Minä ja väkivalta - teinitytön kirje

Väkivaltainen kokemukseni

Olimme kahden kaverini kanssa menossa ystäväni kotibileisiin. Tietysti olimme juoneet alkoholia ennen sinne menoa. Kuitenkin tiesin, että juhliin oli tulossa kaverini, jonka kanssa minulla oli iso riita.
 
Kun pääsimme juhlapaikalle, kaikilla oli kivaa noin kahden tunnin ajan. Jonkin ajan kuluttua sain kuitenkin hieman päihtyneenä päähäni mennä haastamaan riitaa vihamieheni kanssa. Menin ystäväni luokse ja aloin huutamaan hänelle, josta syntyi suuri huutotappelu. Huusimme jonkun aikaa, kunnes menetin hermoni. Otin häntä hiuksista kiinni ja löin kerran nyrkillä naamaan. Kaverini sai tästä ADHD-kohtauksen ja hyökkäsi kimppuuni, jonka seurauksena liukastuin ja kaaduin lattialle. Kohtaus jatkui ja hän rupesi latelemaan nyrkkiä naamaani isku toisensa jälkeen.
 
Makasin maassa vatsallani hetken sen jälkeen, kun kaikki oli tapahtunut ja tunsin, kuinka verta valui nenästäni kuin putouksesta. Kun aloin tajuta jotakin hetken päästä, nousin ylös ja juoksin suoraan vessaan. Siellä niistin nenäni ja katsoin peiliin, jolloin näin suuren paisuneen silmän aluseni. Mietin hetken, mitä olin tehnyt, jonka jälkeen kokosin itseni ja lähdin kotiin.
 
Ajatuksiani väkivallasta
 
Oma väkivaltainen käyttäytyminen on loppunut osittain... Sillä tavalla, etten kohdista sitä ihmisiin, vaan yleensä huonekaluihin, astioihin ja muihin tavaroihin.
 
Ennen väkivaltainen käyttäytyminen kohdistui aina ihmisiin fyysisesti tai henkisesti, koska tiesin, että he kärsivät siitä ja esineet eivät.
 
Väkivaltainen käyttäytyminen liittyy vihaan, suruun, raivoon ja muihin tämän kaltaisiin tunteisiin.
 
Omasta mielestäni ihmiset ovat yksilöllisiä sen suhteen, milloin väkivaltainen käytös loppuu vai loppuuko koskaan. Yleensä se loppuu iän myötä eikä se ole geneettistä eli se ei kulkeudu suvussa.
 
En itse henkilökohtaisesti tule koskaan hyväksymään syntymättömien lapsieni väkivallan käyttöä. Se on väärin muuta kuin puolustustilanteessa, jolloin oma henki on väärässä.
 
Vaikka itse käytin paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa, en ole siitä ylpeä ja tiedän, että se on väärin.
 
Kirjeen kirjoitti 15-vuotias tyttö Helsingistä

Lue myös: Maijan tarina

Lisää linkkejä aiheesta:
www.nfg.fi
www.maria-akatemia.fi