Stevie Ray Vaughanin basisti Tommy Shannon soitti SRV:n kanssa yli 10 vuotta, mutta kenen kuuluisuuden kanssa hän soitti tätä ennen? Ja kuka SRV:n ja Jimmie Vaughanin yhteiselle levylle kappaleita tehnyt soitti tänä vuonna Suomessa? Ja missä kapungissa?
Nicke vastaa
"Lierihatustaan ja tuiman tyynestä katseestaan tunnettu Tommy Shannon bassotteli Johnny Winterin yhtyeessä ennen kuin Randy Hobbs astui puikkoihin. Vaughanin veljeksiä yhdistävä lauluntekijä on tietysti Texas-veteraani Doyle Bramhall Senior. Juniorhan tunnetaan mm. Eric Claptonin yhtyeen kitaristina. Pappa-Bramhall kävi bändeineen keikalla Raumalla viime kesänä. Tyydyttääkö tämä toistaiseksi?"
Oon tainnut sut 70-luvulla Kulttiksen ja Natsan keikoilla nähdä. Miksauspöydän edessä kädet puuskassa, eikö vaan? Ja Ruisrokissa -73 olit varmaan meidän ekojen joukossa aitaa kaatamassa Status Quon soittaessa?
Itsestäänselvä kysymys: mitkä keikkaelämykset ovat olleet sulle tärkeimpiä ja miksi?
T: Wanha Hämy
Nicke vastaa:
Wanha hämyseni, puhut ilmiselvästi minusta. Kysymyksesi on ehkä itsestään selvä, mutta samalla äärimmäisen haastava ja tuiki tärkeä. Absoluuttisen viiltävää analyysiä aiheesta on mahdoton esittää, joten on tyydyttävä ns. fiilispohjaisella menetelmällä laadittuun TOP 5-listaan.
1) Herman’s Hermits, Peacock-teatteri 1966
Tästä kaikki alkoi pikkukoltiaisena. Kun yhtyeen solisti Peter Noone lauloi kappaleen The End of The World, taivaan kansi repesi auki ja kuulin rockin jumalien kutsuhuudon. Pakotin vanhempani ostamaan minulle seuraavana päivänä samanlaisen neljäntuulenlakin kuin Noonella oli ollut esityksen aikana Tuo päähine lepää hyvässä tallessa pankin tallelokerossa. (http://www.youtube.com/watch?v=Thh7WXSRBCY)
2) Queen, Kulttuuritalo 1974
Queenin Sheer Heart Attack-albumi lukeutuu hard rockiksi kutsutun rockin alagenren jumalaisimpiin kiteytymiin. Tähän uljaaseen glamjytäeepokseen liittynyt kiertue toi yhtyeen Suomeen. Ilta oli orgastinen, tauoton vinkuna korvissa kesti ensimmäistä kertaa yli viikon keikan jälkeen.
3) Royals ja Pen Lee & Co, Kaivopuisto 1974
Kaikkien aikojen kotimainen rock-konsertti. Olin hyvin mielissäni siitä taiteellisesta evoluutiosta, jota Albert Järvisen musisoinnissa oli kuultavissa Hurriganesin jälkeen. Kun roudarit levittivät Albertin kitarakokoelman lavalle telineisiin tajusin, että tästä on leikki kaukana. Pen Leen setin aikana Dave Lindholm kutsui lavalle turkulaislegenda Tommie Mansfieldin. Voi sitä hämmennyksen ja riemun sekamelskaa!
4) The Bangles, Amsterdam 1986
5) The Soundgarden, Ruisrock 1990
1980-luvun loppumetreillä tunsin oloni usein oudoksi. Vuonna 1990 Ruisrockissa ymmärsin mistä oli ollut kysymys. Rauhaton alitajuntani oli yksinkertaisesti ennakoinut grungen läpimurtoa. Soundgardenin puuroiseksikin väitettyä jyystöä kuunnellessani koin tanssivani uuden ajan hermosäikeellä. Sen jälkeen sama maaginen tunne on osunut kohdalle yhä harvemmin ja harvemmin.
