Viikon teho: Muse / The Resistance (koko albumi)

very nice sharing, thank you manage your site yesilcamdan esinlenerek porno film yapımcılarından ve sikiş Playboy'un sahibi 100 yaslarinda cilt bakımı olmasina ragmen yapmış olduğu işi sikiş izle omrunun sonuna kadar yapacagini porno izle umut ediyoruz. sex videoları Acaba Unlu Playboy yildizlari bu durumdan seks
memnunlar mi bilinmez...

tykkäsin heti ekalla kerralla ku kuuntelin United States Of Eurasian ja se paranee joka kuuntelukerralla! Mukaansatempaavaa ja pakko kuunnella loppuun asti! Muse on yksinkertaisesti - paras.

neitiherra: samaa mieltä olen.
Hemmetti miun opiskelu kärsii musettamiseni takia. Kun ei voi keskittyä muuhun. Pahassa jamassa oon. xD
Mikään ei ole koskaan vaikuttanut niin paljon kuin Muse. Se bändi on itse täydellisyys. Lyriikat, melodiat, kaikki! Matt päästi salaliittoteoriansa valloilleen edellislevyllä, mitenköhän käy tän kanssa? OoS on miun suosikki. Oon tehnyt perustelutkin. Voisin mainita muutaman:

1. New Born: New Born on vaan ihana ja siinä on niin mahtavat lyriikat. Ehkä Musen parhaat, koska ne kertovat siitä kuinka teknologia edistyy ihmisiä nopeemmin ja jättää meidät jälkeensä. Tätä pystyy kuuntelemaan yhä uudelleen ja uudelleen.

6. Citizen Erased: On vähän niinku Musen rakastetuimpia biisejä, kaikki sanoo sen aina suosikikseen. Yli 7-minuuttisessa biisissä ei ole tippaakaan ylimääräistä. Mahtavasti rakennettu biisi! Kuulostaa ihanalta kun biisi vaihtelee raskaasta rauhallisempaan. Mielestäni tässä biisissä Mattin ääni Blissin lisäksi pääsee todellakin oikeuksiinsa! Sydämenpysäyttävä se kohta missä Mattin ääni vain soljuu hiljaa melodiaa pitkin loppupuolella ja sen jälkeen tulevat sanat:
Wash me away
Clean your body of me
Erase all the memories
They will only bring us pain
And I've seen, all I'll ever need
(vau!)

tässä vasta kahdesta biisistä. xD

Kyyninen tunneköyhä sydämeni alkoi vuotamaan siirappia välittömästi, kun kuulin I Belong To You:n. Siitä, oliko Shakespeare todellinen henkilö, ei ole varmuutta, mutta se on varmaa, että Matthew Bellamy elää porskuttaa ja tuottaa sellaista tunnepuolen ilotulitusta, että kaltaiseni kyyninen rationalistikin uskoo taas hetken rakkauteen. Kukaan ihminen ei ole koskaan saanut päätäni täyttymään samalla määrää vaaleanpunaista utua, kuin Muse musiikillaan. Minusta tullee iloinen vanhapiika, joka halailee formaattina vanhentuneita Muse levyjään euforinen hymy suupielissä nykien :) Oikea rakkaus ei kuitenkaan ole yhtä kaunista kuin Muse. Se harmittaa.

Musen kaikki kappaleet pitää kuunnella useamman kerran läpi että niistä alkaa todella tykkäämään. Sama pätee tähän, en aluksi pitänyt I belong to you kappaleesta mutta nyt kun olen kuullut sen useamman, sitä paremmalta se kuulostaa!

Niin kuin kaikki upea ja oikeasti hyvä (ja kestävä) musiikki tämä paranee joka kuuntelukerralla. Ah, I Belong To You (Mon coeur sóuvre a ta voix), ihanan intohimoista ja pakahduttavaa. Ja seuraavassa hetkessä saa heilumaan ja hymyilemään!

