Koska norjalaiset eivät myönnä Dählien ja kumppaneiden EPO:n käyttöä, vaan valehtelu jatkuu, niin miksi pitäisi olettaa, että Norjassa olisi 2000-luvulla siirrytty puhtaisiin keinoihin. Tältä pohjalta mietittynä Norjan huikea 2000-luvunkin hiihtomenestys ilman ainuttakaan käryä tekee FIS:n antidopingtoiminnasta täysin epäuskottavan.

Joka tapauksessa mitä enemmän käryjä, sitä uskottavampaa on lajin antidopingtoiminta. Jokaisen käryn jälkeen lajissa on yksi roisto vähemmän. Sellaisissa lajeissa, missä ei tule käryjä, ei dopingtestaus toimi.

Jalkapallossa, jääkiekossa, baseballissa ja jenkkifutiksessa dopingosaaminen on maailman huippua, mutta puhtaan lajin illuusio luodaan sillä, ettei kunnon dopingtestausta ole. Luuleeko joku, että miljardibisneksellä pyörivissä joukkuepalloiluissa pelattaisiin kaurapuuron voimalla, ja douppaus keskittyisi marginaalisten palkkioiden lajeihin kuten hiihtoon, pyöräilyyn ja yleisurheiluun.

Itsellä niihin fiiliksiin sekoittui jo silloin aika paljon myös häpeän tunnetta, johtuen juurikin noista Vähäsöyringin kiittelyistä ja filmin mieleen palauttamana saman miehen ylimielinen rehvastelu miesten viestissä.