Edelliset kysymykset & vastaukset

MIKA KYSYY: Miksi välikatto jäätyy?
Kävin vastikään kurkistamassa talomme välikattoon. Huomasin kauhukseni että pakkasella katto oli jäätynyt. Kaikki purut alla olivat kuitenkin ihan kuivia.

Mutta kevättä ajatellen kun tulee pluskeliä jää varmasti sulaa ja tekee vaurioita. Ystäväni kävi katsomassa ongelmaa ja sanoi että asia saattaisi korjaantua sillä että laitamme välikattoon lisäeristeeksi puhallusvillaa ja lisäämme yläkerran ilmanvaihtoa. Korjaantuuko ongelmamme tällaisella ratkaisulla vai onko tiedossa isoja ongelmia?

RÄMÖ VASTAA:
Ilmeisesti on kyse kattorakenteesta, jossa on vesikatteen alla puinen aluslaudoitus. Katteen alapintaan kertynyt jäätynyt kosteus on useimmiten kotoisin asunnon sisäilmasta. Kattorakenteen ongelmattomuus koostuu kuten muutkin vaipparakenteet monista eri osatekijöistä ja niiden kaikkien tulisi olla kunnossa.

Sisäilman kosteus tulisi olla riittävän alhainen (alle 40 % Rh talviaikana), sisäpinnassa tulisi olla höyrysulku tai ainakin muovitiivistyspaperi, sen päällä riittävä lämmöneristys ja sen yläpuolella kunnon tuuletus. Jos joku osatekijä ontuu, niin aina on suurempi mahdollisuus kosteuden tiivistymiseen kaikkiin vastaan tuleviin kylmiin pintoihin.

Tarkista myös ettei asuintiloista ilmanvaihtoputkea tai viemärin tuuletusta ei ole päätetty vesikatteen alapuolelle eli ullakkotilaan. Poistoputket tulee johtaa eristettynä kylmän ullakkotilan kautta vesikaton yläpuolelle.

Jos ystäväsi on alan ihminen käy hänen kanssaan yläpohjan tilanne huolella läpi ennen kuin ryhdyt lisäämään yläpohjaan lämmöneristettä.

MARKUS KYSYY: Onko meidän katto riski?
Perheemme on juuri ostanut vuonna 1969 rakennetun paritalon puolikkaan. Talossa on ollut tasakatto, joka on muutettu harjakatoksi vuonna 1992. Vanha tasakatto on vielä uuden katon alapuolella. Olen suunnitellut purkavani bitumikerroksen pois kun lumet sulavat.

Myyjä kertoi että kostealla ilmalla saattaa tulla ummehtunut haju. Emme ole itse huomanneet hajua, mutta tämä asia vaatinee lisäselvityksiä.

RÄMÖ VASTAA:
On todennäköistä, että tasakaton päälle on rakennettu harjakatto siksi, koska katto on vuotanut. Ei ole uskottavaa, että vesikattoprofiilin vaihtoon kukaan lähtisi esim. ulkonäkösyistä sen kustannuksen vuoksi.

Uuden harjakaton alla sijaitseva vanha tasakatto huopakerros on hyvä ottaa kokonaan pois, niin kuin olet suunnitellutkin. Usein pahimmat kohdat sijaitsevat vanhan kattokaivon ympärillä ja viemärin tuuletusputkea ympäröivällä alueella.

Ennen töihin ryhtymistä tarkista vanhan katon ja uusien rakenteiden kantavat rakenteet. Tämäntyyppisiä tutkimuksia kannattaa tehdä asiantuntijan avustuksella.

SIRKKA KYSYY: Miten korjata lattia?
Rakenne on alapohjassa betonilaatta ja sen päällä purueristeet. Vaurio on todettu labranäytteillä. Meille on tulossa remonttimies avaamaan lattian, sekä tietenkin korjaamaan vahingon. Minua vaan epäilyttää, että hyvästä maineestaan huolimatta hänellä ei ole tälläiseen asiaan tarpeeksi asiantuntemusta.

Jos kosteus nousee maasta laattaan, niin tietääkseni mikään bitumisively ei estä uusien eristeiden homehtumista!? Meille laitettiin viime kesänä salaojat ja sadevesiputket jokaisen rännin alle. Mitä avuksi?

