Kakkonen kertoo
Sohvasurffaajat Välimeren turneella
Julkaistu sunnuntaina 02.06.2013
.jpg)
Arkisin 24.6. - 4.7. klo 19.30. Ensimmäisen kauden uusinnat 5.7., 8.7., 16.-17.7., 19.7. ja 22.7. klo 19.30. Jaksot katsottavana Yle Areenassa kuukauden ajan.
Suonissamme virtaa vapaus! Lataa itsellesi tyylikäs juliste.
Toisen tuotantokauden uusissa jaksoissa Sohvasurffaajien tie vie talouskriisissä kärvistelevästä Etelä-Euroopasta kohti räjähdysherkkiä arabimaita – eli juuri niihin paikkoihin, jotka eivät ole viime aikoina olleet turistien ykköskohteita.
Lotta Kaihua ja Pia Asikainen matkustavat Italian, Albanian ja Kreikan läpi, jonka jälkeen vuorossa ovat vielä Libanon, Jordania ja Egypti. Mutta mikä sai naiset valitsemaan Välimeren ympäristön reissureitikseen?
– Me halusimme nähdä, millaista näissä paljon puhutuissa maissa oikeasti on. Esimerkiksi Ateena näyttää aavekaupungilta. Ihan kuin olisi ollut huvipuistossa, joka ei enää toimi. Kaduilla kohtaavat bisnespukuiset naiset cappuccinoineen ja kodittomat kerjäläiset, Lotta Kaihua muistelee reissuaan.
Surffaajat hankkivat matkallaan majapaikat paikallisten, ventovieraiden ihmisten luota ja tutustuvat samalla uusiin paikkoihin ja kulttuureihin rennosti ruohonjuuritasolla.
- Suomeksi se tarkoittaa paljon säätöä, yllätyksiä ja runsaasti suuria tunteita, sekä tietysti suurta joukkoa ainutlaatuisia ihmisiä ja kohtaamisia.
Turistien tavoittamattomissa
Sohvasurffaajat liikkuvat usein paikoissa, jotka eivät ole matkaajien suosiossa. Tälläkin kertaa Lotta ja Pia saivat olla monesti miltei kaksin.Esimerkiksi Albania on ollut pitkään hyvin sulkeutunut maa, eivätkä turistit ole vielä löytäneet sen koskemattomia hiekkarantoja ja vuoristoja.
- Albaniaa voi suositella lämpimästi kaikille, sanoo Lotta.
Arabimaissa taas levottomuudet ovat vaikuttaneet muun muassa turismiin ja sitä kautta ihmisten arkeen.
- Siinailla oli ihan autiota, vain Hollywood-kulissin näköisiä kyliä ja puskia pyörimässä tuulessa. Ihmiset ovat elinkeinonsa kanssa vaikeuksissa.
Beirutissa Sohvasurffaajat kokivat yhden vuorokauden aikana yhteiskunnan ääripäät: illalla yltiörikkaiden järjestämät valtavat rantabileet ja aamulla arjen pakolaisleirissä.
- Myös eteläisessä Euroopassa köyhyys lisääntyy ja tuloerot kasvavat. Vaikka teimme reissun viime kesänä, tilanne monissa maissa on edelleen sama.
Toivoa ja iloa pakolaisleirissä
Kun tutusta ja turvallisesta Euroopasta matkattiin Lähi-itään, kierrokset kovenivat. Ensiksi törmäsivät yhteen sukupuoliroolit: arabimaiden maskuliininen kulttuuri ja itsenäiset ohjelmantekijät joutuivat sopeutumaan toisiinsa.
- Se on pysäyttävää. Väkisinkin siinä herää ajatus, että tältäkö koko Eurooppa näyttää vuosikymmenten päästä, Lotta kertaa kokemaansa.
Arabimaat tekivät Lottaan suurimman vaikutuksen, sillä vaikka siellä tuntui, että taistellaan miesten maailmassa, meininki oli sydämellistä ja vieraanvaraista.
- Miehet osoittivat huomiotaan liiankin kanssa, ja monesti tarvittiin pitkää pinnaa eikä huumorintajusta ja suorapuheisuudestakaan ollut haittaa, muistelee Lotta.
- Mutta koska mokasimme käytöskoodien kanssa koko ajan, ihmiset tottuivat meihin.
Arabikevään kuohujen ja sodan uhan sekamelskassa sohvasurffaajat kohtasivat myös iloa.