Musen aloittaessa sille läntättiin oitis "alternative" maine ja pitkään se onnistuikin vain tuon kategorian sisällä, mitä palkintoihin tulee.

Tuolloin "alternative" tarkoitti huonoa kaupallista menestystä ja "outoutta". Tätä nykyä kyseinen genre on ehkä halutuin mahdollinen "lokerointi". Uuden bändit ovat aina nopeasti sanomassa jotakin tähän tyyliin: "meiän musaa ei voi pistää mihinkään genreen. Se on nii universaalia". Alternativeenpa voi! Se on nykyajan Jazz. Siistiä, älykästä, ainutlaatuista. Ja niinpä musiikkiteollisuuden ollessa nopea kuin mikä, KAIKKI on alternativea. Kaikki haluavat olla uusi Pink Floyd tai Radiohead. "Uusi" onkin maaginen tekijä rahasta puhuttaessa.

Ja niinpä Muse vaikeroi. Vanhat levyt kuulostavat jo pikapikaa pop/rockilta ja uuden matskun on yllätettävä keinolla millä hyvänsä. Siispä Muse tahkoo ylipitkiä biisejä jotka on lähes poikkeuksetta jaettu hiljaisella pianokohdalla kahteen osaan, noh... Jostakin syystä. Ainakaan kukaan muu ei tee vielä niin. Vaikutteita on haettu juuri sieltä mistä muutkin kommentoijat ovat ne heti huomanneet ja ne toimivatkin lähinnä (hieno sana) intertekstuaalisina viittauksina johonkin entiseen hienoon. Kuulija saa tunnistamisen iloa.

Musen tyyli on kyllä edelleen omintakeinen ja hyvät levyt paljastavat erinomaisuutensa vasta monen monen kuuntelukerran jälkeen, joten nähtäväksi todellakin jää miten käy. Muuntautuuko levyn sisältö ajan kanssa ihanan monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, vaiko liikaa yrittäväksi sekamelskaksi? Musen pojat eivät lopulta voi kuin yrittää, niin kuin kukaan muukaan meistä, siksi musiikki onkin niin hienoa. Inhimillistä.

Kiitos.

Musen kaikke levyt ovat erittäin hyviä, mutta The Resistance on kyllä paras, vaikken koko levyä ole kuullukkaan!
Musen kappaleiden alut ovat aina häikäseviä, ne ovat aina erilaisia ja upean kuuloisia.

pikapuu!

Laitoin muuten ton sekon kommentin Tanja-nimellä ennen kuin päätin rekisteröityä tänne.

Ihana biisi! Sekametelisoppa, mutta komeista palasista koottu. Tykkäsin aivan järjettömästi - klarinettisoolo ja Mattin ranska olivat täydellisiä. Hymyilyttää edelleen niin, että naama meinaa revetä.

(Ja joo, olen tuo Elyena, mutta kun tämä alkoi jatkuvasti kirkua invalid captchaa, päätin rekisteröityä. Toimineekohan paremmin? Eikä saanut isoa alkukirjainta.)

I Belong to You on mukava biisi. Erityisesti pidän biisin alusta, ja kertosäekin toimii. Ei ihan levyn parhaimmistoa mutta silti hyvä fiilistelybiisi. Konserttia odotellessa, siitä tulee levyn mukaisesti mahtava. :D

Muse, tuo ihana, fantastinen bändi. Sanoinkuvaamattoman loistava yhtye on kyseessä, Muse on monipuolinen sekä se yllättää aina positiivisesti!
Bändi on kaikin puolin täydellinen, Matt, Chris ja Dom ovat neroja!
Musen liveshowhun en edes mene – voisin kehua sitä nimittäin maasta taivaisiin monen tunnin ajan. Harmittaa järjettömän paljon, etten tuolle lokakuun keikalle lippuja saanut. Sen liveshown takia voisin jopa ostaa joltain trokarilta 500 eurolla liput bändin keikalle!
Mutta mutta, kiitos X-Ryhmä kuluvasta viikosta ja näistä uusista Musen biiseistä!

