: Mitä kautta vankilaan voi päästä huumeita, jos kaikki postit ja vankilaan tulevat vangit tarkistetaan? Päästävätkö vartijat ne sisään lahjuksia vastaan vai mistä niitä tulee?

Kure: Kaikki tarkastetaan, mutta jokaista kulkijaa on mahdoton läpivalaista. Huumeita kuljetetaan kehon sisäisesti, vastaanotetaan tapaamisissa, työpisteisiinkin niitä tuodaan. En usko lahjuksiin. Ehkä joku on joskus niihin sortunut, mutta yleisesti ei.

14.11. Nimetön: Miten vankilassa suhtaudutaan sellaiseen, joka on ns. oppinut virheistään ja haluaa palata normaaliin elämään tuomionsa jälkeen? Katsotaanko pahalla jos ei käytä päihteitä, eikä muutenkaan osoita kiinnostusta rikollista toimintaa kohtaan? Onko vanki vangille reilu?

Kure: Toisaalta pelätään, mitä jos toinen onnistuukin pääsemään kierteestä, kun itse joutuu jäämään. Mielestäni vanki on kuitenkin vangille reilu ja tukea tulee, jos homma pelaa ja kaveri osoittaa olevansa tosissaan eikä vain kalastele helpompia oloja lusimiseen. Epäonnistuminen on koko yhteisön epäonnistumista, samoin onnistuminen.

14.11. Vankilakirkko tullut tutuksi: Kuinka vangit suhtautuvat uskoon tulleisiin vankeihin tai vankilan jumalanpalveluksiin? Tullaanko vankilan kirkkoon vain bongailemaan mahdollista silmäruokaa ja saamaan vaihtelua vankilan arkeen?

Kure: Vangit suhtautuvat alkuun todella epäilevästi, koska niin moni on yrittänyt ja tippunut. Kun muutos on kestänyt jonkun aikaa - vuoden tai pari - tulee kyllä täysi tuki ja rohkaisu. Vankilan toiminnat ovat aina vaihtelua ja usein kieltämättä mennään musiikin tai naisväen vuoksi. Se on vain lupa osallistua tyyliin "minä voin mennä koska"... Todellisuus on usein kaipuu muutokseen.

12.11. Zakke: Kuinka nopeasti sellikaverista huomaa, tuleeko toimeen hänen kanssaan vai ei? Onko moni sanonut että terve, ei enää tavata, päästessään siviiliin ja sitten myöhemmin terve, taas tavattiin, kiven sisässä?

Kure: Usein pyydetään jo vastaanotosta, voiko päästä asumaan sen ja sen kanssa. Joskus joutuu ihan ummikkona toisen selliin ja jos se joka asuu siinä ei halua kaverikseen, tämä sanoo "lähe menee". Yleensä silloin vanki itse pyytää muualle asumaan. Toisinaan taas kasvetaan erilleen ja vaihdetaan sellikaveria. Ikävä kyllä varmaan yli 60% palaa takaisin vankilaan.

12.11. Terapeutti: Ketä tämä ohjelma palvelee?

Kure: Seikkailuperiaatteelle rakennettu projekti antaa nuorille mahdollisuuden pysähtyä tutkimaan elämäänsä. Kakolassa voi elämänhallintaan nähden peilata omia asenteita ja arvoja tuttujen turvallisten kuvioiden ulkopuolella. Minusta myös yhteiskunnallista keskustelua syntyy - kuten esim. Sinun kysymyksesi.

12.11. Nimetön: Miten vartijat suhtautuivat vankilassa tappeluihin, jos toiset vangit hakkasivat toisiaan?

Kure: Tulivat väliin ehdottomasti. Molemmat osapuolet eristykseen ja johtokunnalta kurinpitorangaistus. Yleensä nuo riidat selvitellään henkilökunnan ulottumattomissa, esim. saunassa.

12.11. Vapaus: Mieheni pääsee ensi vuoden alussa vapauteen, miten osaan suhtautua arkeen, siihen, että hän on vihdoin kotona? Jännitää niin vietävästi ajatellakin asiaa...

