Se nyt oli selvää, että nimi ja osoite, mutta kun ammattikin kysyttiin. Olisi mukavaa, jos joku silloinen Veikkauksen työntekijä olisi listannut hauskimmat ammattinimikkeet, joita kansa oli leikillään keksinyt.
Vielä 1980-luvulla veikkaus- ja lottokupongit tarkistettiin käsipelillä. Jokaisen kupongin päälle asetettiin sabluuna, jossa oli reiät kierroksen oikeiden merkkien kohdalla ja siitä sitten tyttöarmeija Veikkauksessa laski oikeat merkit. Vakiossakin kansa suosi hajarivejä, joten oli siinä tihrustelemista. Ihme kyllä, voitonjako päästiin julkistamaan jo tiistaina. Protestiaikaa oli jokunen viikko.
Pari kertaa kyläkauppias soitti ja kysyi voisinko seuraavana aamuna kouluun mennessäni käydä kaupalla hakemassa viikon veikkauskupongit (taisi siinä olla myös rahat) ja ojentaa linja-autonkuljettajalle, kun hänellä ei ollut aikaa tulla pysäkille. Olin kaiketi jotenkin luotettava poika. :D
|