Olen kyllä miespuolinen, mutta vasta 15-w nuorukainen. Minä olen kuullut joitain vastaavia juttuja satrianin ja steve vain kuuntelusta. He ovat hyviä soittajia, mutta eivät suosikkejani. Halusin vain laittaa kysymyksen jota et tietäisi. Kuuntelen kyllä paljon kitarapohjaista musaa. Suosikki soittajiani ovat:Jeff Beck, SRV, John Mayer, John Fruciante, Steve Morse, Angus Young, Albert Järvinen, Oma faija, Al Di Meola, Santana, Joe Bonamassa yms.....
Tiedätkö muuten kenen KUULUISAN kitaristin kanssa Albert Järvinen kuoli samalla kadulla ja missä kaupungissa???????????
=D
Nicke vastaa:
Onko paavi katolinen? Viitannet James Mashall Hendrixiin ja Lontooseen.
Et tienny ekaa kysymystäni, mutta tää on helpompi. Minä vuonna kitaristi Rory Gallagher kuoli ja mihin. mitä mieltä muuten olet mikä oli hänen paras biisinsä??
Nicke vastaa:
"Joe Satriania koskeva vastaukseni viipyi huomaavaisuussyistä. Yritin keksiä kohteliasta tapaa kertoa sinulle, että olet tuhon tiellä ja palvelet vääriä jumalia. Sitten tupsahtikin tämä Rory Gallagher-kysymys ja ymmärsin, että sinulla on toivoa, poikani (jokin kertoo minulle, että olet miespuolinen kitaramusiikin ystävä...)
Rory Gallagher on kuulunut suosikkeihini jo 1970-luvun alusta, kiitos Musa-lehden. Irlannin lahja blues-pohjaiselle kitaran vingutukselle siirtyi autaammille sooloilutantereille kesäkuussa 1995. Rorylle viriteltiin maksasiirtoa, joka ei mennyt putkeen. Hän sai kotiuttamisen lähetyessä vaarallisen infektiotartunnan (stafylokokkeihin lukeutuva MRSA, joka on tunnetuin ns. sairaalabakteereista, joka kellisti bluesmiehen Lontoossa. Roryn tuotanto on minulle rakasta aina Taste-yhtyeen päivistä lähtien.
missä leffassa sun mielestä on paras musa. siis jos ei lasketa ihan musamusaleffoja. top5 perusteluineen ois kiva. t. utelias
nicke vastaa:
Kiitos kysymyksestä, se on hyvin lähellä asioiden ydintä ja sitä on tullut pähkäiltyä paljon vuosien varrella. Mieli muuttuu paitsi lapsella, myös minulla. Tässä TOP 5 tajuntani tämän hetkisten tilan pohjalta. Elokuvat eivät ole paremmuusjärjestyksessä.
1. Easy Rider - Matkalla(1969)
- Rock-soundtrackien äiti ja isä. Täydellinen edelleen. Nik nik.
2. Mean Streets- Sudenpesä
- Kutsuin Martin Scorcesea leffakerhovuosinani nimellä Pyhä Martin. Jos itse tekisin elokuvia, olisin hänen tyylisensä ohjaaja, myös musiikin suhteen.
3. Big Chill- Sisärengas (1983)
- Jeremiah was a bullfrog eli suvereenia nostalgiamehustusta . Avauskohtaus on klassikko. You can’t always get what you want, etenkään jos makaat ruumisarkussa kuten Kevin Costner tässä
tapauksessa.
4. Reservoir Dogs (1992)
- Ettei vaan Quentin Tarantino olisi löytänyt Los Angelesiin vuonna 1989 hukkaamaani itse tehtyä kokoelmakasettia. Olin onnistunut pistämään Huga tsaga huga hugan ja Stuck In The Middle With Youn dramaturgisesti täydelliseen järjestykseen.