Kure: Vanki on usein unelmien ja sellaisten odotusarvojen täyttämä, että todellisuuspohja puuttuu. Kun voisi opastaa ottamaan päivän kerrallaan, hoitamaan yhden asian aina kerrallaan. Minulla oli sellainen boogie päällä, että olisi pitänyt saada menetetty aika takaisin. Rohkaise jo nyt miestäsi tekemään työtä vapautumista varten, ei niin, että sitten kun pääsen siviiliin teen sitä ja tätä. Me miehet olemme pikkupoikia, pelkäämme vastuuta ja epäonnistumista. Ole terve aikuinen, rohkaisten ja tukien.

11.11. Nimetön: Onko totta, mitä jotkut vanhat vangit sanovat, että vartijat myyvät vangeille huumeita?

Kure: En tiedä kyllä yhtään tapausta. Uskon, että nämä tarinat ovat syntyneet muutamista hyväksi käytetyistä henkilökunnan jäsenistä. Vankiyhteisö on erittäin tiivis, samoin henkilökunta. Pienetkin poikkeamat paljastuvat.

11.11. Skeige: Muodostuuko vankilasta helposti turvapaikka ihmiselle, joka on syrjäytynyt tai ei tahto olla mukana yhteiskunnassa? Tapahtuuko laitostumista, jossa vanki siviilissä ollessaan kaipailee kiven sisään?

Kure: Kyllä, juuri näin. Eikä asia se koske ainoastaan syrjäytyneitä, vaan se tahtoo vetäistä jokaisen mukaan. Vankila on tuttu ja turvallinen ympäristö. Ei tarvitse ottaa kokonaisvastuuta omasta elämästä. Vankien puolesta tehdään päivittäin valintoja ja ratkaistaan eteen tulevia ongelmia.

8.11. Opettaja: Millä tavalla voisi ehkäistä nuorten mahdollista päihde- tai vankilakierrettä? Saako Suomessa apua vankilassa esim psykologilta tarpeeksi? Eli yritetäänkö vankeja hoitaa henkisesti, jotta ei vankilakierre jatkuisi?

Kure: Yhteiskunnassa pitäisi avata ihan oikeasti ja rehellisesti keskustelu nuorten pahoinvoinnista. Nyt ongelmat lakaistaan laitoksiin pois silmistä. Kakola-ohjelma toimii mielestäni hyvin yhteiskunnallisen keskustelun avaajana. Varottava on vain henkilökohtaista mediahyötyä tavoittelevia asiantuntijoita, joilta puuttuu todellinen huoli nuorista ja heidän tulevaisuudestaan. Itse olen kiertänyt kouluissa ja nuorisotapahtumissa puhumassa, aiheina oikeat ja väärät valinnat, itsetunto, minäkuva. Päihteistä en puhu siinä mielessä, mitä kaikkea löytyy vaan miksi joku rupeaa vetämään niitä. Vankilassa saa todella hyvin tukea ja apua, jos on itse motivoitunut muutoksen tarpeeseen.

8.11. Takkis: Onko koskaan käynyt niin, että vartija on tullut uskoon?

Kure: Esim. Sukevalla oli parhaimmillaan lähes kymmenen ihmistä henkilökunnasta uskossa. Se oli tärkeää sen vuoksi , että he suhtautuivat vankeihin ihan eritavalla. Ammattitaitoisesti, mutta kannustavasti. Vankiloissa on myös vankilapapit.

8.11. Nimetön: Kuinka vangit suhtautuvat naisvartijoihin tai muihin naistyöntekijöihin vankilassa? Entä vankilapsykologeihin? Opiskelevatko vangit yleensä vankilassa?

Kure: Silloin kun vankilassa istuin, henkilökunnassa oli todella vähän naisia. Suhtautuminen oli todella kunnioittavaa. Vankilan psykologit ovat positiivisessa mielessä ei kenenkään maalla. He eivät edusta vankilaa ja järjestelmää, jolloin heitä ei tarvitse myöskään orjailla. Omana istumisaikanani avautui mahdollisuus opiskeluun ja monet opiskelevat.

7.11. Stiina: Mitä mieltä olet tutkijoiden Hesarissa esittämistä väitteistä liittyen siihen, että ohjelmassa ei kunnioiteta lasten oikeuksia? Onko vankila - edes kuvauspaikkana - oikea paikka alaikäisille? Ja mikä sitten on teidän aikuisten rooli? Mielestäni ohjelma vaikutti eettisesti ja tyylikkäästi tehdyltä, mutta ymmärrän tutkijoidenkin huolen.

