Lefan päiväkirja 3.10. - 6.10.

3.10. Legi: El Burgo Ranero - Mansilla de las Mulas

Viileä, mutta hyvä aamu. Hyvä olo, voimat tuntu palautuneen. Kiitos.

Vajaan 20 km:n vaellus tänään. Astelen mietteissäni. Tulen aamupäivällä vanhaan kylään, jossa kahvila/baarinpitäjä soittelee Elvistä kohtalaisen kovaa ja itse viheltelee biisejä lähes virheettömästi!

Jään kahville. Istuskelen ulkona ja katselen kylän arkea. Muurarit ja rapparit entisöi vanhaa taloa, kissat ja koirat viettää aikaansa temmeltäen, vanhukset istuskelee ulkona, viljelijät touhuaa vehkeillään pelloilla, posteljooni hoitaa virkaansa, kahvilan pitäjä viheltelee ja viihdyttää caminoja. Kaikilla on hommansa ja rauhallinen meininki.
En hiffaa ajan kulua, kahvitauko venyy kohtalaisen pitkäksi: nautin näkymästäni.
Saavun albergueen ja Juholla on täys rumba menossa, jotta se pääsis itikoista eroon. Kaikki kledjut pesussa, makuupussi ja reppu myrkytyksessä ja ite ukko just lähössä lekuriin hakemaan salvaa 50:een puremaan. Jo on savotta, tuumasin. Caminon arkea? Juhon onneksi alberguen vapaaehtoistyöntekijä Laura oli ottanut tärkeäksi tehtäväkseen auttaa Juhoa kaikin tavoin.

Istuskelen plazalla oluella ja tsiigailen aasia, jonka joku camino on jättänyt parkkiin. Aasi on kantajan roolissa, hyväkuntoinen ja – tuulinen. Mitähän aasi ajattelee ajasta?

Illallispaikka kylässä kestää vertailun lähes missä vaan. Isäntä, ruoka, miljöö, musiikki taustalla loivat lähes juhlatunnelman ja hintaa tuli 9 €. Tää päivä toi mieleen pinnallisuuden.

Alberguen isännällä oli kortteja jaossa, joista omalle kohdalleni sattui teksti:
“The spirit is a place into itself. It can make a hell out of heaven and a heaven out of hell.”

4.10. Legi: Mansilla de las Mulas - León

Kylmä, taitaa olla nollassa tai vähän allekin, Handut kohmeessa, pakko kävellä ne fikassa. Aika tylsää maisemaa. Pienteollisuusaluetta pitkin Leóniin.
Itse León on nastan tuntunen, aika sbuli stadi, jossa on viree gamla stadi snadine puoteineen ja kuppiloineen, sbuli katedraali ja useita plazoja eli toreja.

Tuun albergueen, joka on tällä kertaa taas nunnaluostari, lähes keskellä stadia. Sinne on jono ja kun staijaan jonossa, olen kuulevinani Penan naurua. Siitä ei voi erehtyä, sen täytyy olla Pena ja olihan se. Pena oli saanut pestin täältä ja otti vastaan caminot. Nasta treffata Pena.

Aamuinen brysari ajo tavarataloon. Slumppasin pitkät kalsarit ja hanskat. Ostetiin myös ”foliolakanat”, jottei itikat pääsis pesiytymään samoihin kledjuihin ja makuupusseihin meidän kanssa. We will see?

Käytiin Penan kanssa bissellä kun se pääsi leediks duunistaan. Otin sen päälle snadit iltapäivätorkut. Mentiin koko poppoo hienoon mestaan, josta Pena oli varannu meille pöydän. Oli nasta viettää ilta ku porukka oli kasassa. Iltamessuuin 21:30 ja sen jälkeen goisaamaan.

5.10. Legi: León - San Martín del Camino

Pena oli keittäny aamukahvit. Huima ukko, niin ku fisu skönessä luostarin jengin kanssa. Pena toipuu hyvää vauhtia ja pääsee varmaan piakkoin jatkamaan Caminoa kävellen.

Upee aamu ja hyvä fiilis kun dallasin Leónin katuja. Kaikki gamlat byggat toi mieleen, että aikaa on ollut jo paljon ennen meitä.

Juho jäi lepäilee aamulla, sillä oli maga snadisti glesa. Aurinkoinen ja lämmin päivä, kävely kulki letkeesti. Niklas kulki ajatuksissa ja niin taittu 25 kilsaa.

Tulin aika uuteen albergueen San Martínin kylään. Oli eka bygga kylän laidalla, keltanen kiviparakki ihan kartsassa kiinni. Isäntäpari ei bamlannu ku espanjaks, mutta hyvin me juttuun tultiin. Suihkuun, oluet, spagetit ja päivätirsat. Soitin Juholle ja se oli tulossa, olisi perillä noin tunnin kuluttua. Onneks ei pahempi maga feelu.

Pesetin viidellä eurolla pyykit. Tein snadin rundin kylässä. Tylsä. Siitä poikkeava kylä ettei siellä ollut kirkkoa niinku kaikissa muissa kylissä on ollut. Kävin oluella toisessa kylän baareista. Bar Cubanassa. Pieneen tilaan oli ahtautunut 25 ukkoo ykköset päällä. Hirvee puheensorina, nuori, noin 20-vuotias friidu hoiti baaria ja kommunikoi ukkojen kanssa mennen tullen. Futispeli seisoi nurkassa, korttipöydässä 7 ukkoo pelasi läsyä. Paikassa oli kärpäsiä enemmän kuin laki sallii. Baarin kalusteet olivat jo parhaat aikansa nähneet: teräsrunkoiset pöydät ja pinnoitettu lastulevy. Teräsrunkoiset tuolit, ruskeat rispaantuneet ja repaleiset istuimet ja selkänojat joihin oli kerääntynyt vuosien saatossa ”vähän karstaa”. Täällä nämä ukkelit varmaan viettää arjen vapaatkin, oli sen näköistä ja oloista. Pinnallisuus kävi taas mielessä turhamaisuuden kera. Jatkoin kierrosta, kaduilla mamit piti ykköset päällä seurojaan. Sellanen sunnuntai San Martínissa.

