YLE

 

YLE A-Ö

Timo Varpio on tehnyt käsikirjoituksia moniin tuttuihin tv-sarjoihin. Kiinnostusta herättänyt kaksiosainen tv-elokuva Skene (2004) sekä Venla- ja Telvis-palkitut tv-sarjat Kultakuume.com (2001) ja Isänmaan toivot (1998-2002) ovat Varpion käsialaa.

Varpio on ollut kirjoittamassa myös Nelosen komediasarjoja Osasto 5 (2005) ja Sairaskertomuksia (2004), MTV3:n komediasarjaa Me Stallarit (2004) ja TV1:n Kotikatua (2001-2002).


Tekijän näkökulma

Aloin kirjoittaa Uudisraivaajaa keväällä 2002. Suomessa ylpeillään tietoteknisellä osaamisella ja teollisuuden kilpailukyvyllä, mutta samaan aikaan manataan hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa ja talouden ylivaltaa. Jälkimmäiset puheenvuorot kuitataan usein menneeseen takertuvien, talouselämän mekanismeja ymmärtämättömien ihmisten haihatteluksi. Tietenkin sikaria tuprutteleva silinteripäinen patruuna, joka ajaa hyveelliset työläiset ahdinkoon puoliksi ahneuttaan, puoliksi silkkaa ilkeyttään, on menneen ajan kuvastoa, eikä auta ymmärtämään globaalin markkinatalouden syyseuraussuhteita. Mutta onko ainoa vaihtoehto se toinen ääripää: markkinavoimien kohottaminen ihmisestä riippumattomaksi luonnonvoimaksi, jota vastaan poliitikoiden sen enempää kuin tavallisen ihmisenkään on turha pullikoida, sillä eihän luonnolle kukaan mitään voi.

Vaikka maailma muuttuisi monimutkaisemmaksi, moraaliset kysymykset kuitenkin ovat ja pysyvät yksinkertaisina. Markkinoiden rinnastaminen luonnonvoimiin on vain yritys häivyttää vastuu loputtomien alihankintaketjujen ja ”teen vain työtäni, noudatan vain käskyjä” -selitysten alle. Niiden takana on aina ihminen; myyjänä, ostajana, päättäjänä, kuluttajana, ja hänellä omat tarpeensa ja halunsa. Teoriassa kaikki kannattavat pehmeitä arvoja, mutta käytäntö kertoo muuta. Se, että taloudellinen menestyminen ja aineellinen hyvinvointi ovat nousseet niin tärkeään asemaan, ei ole mikään vahinko. Niin on käynyt, koska riittävän moni meistä on halunnut juuri sitä.

Halusin kertoa tarinan nykyajasta vanhanaikaisin keinoin. Uudisraivaaja on kertomus pirstaleiksi hajonneesta maailmasta, mutta vain yhden ihmisen kautta. En tiedä, tekikö ratkaisu lopputuloksesta paremman, mutta kirjoittamisesta se teki ainakin vaikeampaa. Ei b- tai c-juonia, joiden suojaan hypätä, jos jännite alkaa horjua, ei tasa-arvoisia päähenkilöitä periaatteella jokaiselle jotain. Yksi aihe, yksi päähenkilö, yksi tarina.

Kun tarina kirjoittaessa lähti Ramin mukana rytmittymään kolmeksi eri vaiheeksi hänen elämässään, syntyi ajatus jakaa työ kolmelle eri ohjaajalle.