Yksi ympyrä on sulkeutunut

6.3.2009

Tänään sulkeutui elämäni yksi ympyrä, johon caminollakin on oma osuutensa. Elin caminollani ajoittain vahvasti varhaislapsuuttani Purmojävellä. Tänään kävin lapsuuteni maisemissa katsomassa olisiko vanha kansakoulumme hiihtolatu vielä samoissa urissa kuin 50-luvulla. Ei ollut! Sen sijaan löysin valaistun ja hyvinhoidetun ladun läheltä entistä koulumme kilpalatua. Ajoin autoni pysäköintipaikalle ja samalla paikan ohitti nainen koiransa kanssa ja hän jäi odottamaan että nousen autosta. Nousin ja katsoin, ”oletko sinä Marketta” kysyin. ”Olen” hän vastasi. ”Ja sinä olet Pentti, olen katsonut löytöretkeäsi”! Ja niin siinä yht’äkkiä seisoi kaksi eläkeikäistä, jotka alkoivat aikoinaan koulutaipaleensa yhteisen pulpetin jakaen. Vuosikymmenet sulivat väliltämme pois! Tämä hiihtoretki sai ansaitun kruununsa.

Aika kotona caminon jälkeen on ollut antoisaa. Voin sanoa eläväni nyt sellaista omaa elämää jota niin usein tunsin pelkästään katsovani autoni ikkunasta ajaessani työni vuoksi ympäri Suomen. Elämä auton ikkunan takana; mitä elämää se on! Niitä kilometrejä tuli vuosittain paljon! Tämä oli eräs syy minun caminolleni ja nyt silloin kaipaamani on todellista.

Olen pitänyt emailin avulla yhteyttä joihinkin caminolla tapaamiini henkilöihin, kerromme kuulumisiamme ja vaihdamme valokuvia keskenämme. Myös minut Leonissa vastaanottanut ja minusta päivittäin huolehtinut sisar Ana Maria pitää sähköpostilla yhteyttä minuun säännöllisesti. Matka tuonut muassaan monia ajan aikanaan katkaisemia ystävyys- ja kaverisuhteita, tutut ja tuntemattomat ovat halunneet keskustella caminosta, tapahtumista sekä sen merkityksistä katsojalle.

Nojatuolimatka kahdeksanosaista löytöretkeä katsoessa vasta valmisti itselleni matkakokonaisuuden. Emme caminolla kertoneet toisillemme päiväkirjoistamme emmekä haastatteluissa kertomistamme asioista. Matkakokonaisuus valmistui vasta ohjelmaa katsoessani. Olen ylpeä, että sain olla osa tätä ryhmää! Teidän kanssanne Anne, Eija, Teija, Juho ja Leif oli upea tehdä tämä matka, joka lisäksi vielä jatkuu meidän mielissämme. Kiitos myös siitä laajasta ja monipuolisesta katsoja- ja lukijapalautteesta joita ohjelma ja päiväkirjamme on saanut. Mieli nöyränä olen sitä seurannut.

Tänään Purmojärvellä hiihtäessäni eräs ympyrä sisälläni sulkeutui: Paras ja kestävin perintö lapselle on antaa hänelle juuret ja siivet. Kiitos niistä jotka itse sain!