|
J.Nieminen hieman huono esimerkki, kun pystyy huimilla palkintorahoilla kustantamaan matkansa ja majoituksensa vaikka tarvittaessa ilman sponsoreiden tukea. Mutta alimman tason tenniksen pelaajat, kuten esim T.Nieminen ja J.Paukku tienaavat palkintorahoina kaudessa suunnilleen saman verran kuin mäkihyppääjä joka hyppää tasolla 5-10 ja niillä rahoilla ei juuri rahoiteta matkustamisia ja asumisia ym menoja, joten ovat riipuvaisia sponsoreiden rahoista. Ei jotain Paukkua juuri kukaan kyttää mitä tekee kisamatkoilla(ellei sitten henk.kohtainen valmentaja) ja missä viettää yönsä, vaikka sponsori kustantaakin matkat ym. Samanlaista systeemiä toivoisin kaikkiin yksilölajeihin.. yksilöt urheilevat yksilöinä yksilölajeissa, ei joukkueina! Luulisi sponsoreita löytyvän hyppääjille yksilöinä siinä missä maajoukkueellekin tuntuu löytyvän.
Mäkihypyn MC:ssa pitäisi pyrkiä siihen että ainakin 30 parasta saa palkintorahoja jokaisesta kisasta. Se olisi iso askel ammattimaisuuteen, mieluummin toki kaikille kisaan selviytyville 50 hyppääjälle dollareita(EUROJA). Otetaan vaikka summaa alemmas 1-3 sijoittuvilta ja jaetaan se summa sijoille 11-30. Näin on tehty myös tenniksen challenger ja futuretasolla.. 1980-luvulla pienen ammattilaistenniskisan voitosta sai enemmän dollareita kuin tänä päivänä saa mutta silloin ei alkukierroksilla hävinneille jaettu mitään. Tänä päivänä jaetaan kaikille dollareita/euroja ja näin isompi joukko pystyy jonkinasteiseen ammattilaisuuteen ja eivät ole niin paljon riippuvaisia sponsoreista. Samaan pitäisi pyrkiä myös muissa lajeissa.
[Edited]
| 