Maanantain United States of Eurasia sai minut aivan sanattomaksi. Vau. Queen-vaikutteet kuulin muiden tapaan, mutta olinko ainoa joka kuuli pientä itämaista vaikutetta kappaleessa? En oikein osaa sanoa onko se hauskaa vai pelottavaa, kun tulee mielikuva Matthew Bellamystä tanssimassa itämaista vatsatanssia tämän biisin tahtiin..?
Collateral damage lopussa täydensi United States of Eurasiaa ihanasti.
Tarvitsee ehkä vähän enemmän kuuntelukertoja, jotta kappaleeseen pääsisi kunnolla jyvälle, mutta kyllä näin muutamalta kuulemalta voin vakuuttaa, että ei Muse ole pettänyt tälläkään kertaa. Yksinkertaisesti tykkäsin kappaleesta, en osaa muuta sanoa. Sanattomaksi se biisi veti.

Tiistaina meinasi pää hajota, kun nettiradio päätti sanoa itsensä irti juuri ennen Undisclosed Desiresin soittamista. Koko illan yritin saada sitä toimimaan, mutta ei niin ei. Nyt vain pitää odottaa levyn ilmestymistä, jotta biisin saisi kuulla.. :--) Innolla odotan kyllä koko levyä! <3

Resistance kyllä teki muuten järkyttävästä keskiviikosta loistavan. Pelästyin alun pieniä dance-vivahteita, vaikkakin pianomelodia oli kiinnostava ja tarttuva. Mutta biisin tarttuvuuden laittoi kymmenen potenssiin vasta kitaran päästessä vauhtiin. Se takasi, ettei tätä biisiä vähään aikaan saisi pois päästä pyörimästä! Herra Bellamyn teki tässä kappaleessa minuun vaikutuksen. Ei niin, ettei ennen olisi tehnyt, mutta kyllä tässä Matt Bellamy on parhaimmillaan!
Koukuttava biisi, jossa kaikki palat ovat kohdallaan. Kolahtaa! Lisäpisteet myös lyriikoista. "Love is our resistance.."

Olin kuunnellut aikaisemmin joitain niitä 30-sekunnin clippejä uusista biiseistä, mutta huomasin, että etenkään torstain Unnatural Selectionia ei siihen pysty mahduttamaan, ei sitten millään. Tätä kappaletta on vaikea tajuta kolmen kuuntelukerran jälkeenkin. Unnatural Selection on tottakai upea biisi, mutta sen vaikeaselkoisuus hieman häiritsee. Mutta uskon kuitenkin, että pikkuhiljaa, kuuntelukertojen lisääntyessä tästäkin biisistä pääsee jyvälle.
Tässä kappaleessa kyllä huomaa kuinka monipuolinen Muse osaa olla! Ei sitä edes tajua, kuinka paljon kaikkea tuohon biisiin on saatu mahtumaan ja miten koko paketista on saatu noin hyväkin vielä. Melodiat vaihtuvat sulavasti sinne tänne. Kyllähän se on niin, ettei tähän monikaan bändi pysty!

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisempänä perjantain biisi, I Belong To You, joka sai hymyn huulilleni jo ensimmäisten sekuntien aikana.
Kappaleeseen tuli Musen tuttua mahtipontisuutta, joka sopi biisiin hyvin. Hieno piano sekä Matthew Bellamy ja ranskan kieli sulattivat sydämeni täysin. Nyt kyllä oli rakkautta ensi kuulemalta. Perfect.