Vietin puolen tunnin venyttelysession ennen kuin mentiin illalliselle. Teki gutaa.
Illallinen syötiin naapurialberguessa ja se osoittautui vaelluksen surkeimmaksi. Sen isäntäkin tais tietää, toi oma-aloitteisesti nimittäin grappapullon pöytään, josta jokainen sai ottaa tarpeelliseksi katsomansa määrän. Ajatuksena oli, että ruoansulatus alkais toimimaan ilman suurempia ponnistuksia. Pari snapsia oli pakko ottaa ja ne palvelivat tarkoitustaan. Ruokakin oli loppujen lopuksi syötävää, nälkä kun oli. San Martínin kylä jäi mitä erikoisimpana kylänä mieleeni verrattuna muihin Santiagon tiellä näkemiini ja kokemiini.

6.10. Legi: San Martín del Camino - Astorga

Vaellus lähti aamusta mukavasti ja hyväntuulisena. Kiitos siitä.
Päivästä tuntui tulevan lämmin ja aurinkoinen. Mietiskelin niitä näitä, kuljin ajatuksissani. Säikähdän perke…..sti isoa, mua lantioon yltävää koiraa , joka haukku uhkaavasti. Tunsin sen hengityksen ja syljen lentävän mun jalkoihin. Dogi seurasi haukkuen vieressä takavasemmalla. Jatkoin kävelyä samaan tahtiin, en vilkaissutkaan tai muulla tavalla reagoinut hurttaan. Pelkäsin ja pulssi löi miljoonaa. Pelkäsin enemmän varmaan sen dogin puolesta, ajattelin että jos se koskeekin mua purukalustollaan, se saa kepeistä niin, että sen vakuuttava ja kova haukkuminen muuttuu uikutukseksi. Koira saatto mut kuitenkin vain haukkuen reviirinsä ulkopuolelle -  duuniinsa se vissii vain teki.

Mietin pelkoa, miten se yllättää. Eihän mun pitäis pelätä. Voitin jonkun pelon kun kesällä hyppäsin lentokoneesta 4,8 km:n korkeudesta ns. vapaata pudotusta - vikat 2 km tultiin onneksi laskuvarjolla. Se oli tandemhyppy, mut silti se pelotti. Ja luulin etten pelkää mitään? Enää? Jatkan vaellusta ja hetken jälkeen palaan taas omiin ajatuksiin.

Kuulin kun traktori lähestyi takaa sata lasissa. Tie oli kapea ja täytyi väistää heinikkoon. Se ois tullu päälle, ehkä? Mietin missä palaa, kun oli niin kiire. Taas oli vilkasta mun rinnuksissa, pumppu löi täysillä. Jo on rauhatonta, funtsasin.

Jossain vaiheessa vähensin vaatteita, aurinko paistoi. Evästin vähän välipalana suklaata, omenan ja vettä, vaellus jatkui ajatuksissa. Tulin kukkulan päälle, josta levittäytyi hieno näkymä Astorgaan. Kukkulalla oli risti, jonka tarkoituksena on ilmeisesti muistuttaa vaeltajaa pyhiinvaelluksen tarkoituksesta.

Astorga on hieno kylä, oikeastaan pieni kaupunki. Siisti kadun ilme, kaupunkilaista tunnelmaa kauppoineen, pankkeineen jne. Upea katedraali ja erikoinen, pienen linnan näköinen vanha rakennus, jonka Gaudí on tiettävästi piirtänyt jollekin piispalle. (Gaudí on Espanjan varmaan tunnetuin ja erikoisin arkkitehti.) Talo ei kuitenkaan kelvannut piispalle, nyt se toimi caminojen museona.

Kirkko on pistänyt paljon fyrkkaa ja energiaa ”turhamaisuuksiin”. Sillä olis voitettu paljon nälkää ja sairauksia. Omasta mielestäni asiat yläkertaan voi hoitaa vaatimattomammissakin paikoissa ja ennen kaikkea omassa mielessään.

Albergue San Javier vaikuttaa hyvältä. Isäntä ottaa lämmöllä vastaan. Muu porukka olikin jo paikalla. Mulla meni aikaa kun katselin Astorgaa ja kävin oluella ja söin erittäin hyvän paellan lounaaksi ennen albergueen tuloa. Vaihdettiin kuulumisia, kun Pena ilmesty äkisti ovelle. Upeeta, tuli hyvä olo kun Pena on taas kehissä kävelyn suhteen. Kuuden päivän lepo kävelemisestä oli ilmeisesti tehnyt Penan slabbeille hyvää. Toivottavasti Penalle on opetus sanan varsinaisessa merkityksessä mennyt perille, eli kantapään kautta.

Otin päivätirsat. Illalla mentiin Juhon ja Penan kanssa syömään yhdessä, mimmit olivat päättäneet tehdä ite illallisensa alberguessa. Papusoppa ja kanimuhennos viinin kera maistu tarinoidessa kundien kanssa.