5. The Virgin Suicides-kauniina kuolleet (1999)
- Ihan kuin olisin itse valinnut artistit. Ihanat Heart-yhtyeen seireenit ja supernero Todd Rundgren samalla kiekolla.
Luin kerran yhestä lehdestä kitaristi Joe Satrianin haastattelun. Haastattelussa häneltä kysyttiin kaikenlaisia kysymyksiä. Eräässä kysyttiin: Mikä on suosikki välipalasi/pikaruokasi? Tiedän itse siis vastauksen , mutta tiedätkö sinä????
Juuri ennen pilkkua tuli taas väiteltyä diggariporukassa mikä, missä ja milloin oli eka ulkomaisen artistin rokkikeikka Suomessa. Paul Ankahan Lintsillä -59 oli pop-iskelmää ja Rollarit esiintyivät Yyterissä vasta juhannuksena -65. Sekalaisia ruotsalaisia rautalankatusinabändejä ei baariraatimme oikein kelpuuttanut rokiksi. Kuka siis oli eka, Nicke?
t. Tiedoton
Nicke vastaa:
Mistä puhumme, kun puhumme rokista? Eli vastauksia on monia. Amerikkalaislauluyhtye Deep River Boys esitti vuonna 1956 kappaleen Rock around the clock Lintsillä. "Hollannin Elvis" Herman de Jong esiintyi seuraavana vuonna. Miten olisi vappu 1958, A-messuhalli ja tanskalainen Crazy Rock Boys?
Olen hieman eri mieltä baariraatinne kanssa ruotsalaisten bändien ansioista. Little Gerhardin konsertti vuonna 1959 oli suullisen perimätiedon mukaan suuri menestys, mutta Gerhard tuskin tyydyttää raatianne vastauksena. Rautalankabändejä lappasi täällä läjäpäin kuten epäilittekin. Ensimmäiset tunnetummat Amerikan epelit olivat vuonna 1962 promokeikan heittänyt Bobby Vee ja seuraavana vuonna mm. Remun silmien edessä Kultsalla twistiä vääntänyt Joey Dee& The Starliters. Ensimmäinen todella legendaarinen jenkkilän rock'n'roll-äijä oli Gene Vincent vuonna 1964. Samana vuonna nähtiin lukuisia brittejä mm The Renegades, Cliff Richard & The Shadows ja Swingin Blue Jeans.
Kysyvälle vastataan.
Väääääääriiiiiiiiiiiiiiiin.
kyse oli kolmesta ekasta, mutta viimeinen olisi ollut vaimoni on frankenstein
=D=D=D=D
Stevie Ray Vaughanin basisti Tommy Shannon soitti SRV:n kanssa yli 10 vuotta, mutta kenen kuuluisuuden kanssa hän soitti tätä ennen? Ja kuka SRV:n ja Jimmie Vaughanin yhteiselle levylle kappaleita tehnyt soitti tänä vuonna Suomessa? Ja missä kapungissa?
Nicke vastaa
"Lierihatustaan ja tuiman tyynestä katseestaan tunnettu Tommy Shannon bassotteli Johnny Winterin yhtyeessä ennen kuin Randy Hobbs astui puikkoihin. Vaughanin veljeksiä yhdistävä lauluntekijä on tietysti Texas-veteraani Doyle Bramhall Senior. Juniorhan tunnetaan mm. Eric Claptonin yhtyeen kitaristina. Pappa-Bramhall kävi bändeineen keikalla Raumalla viime kesänä. Tyydyttääkö tämä toistaiseksi?"
tiesit aivan leikiten siis viimeisimmän kysymykseni. Saatat varmasti siis tietää tämänkin:
Mitkä neljä Juice Leskisen kappaletta ovat periaatteessa samoja biisejä, vain eri sanoituksilla?????????????
Nicke vastaa:
Voi sinua riivaajaa. Olisiko näistä kysymys: Tarzanin kalsarit, Napoleonin mopo, Einarin polkupyörä ja Alright, alright ?
