Ennakkokuuntelussa Disco Ensemble: The Island of Disco Ensemble
Tältä se kuulostaa - viime kesästä lähtien työstetty "Discojen" tuore albumi. Tuottajana pitkäsoitolla on häärännyt Lasse Kurki.
”'The Island of Disco Ensemble' on luonnollinen seuraaja aikaisemmalle tuotannollemme. Kun 'Viper Ethics' oli ekan levyn intoilua, 'First Aid Kit' tokan levyn tasaisuutta ja 'Magic Recoveries' rajojen kokeilua, niin tässä paketti on kasassa”, Disco Ensemblen rumpali Mikko Hakila kuvailee tulevan levyn materiaalia.
Disco Ensemble juhlistaa uutta levyään kevään ainoalla Etelä-Suomen klubikeikallaan YleXPop2010:ssä, Helsingin Tavastialla 29.5. Keikka nähdään suorana Ylex Areenassa.
Kypärät päähät ja kuuntelemaan!
Biisien yhteydessä kommentteja Disco Ensemblen jäseniltä kitaristi Jussi Ylikoskelta, basisti Lasse Lindforsilta, rumpali Mikko Hakilalta sekä laulaja kiipparisti Miikka Koivistolta.
1. Bay of Biscay
Jussi: Oon tyytyväinen jänniteeseen, joka biisissä pysyy yllä vaikka siinä on sama sointukierto ensimmäiset 2 minuuttia 10 sekuntia. Myös maltti antaa intron kasvaa pikkuhiljaa edustaa tietyllä tavalla täysin uutta Disco Ensembleä. Meillä on aina ollut " no mennäänpäs nyt suoraan asiaan" -tyyppinen levyn avausraita. Nyt oli siistiä laittaa avaukseksi biisi, jonka intro kasataan palalta.
Lasse: Me ollaan aina pidetty tätä suht erikoisena biisinä. Toisaalta monet ovat sanonet että toihan on aika perinteistä DE:tä.
2. Pitch Black Cloud
Jussi: Intron teemassa on rehvakas "Spagettiwestern vs. Light Beer -mainos" -fiilis, josta diggaan erittäin paljon. Kertsin kova kiirus, yksinkertaisen tehokas soinnutus ja tarttuva laulu-huukki on klassista DE:tä parhaimmillaan. Ja introteema uudestaan sing-a-long meiningillä C-osassa tekee viimeistään biisistä antoisan myös livenä!
Lasse: Biisin kertosäe oli ollut olemassa pidemmän aikaa. Siihen yritettiin yhdistellä kaikenlaista. Lasse Kurjen avulla saatiin viimein puristettua esiin loput biisistä.
3. White Flag for Peace
Jussi: Epätavallinen biisi DE:lle. Kuulostaa paikoin vanhalta Lagwagon:lta mun korvaan. Biisi sai alkunsa puolivakavalla säkeistön ja c-osan jammailulla. Kun intro sai lopullisen muotonsa, olin varma, että biisi tulee olemaan avainasemassa levyllä. Fraasi "And no-one will ever be free" huiluääniteeman ympäröimänä on yksi leyn hienoimpia hetkiä. Ja amigasoolo-moment on hauska bonushetki meikäläiselle.
Lasse: Mukavan lyhyt biisi. On yllättävän vaikeata säveltää lyhyitä biisejä joista ei jää tunne että ne loppuvan kesken.
4. Protector
Jussi: Biisi sai kipinän kertsin syna-kitarariffistä. Tässä biisissä ei periaatteessa oo mitään niin huikeeta kun fiilistelee joka soitinta erikseen. Kun palat yhdistetään, niin 1+1+1+1 on paljon enemmän kuin 4. Bändin luotto soittaa vähemmän saa biisin kuulostamaan todella isolta mutta samalla hengittävältä. Skebasoolo on mukavan luomu.
Mikko: Protector oli suhteellisen nopesti sävelletty ja biisi oli alkumetreiltä saakka hyvä, ainoastaa yksityiskohtia ja osien pituuksia muokattiin paremmiksi ennen äänitystä
5. So Cold
Jussi: Valmistui ekana levyn biiseistä. Tätä vedettiin livenä jo viime kesänä. Sai alkunsa Protectorin tapaan syna-efektillä tehdystä robo-skebariffistä yhdistettynä tollaseen räyhäävään dance-punk-rumpukomppiin. Muistan kun aloin ihan tyhjästä soittamaan biisin pääriffiä ja Mikko lähti messiin rummuilla. Tiedettiin heti, että tästä tulee siisti biisi. Parhaat setit syntyy välillä 2 minuutissa. Kitarasoolossa käytin Bay of Biscayn pääriffin tavoin hyväkseni ekaa kertaa levyllä kitaramikkivalitsimen "räpsytystä" yhdistettynä delay-efektiin. Tolla meiningillä saa tehtyä hauskoja vilkku-tekno-skebasooloja.
