Juhon päiväkirja 26.9. - 28.9.

26.9. Belorado – San Juan De Ortega

Ensimmäinen päivä jolloin pitkähihaista ei tarvinnut paljoa riisua. Kokeilin kerran mutta tulin hyvin äkkiä katumapäälle. Aamukahvia juodessa tuolla puolen lämpöasteet näyttivät + 9 C!! Suomessakin on varmaan lämpimämpää!
Perillä San Juan de Ortegan luostarissa kylmää hohkaavien kiviseinien ympäröimänä hymy ei irronnut sen helpommin. Mamma mia! Oli vedettävä jokainen vaatekappale päälle mitä rinkasta löytyi. Mutta nyt kun on taas lämmin, viinilasi tuossa pöydällä, ympärillä kylän ainoan baarin unettava puheensorina ja tuttuja naamoja jotka jatkaa vaellustaan seuraaviin kyliin niin tuntuu taas hyvältä.
Ei yhtäkään asiaa mistä pitäisi huolehtia, ei kiire mihinkään. Jos vain saan ruokaa illalla niin elämä on täydellistä omassa yksinkertaisuudessaan.
Päivän helmiä tarjoili Jitka, joka löytyi parin päivän tauon jälkeen polun varrelta lounasta syömästä. Kelly ja alkuun piikikkäältä vaikuttanut ruotsalaisnainen tarjoilivat upeita aforismeja ihan juuri äsken. On se vaan jännä miten me kaikki kanssakulkijat käymme yhdessä sinne jonnekin yhä syvenevään laaksoon, jossa Jumalan kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Miten hienoja ajatuksia, miten hienoja ihmisiä!! Toisten kanssa kuljemme vain päivämatkan, toisten kanssa koko matkan loppuun asti, tietämättä silti, kuinka pitkään saamme yhteistä tietä taivaltaa.

27.9. San Juan de Ortega – Burgos

Jäätävä yö San Juan de Ortegan luostarissa ja aamuauringon paljastamat jäätyneet talojen ikkunat alhaalla laakson kylissä eivät onnistuneet kangistamaan eilistä ajatustyötä merkityksen tuottamisesta.

Haluan elämäni olevan täynnä merkitystä ja sisältöä niin että se mitä teen voisi todella merkitä jotain ikuisuudessa. Vähän niin kuin ”Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme ”- elokuvan kuolematon lause ”se minkä kuiskaat tässä ajassa, kaikuu ikuisuudessa”. Menee ihan kylmät väreet kun ajattelenkin sitä. Rukoukseni on että olemassa olevan elämäni jokainen tapahtuma voisi tuottaa juuri sen merkityksen ja tarkoituksen täydellisenä – jota varten ne on minulle annettu ja suotu. Ne on niitä talentteja kädessäni, jotka haluan käyttää viisaasti merkityksen tuottamiseen. Kunpa vain osaisin!

28.9. Burgos - Hontanas

Aika – siitä muodostui päivän punainen lanka. Meidän kuuden yhteinen aamiainen jutteluineen siellä jossakin reitin varren kylässä toi monenlaisia siemeniä tarjottimelle, joista alkoi itää monenkirjava ajatusten rykelmä kuumalle mesetalle pohdittavaksi.

”Suuri Hän on ” biisin hoilailu lukitsi kaiken lopulta Jumalan suuruuden ympärille. Aika on hänen edessään kuin viivoitin omassa kädessäni; Hänen itsensä luoma universumi ja sen lineaarisen historian kaikki tapahtumat alusta loppuun ovat hänelle läsnä tässä ja nyt samanaikaisesti. Hänellä on jatkuva access historian jokaiseen hetkeen menneisyydessä ja tulevaisuudessa, kaikki on hänelle nyt-hetkeä!

Mesetan kuumuus ei tuntunut missään ajatuslaukan rinnalla ja eiköhän Hontanas tullut liian aikaisin – neliravi katkesi kuin seinään. Varvasosaston tuska hulmahti takaraivossa saman tien ja lopulta totesin että onneksi oltiin perillä!