Kure: Suomessa saa 15-vuotiaan laittaa vankilaan ja 10-vuotiaat voivat elää päihteissä kadulla. 16000 lasta ja nuorta elää laitoksessa perheen ulkopuolella, usein vastoin tahtoaaan. Yli 100000 lasta perheessä, jossa on päihteitä ja väkivaltaa. Nyt nousee esiin kaksi "asiantuntijaa" lastenoikeuksien puolesta, kun kerrankin nostetaan ongelmia hyvin ja valvotusti esille. Tämä on jotain niin tätä, ei näitä asiantuntijoita näkynyt vankiloissa, ei kaduilla tai turvattomissa kodeissa. Nyt he ovat huolissaan omassa asiantuntijan tuolissaan.

7.11. Matikainen: Millainen on normipäivä vankilassa?

Kure: Voit googlata vankila-arkea. On suljettuja taloja, avotaloja, maatalous- ja kaupunkivankiloita, joista kaikissa on omat erityspiirteensä. Päivällä ollaan töissä tai sellissä, ruoka-ajat rytmittävät olemista. Lisäksi on ulkoilumahdollisuus ja ruokatunnin aikana voi hoitaa omia asioitaan. Iltaisin toimintamahdollisuuksia ovat mm. puntit, kävelyt, pelit ja harrasteet.

7.11. Nopo: Jos sinulla olisi ollut mahdollisuus päästä Kakolan kaltaiseen ohjelmaan mukaan ollessasi rötöstelevä teini, niin miten luulet, kuinka olisit tuolloin ohjelmaan ja asiaan suhtautunut? Luuletko, että olisit ollut siinä tilanteessa, että olisit voinut, uskaltanut ja osannut keskustella omista jutuistasi sekä arvioida omaa sen hetkistä toimintaasi ja käyttäytymistäsi?

Kure: Ne ihmiset, jotka ovat jääneet mieleeni noilta vuosilta, olivat niitä jotka välittivät ja antoivat signaalin: olet arvokas ja ainutlaatuinen. Kakola-ohjelman paras anti ei tule varmaan edes esille. Sen aikana syntyi syvä luottamus ja yhteys näiden nuorten kanssa. Minun aikanani esim. AA ja kaverit siellä olivat rehellisiä ja oikeaan suuntaan johtavia.

6.11. Julle: Kerro lisää vankilan hierarkiasta. Miten se näkyy arjessa? Onko henkilökunta tietoinen voimakkaista hierarkiaeroista? Miten seksuaalirikollisia kohdellaan? Entä pidetäänkö henkirikollisia hienoina miehinä?

Kure: Vankilassa on selvä rakenne, jonka myös henkilökunta tietää.Elinkautisvangit tai muut pitkäkakkuiset pyrkivät vain lusimaan oman tuomionsa. Heillä on hyvä status jo senkin vuoksi, että he tuntevat talon ja linnojen vakioväen. Seksuaalirikolliset ovat alinta kastia, ja vankilassa on todella kova moraali näissä asioissa. Vankilat Suomessa ovat "terveiden" heterojen miehittämiä. Poikkeamia kohdellaan "sairaan" kovakouraisesti. Pedofiilit tai raiskarit joutuvat kokemaan todellista halveksuntaa ja väkivaltaa.

6.11. Pekka: Millaisia muutoksia huomasit asenteissasi ja ajattelussasi vankilaa, toisia vankeja, vapautta ja yleensäkin elämää kohtaan, kun tulit uskoon?

Kure: Ehkä parasta oli se, kun oma sydän ei jatkuvasti syyttänyt. Silloin ei tarvinnut aina etsiä syitä tai syyllistä muista. Opin ottamaan vastuun teoistani. Minulle tuli elämänmyönteinen asenne ja se loi varmaankin toivon ilmapiirin.