RÄMÖ VASTAA:
Ensisijaisesti olisi syytä selvittää rakennuksen riskirakenteet eli rakenteet, johon mahdollisesti pääsee ylimääräistä, ulkopuolista kosteutta (esim. sade- ja pintavedet, maaperän kosteus ym.) tai rakenteet, joiden kosteusteknisestä toiminnasta ei ole varmuutta.

Lähtötietoja saa rakennusta koskevista asiakirjoista, mutta todennäköistä on, että myöhemmin tehdyistä muutoksista ei ole olemassa suunnitelmia. Riskirakenneanalyysin tekijän tulisi olla rakennusteknisen koulutuksen omaava ja mielellään rakennusten kosteustekniseen toimintaan perehtynyt ammattilainen tai esim. rakennusterveysasiantuntija (lista sertifioiduista rakennusterveysasiantuntijoista löytyy netistä VTT:n sivuilta).

Sen jälkeen, kun riskirakenteet on selvitetty ja tiedetään rakennusvauriot ja niihin johtaneet syyt on tehtävä vielä korjaussuunnitelma, kustannusarvio, yksikköhintaluettelo ja määrälaskenta, tähän sisältyy sitten myös työselostus.
Korjausrakentamista koskevia erityisohjeita on annettu Rakennustietosäätiön julkaisemissa RATU-kortissa n:o 82 -0239 ”Kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakenteiden purku” sekä KH -kortissa n:o 92 -00278 ”Rakennusten kosteus- ja mikrobivauriot, korjausrakentaminen”.

Mikrobi ja kosteusvauriokorjauksissa tulisi pääsääntöisesti poistaa kaikki vaurioitunut rakennusmateriaali vaurioalueelta noudattaen 0,5 m suojaetäisyyttä puhtaaseen rakennusmateriaaliin (kivi- ja betonipinnat puhdistetaan mekaanisesti harjaamalla).

Korjattava alue tulisi tulee osastoida (erottaa muovilla toisista tiloista) ja alipaineistaa korjaustyön ajaksi, jottei epäpuhtaudet pääse leviämään muihin tiloihin. Tiloihin jäävät kalusteet ja tavarat suojataan hyvin, ellei niitä voida siirtää pois tiloista. Kosteusvaurioituneet rakenteet puretaan ja poistetaan tiloista. Purkutöissä tulee käyttää P2- tai P3 -luokan suodattimilla varustettua puoli- tai kokonaamaria ja suojapukua sekä -käsineitä.

Riittävät suojaukset tulee tehdä korjausten ajaksi ja jos on iv- kanavia ne tulee puhdistaa purku- ja korjaustöiden jälkeen. Samoin sisätilat siivotaan purkutoimenpiteiden ja rakennusjätteiden poisviennin jälkeen. Tilat puhdistetaan imuroimalla kaikki pinnat (myös ylälistat, kaappien päälliset ym.) HEPA – tai mikrosuodattimella varustetulla imurilla. Imuroinnin jälkeen pinnat nihkeäpyyhitään kahteen kertaan muutaman päivän välein. Näin ilmassa pölyhiukkasiin sitoutuneet mikrobitkin saadaan poistettua tiloista.

Iäkkäämmissä taloissa voi tuntea ns. vanhan talon hajua, joka usein paljastuu tarkemmissa tutkimuksissa kosteus- ja mikrobivaurioituneeksi puuksi. Välttämättä rakenteet eivät ole saaneet ylimääräistä kosteutta vaan toisiaan alun perin on käytetty huonolaatuista puutavaraa (betonin muottilaudoituksia, tummuneita lautoja ym.).

Mikrobit tuottavat kaasumaisia aineenvaihduntatuotteita, joista osalle on tyypillistä ns. homeen ja maakellarin haju, toisinaan haju voi olla myös imelähkö omenainen tuoksu. Niiden muodostumiseen vaikuttavat mm. ympäristöolosuhteet, esimerkiksi kosteus, säätila ja ilmanvaihdon tehokkuus, joten hajuhaitta ei välttämättä ole jatkuvaa.

Hajujen esiintyminen siis voi olla hyvinkin ajoittaista. Jos vaurioita on rakenteissa näkyvissä, on ne syytä poistaa, vaikka kosteutta ei rakenteissa olisikaan.

Vanha ja kuivunut mikrobivaurio periaatteessa yhtä potentiaalinen terveyshaittojen aiheuttaja kuin tuorekin vaurio. Erityisesti merkitystä on sillä, onko vauriokohdasta mahdollista päästä itiöitä ja kaasumaisia aineenvaihduntatuotteita sisäilmaan.