Huh huh, Muse on kyllä harvoja bändejä, joista pystyn kirjoittamaan näin paljon. Kiitos ja anteeksi, ehkä nyt menen tekemään kämppääni pienen Muse-nurkkauksen, missä voin palvoa bändiä 24/7. ;)

Pariisissa Eiffel-tornin juurella rakastavaiset suutelevat, syleilevät toisiaan ja lähtevät tanssien kulkemaan katuja pitkin. I Belong To You (+ Mon coeur s'ouvre à ta voix) piirsi mieleeni täydellisen kohtauksen ranskalaiselokuvasta. Kappaleen nimestä olisi voinut päätellä sen olevan hempeääkin hempeämpi, mutta se olikin jotain paljon parempaa. Itkin vuolaasti onnen kyyneliä koko kappaleen ajan: Matthew Bellamy laulaa ranskaksi, tämä taitaa olla taivas. Sinun äänesi avaa sydämeni!

Tää on niin ihana! Melodia vei mukanaan ja sai minut heilumaan. Samalla vahingossa huitaisin käteni kipeästi johonkin. Biisien ja keikan odottelu on muutenkin ollut täyttä tuskaa. Kuulin et tossa lauletaan "you are my muel" eli "olet mun muuli". Ehkei kuitenkaan. Mattin uu-äänet kolahtaa niin hitaassa kuin nopeassakin. Kuka voisikaan unohtaa niitä Supermassive Black Holessa? Yleensä kun Mattin ääni nousee korkeuksiin, polvet pettää alta. Niin se vain on ja tulee olemaan. Ehkä siitä istumapaikasta keikalla onkin hyötyä.

Miksi te sanotte tuota Museksi? Sehän on uutta Queenia.

odotan viikon kuin kuuta nousevaa uutta aku ankkaa ja kun se koulun jälkeen postilaatikkoon tipahti, oli se kuin palataivasta, kun joi kotona maitokaakaota ja söi äidin leipomaa tuoretta pullaa, samalla tuoretta akua lukien.

no nykyään harvemmin enää saa tuollaisia fiiliksiä, kuin tuossa lapsuuden flashbackissä,
mutta Musen uudet albumit ovat tuottaneet mulle vastaavia tunnelmia.
Tosin kaakao on muuttunut kahviin ja pulla salmiakkiin.

Unnatural selection on nimensä mukaisesti kaukana darwinismista! Eeppisillä melodioillaan se nousee ylivertaiseksi antaen evoluution vastaisesti mahdollisuuden heikommilleenkin.

Sykähdyttävää!

Baby plugged in

Täytyy myöntää, että jos saisin tietää Musesta vasta nyt voisi olla, että kuittaisin koko trion soitannon varhaiskeski-ikäisten, tasaiseen perhe-elämään kyllästyneiden miekkosten liian kokoeilevana, ylikunnianhimoisena ja sisäpiirisenä puuhasteluna. Tiistain Undisclosed Desires -kappaleen kuullessani ajattelinkin X-ryhmän poikien valinneen taas jonkin wannabe-uskottavan Radiohead-imitoijabändin viikon tehoksi, mutta heti kun sain tietää kyseessä olevan Muse, tuntui kuin paksu verho olisi vedetty mieleni edestä ja se, mikä vielä äsken kuulosti mitäänsanomattomalta, huokui nyt jonkinlaisrta universaalia neroutta ja pyhää valoa. Loppuviikko jakautuikin sitten Musettomiin ja Museisiin hetkiin...
Musea voisi jopa kierolla mielellä verrata Joensuu-Helsinki -Pendolinoon: Junaan voi astua millä asemalla/albumilla hyvänsä, mutta menneille pysäkeille on turha haikailla, sillä juna puskee väistämättä ja -kansan vain lisääntyessä- eteenpäin kohti pääteasemaa. Kyydistä voi tietenkin hypätä pois kunhan haluaa, mutta kuka tahtoisi astua ulos sateeseen ja harmauteen, kun sisällä on kaikki mitä ihmismieli voi kaivata: kauneutta, rohkeutta ja uljautta.

ylex:ltä kerrankin jotain mitä voi kuunnella.
tämä biisi saa koirankin hännän heilumaan.