6.11. Heke: Menikö sulla ikinä hermot?

Kure: Alkuvuosina jatkuvasti. Ensimmäisen tuomioni aikana oli yksitoista rangaistusjohtokuntaa ja olin eristyksessä todella paljon. Hermot menivät monella tapaa myös pitkäkestoisesti, en kestänyt vastoinkäymisiä ja paineensietokyky oli yhteiskuntaan nähden olematon

6.11. Jartsa: Miten vankilassa voi lusia rauhassa eli kuinka esim. parhaiten välttyä "haltuun otolta" jne.? Vai onko niin, että jos on huono tuuri, niin siltä ei voi välttyä kuin rahalla vai voiko silläkään?

Kure: Vankilassa tarvitsee kavereita ja tukea, mutta itselläkin pitäisi olla selkeä linja siitä, mitä tekee ja mitä ei. Jotkut menevät eritykseen tai suljetulle. Ensikertalaiset pääsevät usein avo-osastolle tai avotaloon.Raha on huono keino, koska jos jollakin sitä on, se lypsetään joka tapauksessa.

5.11. Aba: Ovatko vangit mahdollisen katumisensa alla ylpeitä vankilakundiudestaan?

Kure: Alamaailma on vangin ainoa todellisuus. On omat pelisääntönsä, joita ei voi ymmärtää siviilistä käsin. Minä uskon, että moni ei edes kadu. Ja jos katuu, niin ehkä sitä, että jäi kiinni.

5.11. HmmThatsSick: Tapahtuuko vankilassa useinkin vartijoiden tekemiä väkivaltarikoksia, joita ei päästetä julkisuuteen, kuten useat ex-vangit ovat kertoneet?

Kure: Kyllä rehellisesti on sanottava, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Sitä saa mitä tilaa. Minäkin sain useita kertoja kyytiä, mutta olin kyllä aina itse tilanteen aloittajan.

5.11. Jore: Mitä ovat kynämiehet, kilpimiehet ja nimimiehet?

Kure: Nimimiehet ovat lusineet yleensä pitkään ja sellaisista rikoksista, joita arvostetaan vankilamaailmassa. Heidät tunnetaan ja kunnioitetaan, joskin hieman peläten. Kynämiehet ovat yleensä petosmiehiä tai esim. talousrikollisia. Kilpimiehet taas ovat pomomiesten turvamiehiä ja luottokavereita.

5.11. Keiju: Kuinka helposti vanki joutuu toisen vangin pahoinpitelemäksi?

Kure: Kysymys on reviiristä ja sen puolustamisesta. Jos hoitaa omat juttunsa eikä puutu toisten asioihin, saa olla melko rauhassa. Mutta jos rikkoo vankilan ja vankien kirjoittamattomia sääntöjä, kyyti voi olla kylmää.

5.11. Anitta: Oletko katsonut TV1:n sarjaa Alamaailma ja jos olet , kuinka todellisena kuvauksena pidät sitä? Onko elämä tosiaan niin raakaa kuin sarjassa on kuvattu?

Kure: On se mielestäni aika todellinen sieltä pimeimmästä päästäm, mutta noin avoin lahjotun pampun toiminta paljastuisi alta aikayksikön. Se on kuvattu sarjassa hyvin, kuinka helposti kaveri otetaan haltuun ja sitä kautta mukaan rikollisempaan toimintaan. Ja vaikka meininki ei todellisuudessa ihan yhtä tappamista ja hakkaamista ole, huumekulttuuri on kuitenkin tuonut mukaan arvottoman väkivallan. Ei ole enää pelinsääntöjä niin kuin ennen vanhaan. Kovuus ja tunteettomuus on tuonut myös rikollisuuteen uusia piirteitä. Perheitä kiristetään, on kidutusta ja pakottamista. Ennen miehet käsittelivät asiat keskenään ja perheet jätettiin rauhaan.

5.11. Vapaa: Hei, Kure! Tiedän, että oma elämäsi muuttui, kun tulit uskoon. Olen kuullut sellaisen sanonnan joskus, että usein vankilakierteestä ulos on vain yksi hyvä tie: uskoontulo. Kuinka totta tämä on? Voiko kierteeseen joutuneen elämä muuttua - ja kuinka vaikeaa se on - ilman uskoontuloa?

