|
Komenhan nousi aika nopeasti huipulle kuten monet afrikkalaiset, ja oli vähän aikaa Hailen kovin vastustaja. Mutta hänessä oli jotain kummallisia piirteitä. Se 3000 m:n ME 7.20 ja osia on todella uskomattoman kova suoritus. Juoksun nähneet ovat kuitenkin väittäneet hänen juosseen jotenkin huumattuna. Silmät kuulemma seisoivat päässä, tiedä sitten. Hän on kenialaiseen tapaan on kilpaillut tosi ahkerasti, mikä varmasti lyhentää huippu-uraa.
Nojoo, muutamia kommentteja vielä noihin listoihin. Hanneksella on listallaan Ovett ja Ritola. En vastusta. Ovett ja Coe nosti keskimatkojen suosion aivan valtavaksi. Heidän erilaisuutensa oli eräs suosion syistä. Oli helppo valita suosikkinsa, ihan kuin 50-luvun Italiassa valinta Fausto Coppin ja Gino Bartalin välillä. Ritola oli saavutuksiltaan äärimmäisen kova kaveri. Hän jäi kuitenkin Nurmen varjoon, valitettavasti. Ritolan saavutukset vielä tähän: 5 olympiakultaa, 3 hopeaa. 10 000:n loistava ME keväällä 1924 Eltsussa. 5000:n halli-ME talvella 1925, joka kesti voimassa 40 vuotta. Ja tietysti se uran kruunu oli Nurmen kukistaminen vanhojen konkareiden mahtavassa taistelussa 5000 metrillä Amsterdamissa 1928. Toki Paavo vei sitten kympin. Siinä kai noi kovimmat Ritolan saavutukset, maailmanennätyksiä oli kai enemmänkin.
Rudolf Harbigin nostaisin aika korkealle. 800 m:n taso oli aika kova ennen sotia, mutta Harbig nousi muiden yläpuolelle. Ja jos Viljo Heinon uran huippu kuivui sodan takia, saman kohtalon koki Harbigkin. Olympiamenestys jäi saavuttamatta. Mutta aika vaikea on tällaista kaveria sijoittaa tuonne olympiamenestyjien joukkoon. Harbig on tällä listalla sikäli kiistanalainen, että hän juoksi myös 400 metriä. Samalla logiikalla myös Alberto Juantorena kävisi tähän, hänellähän oli samanlainen matkavalikoima.
Tuossa tuli esiin vielä Gunder Hägg. Kaveri juoksi 16 maailmanennätystä vuosina 1941-1945. Olkoonkin, että suurin osa muista juoksumaista oli sodassa, hän oli silti kaikkia edeltäjiään nopeampi. Ja lähellä oli myös se mailin neljän minsan haamuraja (paras aika 4.01,4). Jos hänestä oli tullut eka neljän minsan alittaja, hän olisi vieläkin legendaarisempi. Tästä tulikin mieleeni, että ROger Bannisteria ei ole syytä tyystin unohtaa. Haamurajan rikkoja on aina haamurajan rikkoja. Tosin oli Häggkin haamurajan rikkoja, ensimmäinen 14 minsan alittaja viidellätonnilla.
Jokohan noi riitti tältä erää? Kirjoittelen, kun keksin lisää sanottavaa.
| 
