Eikös jossain ole puhuttu niistä kympin tytöistä, jotka teini-iän alussa tuntuvat pystyvän vaikka mihin, mutta sitten lukiovaiheessa karvapallon perässä juokseminen... Ehkä Heliövaara oli jotenkin samantyyppinen tapaus, mutta miehekkäästi kiinnostusta riitti puolisen vuosikymmentä kauemmin. Herää myös kysymys, pystytäänkö teini-ikäisten valmennuksessa ottamaan huomioon näiden nuorten monilahjakkuuksien kehittyvät hm. tarpeet? (En keksi parempaakaan ilmaisua!)
Kuvastaako tämä jotenkin laajemmin maineikkaan, vanhan glamour-lajin, tenniksen sisällä olevaa probleemaa? Maailman tasolla lajiin ei oikeastaan voi tulla köyhistä, vajavaisen infrastruktuurin oloista. Jalkapallohan on täysin päinvastainen tässä suhteessa. Pohjoisilla leveysasteilla tarvitaan halliolojen takia suhteellisen vaurasta kotitaustaa.
Onko muuten muukin huippu-urheilu kokonaisuudessaan menettämässä otettaan nuorista sieluista? Paras osa meidän nuorisoamme tyytyy harrastamaan liikuntaa vain joko höntsäämismielessä (anteeksi vain sählyilijät!) tai osana oman ruumiin palvontaa(uimarit?). Yleisurheilun lippulaiva on ollut epäilemättä juoksulajit, ja kun afrikkalaiset ottivat hegemonian, niin kiinnostavuutta on menetetty roppakaupalla ainakin vanhassa Euroopassa. Tästähän viime kesän surkuhupaisassa EM-kisassa oli kysymys. Se kaiken vartija, KOK, yrittää hätäännyksissään löytää kadoksissa olevan nuorison jollain uimarantalentopallolla....sun muilla..
Monessa asiassa "länsimaalaisuutta" ihannoiva Aasia voi "pikapuoliin" (halutessaan) ruveta toden teolla jyräämään tenniksessä. Kestääkö tennis valtikan siirtymisen Aasian vauraisiin osiin? Niilläkin seuduilla on väestöpohjaa mistä ammentaa lahjakkuuksia, mutta kärsiikö lajin universaali vetovoima jotain samalla...
No, eiköhän näitä haasteita ole miettimässä Euroopan ja Suomen tennisliitoissa oikein palkallisiakin...Kai siellä on suunnitelmia... vai meneekö just nyt vielä liian hyvin....
_________________________
Ken Rosewallin aikaan sopi 1-käden rysty!