Kure: Vankeinhoidon edesmennyt johtaja K.J.Lång sanoi elämänkokemukseensa nojaten, että on neljä tapaa päästä ulos vankila- ja päihdekierteestä: kuolema (itselläni on kuollut yli 200 tuttua viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, osa on tapettu, osa tehnyt itsemurhan ja toiset ovat kuolleet yliannostukseen), uskoontulo (vahvin vaikuttaja arvomaailman, kaveripiirin ja elämäntapojen muuttumiset - on selkeä syy ja motiivi käsitellä vääriä valintoja ja niiden seurauksia, ja myös syyllisyys, joka on todella iso taakka, käydään läpi), AA tai joku muu vertaistukiryhmä tai hyvä ihmissuhde (useimmilla päihteidenkäytön syynä ovat juuri ihmissuhdeongelmat, sillä ihmissuhteita on vaikea solmia tai hoitaa ellei ole selvin päin)

5.11. Vapaa: Kuinka korruptoitunut vankilayhteisö on Suomessa, ja miten vartijat suhtautuvat vankeihin? Kylmästi rikollisina, eri taustoista ja kohtaloista tulevina ihmisinä, kavereina vai työrutiininomaisesti??

Kure: Suomessa on korkea ammattimoraali ja työtä tehdään melkein kutsumuksella. Tämän päivän vankilaviranomaiset ovat aika ammattitaitoisia ja mielestäni vaikeasti lahjottavia. Suhtautuminen on paljon henkilöstä kiinni, entinen tylynkova suhtautuminen teki vartijan työn entistä vaikeammaksi. Nykyään useimmat vartijat yrittävät kulkea keskitietä tyyliin asiallinen, mutta "vankeinhoidollinen"....läsnäoleva, muttei liian läheinen.

4.11. Maarit: Kuinka monelle vangille vankilasta on hyötyä?

Kure: Niille, jotka tajuavat, että on omasta elämästä kysymys ja jotka ovat valmiita muutokseen. Itselleni vankila esim. oli päihdekuvion katkaisupaikka. Siellä huomasin, etten oikeastaan edes tarvinnut aineita. Oli ”turvalliset” olosuhteet, joissa oli mahdollista pärjätä ja hallita homma. Ikään kuin laitostuin hyvällä tavalla.

4.11. Kaarle-Kustaa: Miltä tuntuu olla linnassa ilman naista monta vuotta?

Kure: Ihan samalta kun siviilissä. Vankilassa on kyllä ikään kuin ”korvaushoitoa” - käsitöitä yms. – mutta Suomessa ei oikeastaan ilmene homojuttuja kuin niillä, joilla on taipumustakin siihen suuntaan.

4.11. Make: Pitääkö paikkansa, että pahin uhka vankilassa on vankien välisen hierarkian rikkominen?

Kure: Vankila on oma maailmansa, jossa omat kirjoittamattomat säännöt. 1.Suhde henkilökuntaan ei voi olla läheinen. 2. Täytyy tuntea peli, vasikoida ei saa missään muodossa. 3. Vankilassa ei ole varkaita – tai ainakaan vangit eivät varasta toisiltaan. 4. Kiven sisässä on ihan omat arvo- ja arvostusrakenteensa. Nimimiehet ovat ansainneet tavalla tai toisella asemansa (henkirikosmiehet, huumepomot, kynämiehet, kilpimiehet, murtomiehet, väkivaltamiehet). Tavalliset rosvot ovat usein päihderiippuvaisia. Alinta kastia ovat vasikat ja seksuaalirikolliset. Oma kokemukseni oli, että nimimiehet ottivat suojelukseensa ja sen myötä heidän statuksensa siirtyi osaksi myös minulle. 

3.11. Rupikonna: Vankilassa saa ruokaa, vaatteet ja lämpimän kämpän ilmaiseksi. Eikös se ole vähän kuin täysihoitola?

Kure: Nopeasti ajateltuna juuri näin. Vapauden menetys on kuitenkin kova rangaistus, joka syö miestä jo lyhyenkin ajan jälkeen. Vaikka kaikki perustarpeet täytetäänkin, on todella rankkaa kun muut määrittelevät koko elämän aikataulun. Vaikka tuntuisi miltä, koneisto ympärillä pyörii ja toimii. Henkilökohtainen elämä muuttuu osaksi laitosta ja sen persoonatonta toimintaa.