Toisella kuuntelukerralla entistä paremmalta kuulostaa tämäkin tykitys. Sanoituksestakin alkaa saada selvää ja hienolta sekin kuulostaa. Haluaisin välttyä ylisanoilta tätä analysoidessani, mutta silmäni ovat sellaisen vaaleanpunaisen utuharson verhoamat, että järkeenkäyvän sepustuksen kirjoittaminen on käytännöllisesti mahdotonta. Taisin tykätä Resistancesta enemmän, mutta se ei tee Unnatural Selectionista huonoa biisiä. Heiluminen oli pakko lopettaa kämppiksen meinattua pudottaa silmät päästään.

Jälleen kerran kylmät väreet kiirivät selkäpiitä pitkin, kun saa kuulla Matthew Bellamyn taivaallista lauluääntä. Radiosta tulleet biisit ovat piristäneet päiviä kovasti ja kärsimättömänä odotan että albumi ilmestyy kauppoihin! Mutta kauhulla odotan keikka- ja keikkaa edeltävää päivää sillä en saanut lippuja bändin keikalle ja suurena muse-fanina se masentaa todella paljon! Löytyyhän niitä lippuja vielä jostain, mutta hinta on sen verran kova että sen jälkeen kukkaroni olisi pitkän miinuksen puolella. Tässä vaiheessa tyydyttävä kuuntelemaan lempibändiäni radiosta ja levyiltä. Käsityö-ihmisenä voi lohdutuksekseen tehdä uniikkeja Muse-fanituotteita. Eilenkin valmistin käden käänteessä Muse-kangaskassin, josta on heti tullut todella tärkeä minulle.

Uskomatonta! Kuulostaa mahtavalta! Suhtauduin hyvin negatiivisesti Uprising-sinkkulohkaisuun juuri sen vuoksi, että se ei kuulostanut siltä entiseltä progehtavalta Muselta. Bändi on kuitenkin tarttunut tämän hetken musiikkitrendeihin sellaisella tuoreella otteella, että en malta odottaa levyn ilmestymistä! Bellamy on läksynsä tehnyt ja osannut sekoittaa klassisen musiikkia suurella taidolla tuoreeseen ainekseen! Apuva, tulispa jo keskiviikko!

Sukat pyörisivät jaloissa, ellen olisi paljain varpain. Tärisen kananlihalla pelkän kitaran takia, Muse todellakin osaa asiansa. Tämä kuulostaa siltä, että pomppiminen tämän tahdissa olisi kivaa, mahtaneeko Hartwall Areenan lattia kestää lokakuussa kun tuhatpäinen musettajakunta sekoaa hilpeästi? :) Teki mieli sanoa, että Muse on paras, mutta mitä sitä itsestään selvyyksiä höpisemään...

Mahtava biisi. Perusmusea. Varmasti soittavat tän lokakuussa. Uus levy ei oikeesti ole yhtään sellainen kun ajattelin. Melodioiltaan ihan erilainen, eihän 30s pätkät mitään paljasta. Musen biisithän heittelee laidasta toiseen, hitaasta raskaaseen. Pakko mainita tähän, et alust tuli ihan Phantom of The Opera mieleen siitä yksinkertaisesta syystä, et soitin niitä biisin kirkkourku-kohtia vasta musatunnilla. Vaikka tietenkin ne menee ihan eri tavalla. :D

Vau! Alun kirkkouruista olisi voinut luulla biisin olevan jonkinmoinen "sinfoniahirviö", joita levyllä kuuleman mukaan onkin. Päinvastoin, sieltähän tuli sellaista tykistystä, että sukat pyörivät vieläkin jaloissa. Loppupuolen rauhallisempi tunnelmointi vain korostaa biisin vauhdikkuutta. Tämä on pakko nähdä livenä!