ARI KYSYY: Vuokralaisen oikeudet?
Onko vuokralaisella mitään oikeuksia ymmärrettyään tilanteen? Itsellä edes terveystarkastaja ei tehnyt tutkimusta, vaan väitti että vikaa on vain meillä päässä. Kun asia menossa oikeuteen, terveystarkastaja kävi nykimässä kaksi mattoa irti joiden molempien alunen täysin homeessa. Väitetään aiheutuneen "huolimattomasta asumisesta".

Raskas matka edessä oikeudessa, se tiedetään, kukaan vain ei noteeraa menetettyä terveyttämme ja omaisuuttamme.

RÄMÖ VASTAA:
Kysymyksestä ei ilmene, oliko asukas pyytänyt terveystarkastajaa suorittamaan asuntotarkastuksen ja terveystarkastaja olisi asuntotarkastuksen suorittamisesta kieltäytynyt? Mikäli näin olisi, kyseessä on tehtävien laiminlyönti, ja siitä olisi asiakas voinut tehdä valituksen kunnalle ja/tai kantelun lääninhallitukselle.

Asuupa vuokralla tai omistusasunnossa ja epäilee asunnossa olevan sellaisen tekijän joka saattaa aiheuttaa asukkaalle terveyshaittaa tai sen mahdollisuutta tulee asuntotarkastuspyyntö esittää kirjallisena. Suoritetusta tarkastuksesta terveystarkastaja antaa aina asuntotarkastuspöytäkirjan myös kirjallisena.

Ongelman havaittuaan asukas voi tehdä vuokranantajalle kirjallisen reklamaation, jossa on lueteltu kaikki havaitut viat ja puutteet. Reklamaatioon voi laittaa em. lisäksi yleisellä tasolla kommentit asukkaiden oireilusta. Ellei asia tältä pohjalta lähde etenemään kohtuullisessa ajassa, asukas voi tilata omalla kustannuksellaan kosteusvaurioihin perehtyneen rakennusalan ammattilaisen, sisäilmatutkijan tai rakennusterveysasiantuntijan tekemään tilanteen arvioinnin ja tarvittavat tutkimukset.

Mikäli rakenteita jouduttaisiin avaamaan, siihen tarvitaan aina vuokranantajan lupa. Asiantuntijan tekemästä selvityksestä tulee aina informoida myös vuokranantajaa.

Asiantuntijalle osoitettavasta toimeksiannon sisällössä kannattaa etukäteen sopia myös lausunnon laatimisesta. Lisäksi hoitavalta lääkäriltään voi pyytää lausuntoa terveydentilasta. Lausunnot toimitetaan terveydensuojeluviranomaisille toimenpiteisiin ryhtymistä varten.

Muutettaessa vaurioituneesta asunnosta ns. puhtaaseen asuntoon kodin irtaimisto kannattaa puhdistaa mahdollisista epäpuhtauksista huolella. Mikäli irtaimistoa ei lainkaan puhdista, saattaa irtaimistoon jäädä mikrobeja, jotka voivat herkistyneillä aiheuttaa edelleen voimakastakin oireilua. Tästä syystä joskus joudutaan irtaimistoa jopa hävittämään, koska puhdistamistoimenpiteetkään eivät tuota toivottua lopputulosta. Tässä asiassa kannattaa käyttää talonpoikaísjärkeä.

MIIA KYSYY: Voiko nenään luottaa?
Ajoittain asunnossamme haisee kellarimainen haju. Kylpyhuoneemme on remontoitu, eikä remontin aikana selvinnyt mitään huomattavaa. Oletan kuitenkin, että asunnossa on jotain pientä kosteusvahinkoa kylpyhuoneen ja keittiön seinän ja lattian osissa, koska kellarimainen haju nousee keittiön alakaappiin aika voimakkaasti. Kuinka luotettavana omaa nenää voi pitää? Mikä on vuokranantajan vastuu asukaan pyynnöstä tehdyissä kosteusmittauksissa?

RÄMÖ VASTAA:
Omaan hajuaistiin kannattaa luottaa. Käsitykseni mukaan saattaisi olla, että kyse ei ole kosteusvauriosta vaan epätiiviistä viemäriliitoksesta keittiön allaskaapissa. Viemärin liitos on syytä tarkastaa. Kerrot, että paha haju on ajoittaista. Kun poistoilmanvaihto on päällä ja korvausilmansaanti on puutteellinen osa korvausilmasta voi tulla mm. epätiiviin läpiviennin tai viemäriliitoksen kautta.

