|
Niin, kyllähän Spurs-Inter oli tempoltaan ja tunnelmaltaan (jonka aisti kotisohvallakin) sellainen matsi ettei paremmasta väliä. Osanottoni niille, jotka eivät tuota matsia nähneet, mutta jotka katsoivat kesän mm-kisoja kuvitellen niiden olevan sitä huippufutista.
Gareth Bale on mielestäni huippuesimerkki siitä mitä itseluottamus merkitsee futiksessa ja muissa pallopeleissä.
Vielä viime kauden alussa kyseessä oli vain huippulupaava vasen pakki, jonka jo vähän pelättiin jäävänkin pelkäksi lupaukseksi. Oli jo useampi kausi takana Spursissa, mutta viime syksynäkin oli penkkimies. Toki pari loukkaantumistakin oli jarrutellut uraa. Lehdistö myös ansiokkaasti painoi nuorukaista repostelemalla tilastolla, jonka mukaan Spurs ei ollut voittanut ainuttakaan 24 pelistä joissa Bale oli kentällä (tuon pelimäärän tarkistin nopeasti Wikipediasta). Sitten joskus vuoden vaihteen tienoilla joukkueelle tuli loukkaantumissuma puolustukseen ja Balelle avautui vakipaikka avaukseen. Luottoa ja pelituntumaa saatuaan nuorukainen pelasi loistavan kevätkauden hirmutehoilla laitapakin/-keskikentän tontilla ja avitti Spursin Mestareiden liigapaikkaan.
Saa nähdä miten käy, kun Mestarien liigassakin vastustajat alkavat ottaa tarkemmin. Mutta olihan tuo uskomatonta katsoa, kun Bale paineli maailman parhaana laitapakkina pidetystä Maiconista ohi pallon kanssa ihan miten halusi. Eipä ole brassia moisessa pyörityksessä ennen nähty. Joo, eihän se varmasti maailman paras puolustava pakki olekaan, mutta kuitenkin...harvoin näkee enää huippufutiksessa tuollaista. Vertaukset toiseen Walesin tähteen eli Ryan Giggsiin tuntuvat erittäin osuvilta. Siis nuoreen Giggsiin, tämä nykyinenhän pelaa lähinnä enää loistavalla pelikäsityksellään.
| 