Time Is Running Out -singlen jälkeen kaikki biisit ovat olleet ihan kauheita. Kuitenkin Unnatural Selection -biisillä on hetkensä. Unnatural Selection olisi todella hyvä biisi kun se olisi lopetettu aiemmin, sekavan mukataide sekoilun olisi voinut jättää väliin. Väkisin väännetty biisiä pidemmäksi.

Unnatural Selection on tosiaan mahtava biisi. Tykästyn The Resistanceen koko ajan enemmän. Undisclosed Desires on silti yhä ykkönen mutta Unnatural Selection pääsi kyllä ehdottomasti toiseksi listallani.

Tarttuva rytmi, mutta kappale ei päihitä resistancia. Mutta kappale on silti erittäin hyvä! Pitkät kappaleet ovat aina hyviä, ja niitä on sen takia ihana kuunnella, Muse on osannut taas kerran!

Unnatural Selection on suorastaan upean mahtipontinen biisi. Komeat riffit saavat heilumaan tahdissa ja Matthew'n ääni lähettää kylmiä väreitä selkäpiihin. Välillä mennään lujaa, välillä taas hiljennetään ennen kuin taas paukkuu. Yksinkertaisesti loistavaa.

Olen istunut tietokoneella 3 tuntia vain kuunnellakseni Musea. Voiko sitä muuta sanoa? Paitsi että kyseessä on tietysti maailman paras bändi, Matthew Bellamyn ääni saa sisälmykset tutisemaan ihanasti, Muse rocks ja että Resistance on Uprising-diskojytän jälkeen ihanan perusmusea vaihtelua. Menetin korvani tälle suloisuudelle, toivottavasti Muse tuo ne takaisin lokakuussa

Rakastan Resistance biisiä. Kappale tarttuu hetkelle ja sanat ovat ihanat!
Jopa äitini piti kyseisestä biisistä!
Tykkään alusta, se on kaunis ja rauhallinen.
En malta odottaa levyä, mutta harmillisesti Suomessa levy julkaistaan vasta 16. päivä.

Sori tiedän, et tää kommentti ei liity suoranaisesti biisiin, mut kuiteskin pitää tää sanoa: kun tuossa ylhäällä lukee Chris, niin pakkohan se on uskoa et se oli Chris eilen. Voih oon nyt niin nolo... supermuse-fani, enkä ääniä erota. Yrittäkää ymmärtää, et ku kone on reistaillut niin en oo jätkien puheääniä kuullut pitkään aikaan (lupasinhan anteeksipyynnön aiemmin).

"It could be wrong, it could be wrong (dong, dong...)"... Päässä jumpputtaa ihanasti, en malta odottaa, että tämän näkee livenä ensi kuussa. Muse on universumin pipein bändi ja siksi juuri sitä rakastan.

Kylmät väreet kulkee aina Bellamyn ulinointia kuunnellessa. Kerrassaan audio-orgastinen kokemus tuo Resistance. Matthew Bellamy rytmiryhmineen tulisi korottaa epäjumaliksi, sanoi rockmusiikin partaäijäpuolue mitä vaan.

Resistance oli kaunis ja tarttuva, vaikkei vielä näin ekalla kuuntelukerralla päähän tarrannutkaan. Ensimmäinen mieleen tuleva sana oli yksinkertaisesti "musemainen", mitä se sitten ikinä pitääkään sisällään. Levy tulee kokonaisuutena varmaan olemaan upea, vielä kun jaksaisi ilmestymiseen asti odottaa :)

Resistancea on jotenkin vaikea kuvailla, sillä kappale on niin moniulotteinen ja muuttuu monta kertaa pituutensa aikana. Äärettömän hieno se silti on, ja ainakin minun ihokarvani seisoivat itsepäisesti pystyssä vielä monta minuuttia kuuntelun jälkeenkin. Todella kova levy tulossa.

Sukat pyörivät jo jaloissa! En malta odottaa kuulevani Recistance-biisin!