Asukkaan tulee osoittaa huolellisuutta ja täyttää omat velvoitteet asukkaana. Vuokranantajan velvollisuus on suhtautua asukkaan ilmoituksiin huolella. Jos teetät tutkimuksia itse, ei vuokranantaja ole velvollinen kustannuksiin osallistumaan ellette sovi niistä etukäteen. Ongelman havaittuaan asukas voi tehdä vuokranantajalle kirjallisen reklamaation, jossa on lueteltu kaikki havaitut viat ja puutteet.

MAARIT KYSYY: Miten kosteudesta hometta?
Jos asunnossani todetaan kosteutta alapohjan rakenteissa ja betonilaatassa, mutta mikrobinäytteistä ei vielä löydy hometta, niin onko odotettavissa että hometta jollain aikataululla löytyy? Entä jos huoneistossani on välillä selvästi pistävä haju, lähinnä kuvailisin hajua kissanpissan ja sukkahien sekoitukseksi, voiko kyseessä olla hometta?

Itselläni olen huomannut myös että allergiset oireeni ovat pahentuneet (ihon kutina) ja lisäksi on tullut hengitystieoireita kuten kurkun käheyttä, tukkoisuutta, kirkkaan liman irtoamista, hengityksen vaikeutumista. Lisäksi muutamat allergiset ystäväni saavat oireita vieraillessaan luonani.

RÄMÖ VASTAA:
Ensisijaisesti olisi syytä selvittää rakennuksen riskirakenteet eli rakenteet, johon mahdollisesti pääsee ylimääräistä, ulkopuolista kosteutta (esim. sade- ja pintavedet, maaperän kosteus ym.) tai rakenteet, joiden kosteusteknisestä toiminnasta ei ole varmuutta.

Lähtötietoja saa rakennusta koskevista asiakirjoista, mutta todennäköistä on, että myöhemmin tehdyistä muutoksista ei ole olemassa suunnitelmia.
Riskirakenneanalyysin tekijän tulisi olla rakennusteknisen koulutuksen omaava ja mielellään rakennusten kosteustekniseen toimintaan perehtynyt ammattilainen tai esim. rakennusterveysasiantuntija. Luettelon sertifioiduista rakennusterveysasiantuntijoista löytää netistä VTT:n sivuilta.

Kunnan terveysviranomaisilta voi pyytää myös asunnon tarkastuksen, jossa he arvioivat asunnon sisäilman laatua ja sen terveydellistä merkitystä. Asuntotarkastuksesta tulee aina saada asuntotarkastuspöytäkirja.
Iäkkäämmissä rakennuksissa voi tuntea ns. vanhan talon hajua, joka usein paljastuu tarkemmissa tutkimuksissa kosteus- ja mikrobivaurioituneeksi puuksi.

Välttämättä rakenteet eivät ole saaneet ylimääräistä kosteutta vaan toisiaan alun perinkin saatettu käyttää heikkolaatuista puutavaraa kuten betonin muottilaudoituksia, jotka ovat saattaneet olla useilla työmailla.

Mikrobit tuottavat kaasumaisia aineenvaihduntatuotteita, joista osalle on tyypillistä ns. homeen ja maakellarin haju, toisinaan haju voi olla myös imelähkö omenainen tuoksu. Edellä mainittujen emissioiden l. aineenvaihduntatuotteiden muodostumiseen vaikuttavat mm. ympäristöolosuhteet, esimerkiksi kosteus, säätila ja ilmanvaihdon tehokkuus, joten hajuhaitta ei välttämättä ole jatkuvaa.

Hajujen esiintyminen siis voi olla hyvinkin ajoittaista. Jos vaurioita on rakenteissa näkyvissä, on ne syytä poistaa, vaikka kosteutta ei rakenteissa olisikaan.
Kauan ollut eli vanha ja kuivunut mikrobivaurio on yhtä potentiaalinen terveyshaittojen aiheuttaja kuin tuorekin vaurio. Erityisesti merkitystä on sillä, onko vauriokohdasta mahdollista päästä itiöitä ja kaasumaisia aineenvaihduntatuotteita esteettä sisäilmaan.