Milloin kusi nousi hattuun, Herra Ylppö?

Maj Karma ja Herra Ylppö & Ihmiset -yhtyeiden keulakuva Herra Ylppö on sitä mieltä, että kaikki VIP-jonot pitäisi hävittää. Mies on oppinut uransa varrella myös vähentämään juhlimista.

- En ota virallisen kusi nousi hattuun -ihmisen viittaa harteilleni. Jollain tavalla kaikilla ihmisillä, jotka menestyvät, nousee jotenkin hattuun, Ylppö sanoo.

Hän ei osaa sanoa tarkalleen, missä vaiheessa uraa näin olisi päässyt käymään.

- Jos sen hetken tietäisi itse, milloin se on tapahtunut, niin sitä ei todennäköisesti tapahtuisi. Se tulee salakavalasti, muusikko kertoo.

Karismaattinen kaljupää hävittäisi VIP-jonot kokonaan, koska ne eriarvoistavat ihmisiä.

- Huomasin nyt monen vuoden takaa sellaisen asian, että on ollut hetkiä jolloin ajattelin, paskaako minä jonotan tässä kapakan jonossa, kun mulla on mahdollisuus päästä jonon ohi. Se on pieni juttu, mutta silloin ihminen asettaa itsensä toisten yläpuolelle. Mun mielestä kaikki VIP-jonot pitäisi hävittää. En silti väitä, ettenkö joskus käyttäisi sitä hyväkseni, jos VIP-jonoon kutsutaan, Ylppö kommentoi.

Jonotukseen liittyy myös Ylpön määritelmä siitä, mitä nesteen nouseminen päähän tarkoittaa.

- Jos itse ajattelet, että sun pitäisi päästä jonon ohi, niin silloin olet nostanut itsesi muiden yläpuolelle ja se on kusen päähän nousemista, Ylppö määrittelee.

Jalat maassa

Nykyisin Porvoossa asusteleva ja hitaampaa elämää elävä Ylppö ei juhli enää niin paljon kuin pari vuotta sitten.

- Toivottavasti on jalat maassa tällä hetkellä. Keikathan ovat ihmeellisiä tilanteita ihmismielelle, kun ihmiset maksavat siitä, että laulat ja soitat ja lavalla vedetään täysillä, mutta sen pitää jäädä siihen. Se ei toimi, että menen sinne kapakkaan keikan jälkeen ja ikään kuin koen olevani vieläkin lavalla. Ei ihmiset maksa lippua siitä, että öykkäröit baaritiskillä, Ylppö juttelee.

Keikan jälkeiset tilanteet eivät ole helppoja taiteilijoille, mutta niihin pitää oppia suhtautumaan.

- Ne on vaikeita tilanteita monille, koska keikkapaikalla on henkilökunta, joka tekee kaikkensa, että onnistun keikalla. Kaikki tottelevat toiveitasi, koska olet esiintyjä. Se kuuluu ammattiin, että sua palvellaan siellä. Olen kuullut myös törkeää kielen käyttöä artisteilta roudareille. En tosin onneksi mun bändeissä, Ylppö paljastaa.

Rokkari pitää roudarin työtä yhtä tärkeänä kuin omaansa.

- Aivan varmasti ojentaisin, jos joku bändissäni aukoisi roudareille päätä, mutta meillä ei onneksi ole sitä ongelmaa, Ylppö toteaa.

Herra Ylppö myöntää, että hänen elämässään on ollut tilanteita, jossa hän on suhtautunut suosioon erilailla kuin nyt.

- Silloin kun Maj Karma löi läpi ja heti perään voimieni tunnossa tein ensimmäisen Ihmiset-levyn ja lähdin ikään kuin soolouralle. Ne molemmat jutut menestyivät tosi hyvin, niin kyllä se sellaista bilettämistä oli. Se juhliminen oli aika itsekeskeistä. Jos ihminen on humalassa, niin ei se näe kapakan peräseinään asti, vaan se näkee ehkä just vastapäätä istuvan ihmisen tai oman nenänpäänsä. Hahmottaminen katoaa ja käy helposti niin, että elää omassa kuplassa, muusikko myöntää.

Muusikko on huojentunut siitä, ettei hänen kohdalleen osunut menestystä vielä teini-iässä.

- Päihteet, menestys ja nuoruus on huono yhdistelmä. Onneksi en ollut hirveän nuori, kun breikkasin. Jos identiteetti on vielä kehittymättä, niin suosio voi olla vaikea asia. Siitä ei selviä täysin puhtain paperein kukaan.

- Jos 16-vuotiaana tulee Suomen isoimmaksi staraksi, niin kyllä se jollain tavalla vaikuttaa. Nuoret starat ajattelevat väistämättä jossain vaiheessa, että olen poikkeusyksilö ja ehkä sillä hetkellä he myös ovat. Mutta se loppuu jonain päivänä ja silloin olet samalla viivalla kuin muut. Siinä vaiheessa ratkaisee, miten olet kohdellut muita ihmisiä ja itseä. Silloin jos on kusi noussut päähän, et kohtele itseäsi oikein, Ylppö tietää.

Mies rokkaa Luuranko-kiertueella lähes selvin päin.

- Silloin kun juhlistaa jotain ja on hyvillä fiiliksillä, niin juominen on ihan okei, mutta jos se on sellaista pakenemista, mitä se on mullakin joskus ollut, niin siinä on iso ero, Ylppö päättää.