- Jos haluat juhlia, suuntaa Libanoniin. Siellä oli päällä jatkuvat bileet. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, koko kaupunki tanssii sodan jaloissa. Siellä ei paljoa murehdittu!
Vaikka olosuhteet olivat vaikeat ja ihmiset toivovat muutosta ja parempaa tulevaisuutta, löysivät surffaajat joka paikasta myös toivoa.
– Esimerkiksi palestiinalaispakolaisten leirissä vietettiin lasten syntymäpäiväjuhlia. Siellä hirveyden, korkeiden rakennusten ja pimeässä kulkemisen keskellä, juhlittiin, ja siellä toivo oli kaikkein kirkkain. Kun aloin itkeä liikutuksesta, ihmiset eivät ymmärtäneet: eihän tässä ole mitään hätää, älä itke, muistelee Lotta.
– Toivo voi elää; sen puolesta voi taistella mutta silti voidaan elää hetkessä nauttien kaikesta.
Yösijaa etsimässä
Vaikka Lotalla ja Pialla kokemusta matkustamisesta onkin yllin kyllin, yllätyksiä tuli silti tälläkin kertaa eteen jatkuvasti. Lotta kertoo esimerkin:
- Jordaniassa meillä ei ollut yöpaikkaa. Tapasimme ihmisiä, joilta saimme yhden mukavan naisen osoitteen. Luulimme, että olimme menossa Ammaniin, mutta taksikuski veikin meidät osoitteen perusteella pieneen kylään. Meillä meni kokonainen päivä, että saimme kielimuurin läpi selville, missä edes olemme.
Matkat jäävät aina mieleen ja muistoihin, mutta myös surffaajat jättivät jälkensä kohtaamiensa ihmisten elämään.
– Kyseisessä kylässä tutustuimme raskaana olevaan naiseen, joka kertoi lähtiessämme antavansa lapsen nimeksi Lotta. Vaikka tupsahdimme kylään odottamatta, vieraanvaraisuus oli sydämellistä.
Rento asenne ja uteliaisuus avasivat Lotalle ja Pialle ovia ja sydämiä niin matkalla kuin kotikatsomoissa. Lotan mielestä ohjelman suosion salaisuus on pepsodenthymyn puute.
- Me emme yritä liikaa, ja meihin on helppo samastua. Kun katsoo meidän puuhiamme, ei oma perheriita Kyproksella tunnu ehkä enää niin pahalta.
– Matkustamiseen liittyy aina suuria odotuksia. Ihminen näkee silloin helposti itsensä jotenkin erilaisena, coolimpana ja rennompana. Jos matkustetaan puolison kanssa, ajatellaan, että siellä matkalla meidän rakkaus pääsee kukoistamaan.
- Tai perheen kanssa lomalla korvataan kaikki arjessa menetetty aika. Vaikka oikeasti kyse on siitä, ihmiset pysyvät samoina, paikka vain vaihtuu. Tien päällä kaikki aika menee kuitenkin aina siihen, että etsitään ruokapaikkaa. Sohvasurffatessa ojan ylittämien voi olla suuri elämys, Lotta nauraa.
Entä minne matkalaisen mieli tekisi suunnistaa seuraavaksi?
– Afrikkaan! Se on täysin tuntematon manner vielä.
Afrikan-valloitusta odotellessa luvassa on kuitenkin ensin kahdeksan jaksoa inspiroivaa, rentoa ja huvittavaa tunnelmaa Välimeren maissa.
– Löysin rantein -asenteella voi pärjätä missä tahansa maailmankolkassa, jos ei ota asioita liian vakavasti, kiteyttää Lotta Sohvasurffaajien metodin.
Teksti: Emma Taulo
maanantaina 24.06.2013
Tiedoksi soffasurfaajillekin: Massaturismi on saavuttanut jo Himalajankin huipun.
On Itsensä pettämistä kuvitella olevansa jossain missä ei ole turismia. Syrjäisimmässäkin kolkassa ja syvimmästä viidakostakin löytyyaina se repputuristin raapustus "was here" jo vuosikymmenien takaa.
Ja tiedoksi jatkosuunnitelmille Afrikan mantereella vierailee yli abaut 15 milj. turistia vuosittain.
Outo ajatus on myös se ettei repureissaaja olisi turisti...
Matkailu on hienoa ja kivaa mutta ei enää noita "olemme siellä missä turismia ei ole" juttuja....
– Every generation finds it...again (ei varmistettu)