Lasse: Todettiin jo viimekesänä toimivaksi livepalaksi. Tässä on sellaista mukavaa fyysisyyttä:)
6. Get Some Sleep
Miikka: Levyn rauhallisin biisi. Yllättävää maltillisuulta meiltä venyttää fiilistelyä noin kauan, mutta tunnelma on todella onnistunut. Biisin unettomasta sekoilusta kertova sanoitus tukee biisin dynamiikkaa ja sandimaailmaa hyvin. Todistettavasti ihminen joka ei osaa englantia osaa sanoa että tässä on öistä sukeltelua.
Mikko: Get some sleep tehtiin nopsasti valmiiksi, koska oli selvää miltä sen pitää kuulostaa. Studiossa hapuiltiin toteutuksen kanssa aikansa, mutta lopulta se saatiin onneksi sellaiseksi kuin oli tarkoitus alunperinkin.
7. Life of Crime
Miikka: Tässä perinteinen DE-ilmaisu kohtaa jonkinlaisen classic rock-fiiliksen. Rakenteeltaan periaatteessa kummallinen, mutta kuitenkin looginen kokonaisuus. Tätä on komeeta soittaa, ehkä loppuriffissä tuodaan marakassiryhmä paikalle, siinä on sellasta ilotulitusfiilistä.
Lasse: Pitchblack Cloudin ohella ehkä eniten esituotantovaiheessa kasvanut biisi. Yleensä tuottajat lyhentää ja karsii pois, mutta tässä Kurki intoili että vetäkää vaan pidempään sitä loppuosaa.
Jussi: Tää oli yhdessä vaiheessa putoamassa pois levyltä. Meillä oli ongelmia saada biisin säkeistö-kertsi kombinaatio toimimaan. Tai me ei oikeastaan oltu edes yksimielisiä siitä, mikä biisissä on kertsi. Lasse Kurki psyykkas meidät yrittämään biisiä yhä uudelleen. Lopulta tuo eeppinen c-osa sitten löytyi. Sen jälkeen biisin solmut aukesivat lähes itsestään. Myös tuotanto onnistui studiossa ihan sikahyvin. Tää on tällä hetkellä mun lempibiisi levyllä!
8. Semi Eternal Flame / Undo
Lasse: Semi-Eternal Flame putkahti esiin todella vaivattomasti. Välillä tulee näitä kollektiivisen inspiraation hedelmiä joissa biisi periaatteessa syntyy yhdeltä seisomalta ilman minkäänlaista spekulaatiota - kaikki vain loksahtaa paikalleen ja tuntuu itsestäänselvältä. Undo on meille aika uudenlainen, positiivisessa mielessä "veltto" biisi. Rauhallinen olematta kuitenkaan slowari. Undo:ssa on semmosta anti-sankaruutta. Tämän biisiparin kaltaisiin ilmaviin sovituksiin on hyvä pyrkiä. Ehkä se on onnistuneen sovituksen merkki kun biisi kuulostaa miksausvaiheessa laakista hyvältä - ei tarvitse tehdä mitään taikatemppuja jotta biisi toimii.
Jussi: Oli raikastavaa tehdä biisi ja olla murehtimatta c-osista. Biisi(t) syntyi niin helposti, että ei haluttu pilata fiilistä säveltämällä väkisin c-osaa. Paljon siistimpää tehdä kaksi-osainen biisi.
9. Lefty
Lasse: Tää on jotenkin samasta lähteestä ammennettu kuin So Cold. Jussin kitarasyna-efektin inspiroimaa.
Miikka: Tätä on myös hieno soittaa, saatiin kasaan aika nopeasti kun alkuriffi ja ulina tuli kofeiinihöyryissä ilmoille joku iltapäivä.
Jussi: Tää on pullollaan klassisen Disco Ensemble -biisin elementtejä. Säkeistön ja kertsin välinen vahva dynamiikka, kertissä selkeä skebariffi ja tarttuva laulu- ja synakoukku sekä yleinen sing-a-long -meno. Ainoa osa, joka ei oo klassista DE:tä on skebasoolo. Siinä on sellasta perinteistä tilusoolo-henkeä, jota en ole ennen tehnyt meidän biiseihin.
10. Samantha
Miikka: Aika helppo päätös laittaa viimeiseksi, varsinkin kun c-osa ja lopun riffi tuntuivat toimivan paremmin mitä kauemmin niitä soittaa. Lopettaa levyn tavallaan aika onnellisesti. Kurki puhui paljon The Cure-fiiliksistä tän levyn monessa biisissä, tän biisin alussa on ehkä myös sitä.
Jussi: Joo, biisin loppupuoli oli paljon lyhyempi ennen studiota. Kun studiossa äänitin kitaroita c-osaan, tuli fiilis, että tästä on tehtävä pidempi. Sama juttu suvanto-osan ja outron kanssa. Loppujen lopuksi biisi piteni minuutin verran. Outrossa oleva tunnelma on täydellinen lopetus levylle!
Great post thanks
Electricity Costs
Burberry Polo
Free Online Games