Katotaan mitä tähän tulee: http://demi.fi/keskustelut/261288/joka-ikinen-x-ryhm-auml-auml-t-auml-n-...

Jos oon väärässä, häpeillen myönnän sen sitten. Jos en, voisitte te sitten tehdä niin.

Tänään haastateltu oli kyllä Chris. Matt puhuu paljon nopeammin ja ääni ei ole ihan yhtä matala kuin basistilla. En kuullut ohjelmaa eilen, ehkä silloin haastattelussa oli Matt. Voi olla että viikon aikana haastatellaan koko kolmikkoa mutta tänään puhuja oli ehdottomasti Chris.

Anonyyymille tiedoksi: Se oli Matt tänään. Tiesin, että olen oikeassa. Olen kuullut Mattin puhuvan niin monta kertaa, että pakostakin tunnistan. Jotta uskot, sanon että etsin toisen mielipiteen tuekseni!En nyt kopsaa sitä tähän, mitä turhia. Sanoin vain jottet valittaisi.

Ihana kappale mutta ei lyö united states of eurasiaa. Pidän rytmistä : D

Ei ole Matthew. Hänen äänensä on helppo tunnistaa. On tullut kuunneltua muutamia haastatteluita ja halusin tai en niin tunnistan äänet jo aika automaattisesti. xD Jopa aksentit ..

Ja varmasti oli tänään äänessä Matt! Eilen ehkä se Chris sitten, mutta tänään se oli Matt. Ajattelinkin eilen, että onpa outo ääni, mut sit aattelin et olen vain juoksustani niin sekaisin, että kuvittelin. Mutta nyt epäilyt vahvistuivat.

* Invalid CAPTCHA token.
* The answer you entered for the CAPTCHA was not correct.

jaaha... pakersin kommenttiani tovin jos toisenkin. enpä jaksa uudestaan.

hermot meni! >:D näppäimistöä on varoitettu

- Kommenttini nopeasti tiivistettynä: Muse yllätti upealla kappaleellaan. En malta odottaa Recistance-albumia, enkä etenkään The Recistance Touria!

Kuulostaa ihanalta. Muse goes Depeche Mode. Joo kyllä haluisin itse tietää Musen jäsenten julkistamattomat halut xD. Ties mitä sieltä paljastuisi. Mahtavaa, että jäbät uskaltavat tehdä kaikkea mahdollista. Onhan se tullut jo pitkään selväksi, että heitähän ei lokeroida! Undisclosed Desires kuulosti vielä paremmalta kuin ennakosta ajattelin... nyt se soi päässäkin.

Pikkuinen moka: Haastattelussahan on basisti Chris Wolstenholme, ei Matt Bellamy.

Muse osaa kyllä poistua omalta mukavuusalueeltaan, ja kokeilla uutta. Toisaalta onko Musella edes mukavuusaluetta, sen verran hyvältä kuulosti tämänkin päivän kappale. Olihan se hyvin erilaista musea, mutta Matthew Bellamyn äänestä ei voi erehtyä, ja älyttömän kaunis kappale, tai paremminkin teos Undisclosed desires oli.

Tuskin maltan odottaa huomista tai muutenkaan loppuviikkoa, saati ensi viikkoon. Päivä päivältä haluan hankkia Musen levyn yhä suuremmalla innolla!

Undisclosed Desires -biisiä en ihan heti tunnistaisi Museksi, jos radiosta sattuisin kuulemaan, mutta se on vain positiivinen asia että bändi jaksaa ja uskaltaa uusiutua. Rockimman Musen faneja tämä uudenlainen Muse ei ehkä sytytä, mutta minuun tehoaa kyllä kaikki Musen biisit!

Mikä biisi! Aloin valehtelematta itkeä. Odotin kuulevani Undisclosed Desiresin ehkä kaikkein eniten tältä albumilta, ja biisi on vielä parempi kuin odotinkaan. Hurjan kaunis ja epämusemainen biisi.