Oon tainnut sut 70-luvulla Kulttiksen ja Natsan keikoilla nähdä. Miksauspöydän edessä kädet puuskassa, eikö vaan? Ja Ruisrokissa -73 olit varmaan meidän ekojen joukossa aitaa kaatamassa Status Quon soittaessa?
Itsestäänselvä kysymys: mitkä keikkaelämykset ovat olleet sulle tärkeimpiä ja miksi?
T: Wanha Hämy
Nicke vastaa:
Wanha hämyseni, puhut ilmiselvästi minusta. Kysymyksesi on ehkä itsestään selvä, mutta samalla äärimmäisen haastava ja tuiki tärkeä. Absoluuttisen viiltävää analyysiä aiheesta on mahdoton esittää, joten on tyydyttävä ns. fiilispohjaisella menetelmällä laadittuun TOP 5-listaan.
1) Herman’s Hermits, Peacock-teatteri 1966
Tästä kaikki alkoi pikkukoltiaisena. Kun yhtyeen solisti Peter Noone lauloi kappaleen The End of The World, taivaan kansi repesi auki ja kuulin rockin jumalien kutsuhuudon. Pakotin vanhempani ostamaan minulle seuraavana päivänä samanlaisen neljäntuulenlakin kuin Noonella oli ollut esityksen aikana Tuo päähine lepää hyvässä tallessa pankin tallelokerossa. (http://www.youtube.com/watch?v=Thh7WXSRBCY)
2) Queen, Kulttuuritalo 1974
Queenin Sheer Heart Attack-albumi lukeutuu hard rockiksi kutsutun rockin alagenren jumalaisimpiin kiteytymiin. Tähän uljaaseen glamjytäeepokseen liittynyt kiertue toi yhtyeen Suomeen. Ilta oli orgastinen, tauoton vinkuna korvissa kesti ensimmäistä kertaa yli viikon keikan jälkeen.
3) Royals ja Pen Lee & Co, Kaivopuisto 1974
Kaikkien aikojen kotimainen rock-konsertti. Olin hyvin mielissäni siitä taiteellisesta evoluutiosta, jota Albert Järvisen musisoinnissa oli kuultavissa Hurriganesin jälkeen. Kun roudarit levittivät Albertin kitarakokoelman lavalle telineisiin tajusin, että tästä on leikki kaukana. Pen Leen setin aikana Dave Lindholm kutsui lavalle turkulaislegenda Tommie Mansfieldin. Voi sitä hämmennyksen ja riemun sekamelskaa!
4) The Bangles, Amsterdam 1986
5) The Soundgarden, Ruisrock 1990
1980-luvun loppumetreillä tunsin oloni usein oudoksi. Vuonna 1990 Ruisrockissa ymmärsin mistä oli ollut kysymys. Rauhaton alitajuntani oli yksinkertaisesti ennakoinut grungen läpimurtoa. Soundgardenin puuroiseksikin väitettyä jyystöä kuunnellessani koin tanssivani uuden ajan hermosäikeellä. Sen jälkeen sama maaginen tunne on osunut kohdalle yhä harvemmin ja harvemmin.
Olen kyllä miespuolinen, mutta vasta 15-w nuorukainen. Minä olen kuullut joitain vastaavia juttuja satrianin ja steve vain kuuntelusta. He ovat hyviä soittajia, mutta eivät suosikkejani. Halusin vain laittaa kysymyksen jota et tietäisi. Kuuntelen kyllä paljon kitarapohjaista musaa. Suosikki soittajiani ovat:Jeff Beck, SRV, John Mayer, John Fruciante, Steve Morse, Angus Young, Albert Järvinen, Oma faija, Al Di Meola, Santana, Joe Bonamassa yms.....
Tiedätkö muuten kenen KUULUISAN kitaristin kanssa Albert Järvinen kuoli samalla kadulla ja missä kaupungissa???????????
=D
Nicke vastaa:
Onko paavi katolinen? Viitannet James Mashall Hendrixiin ja Lontooseen.
Et tienny ekaa kysymystäni, mutta tää on helpompi. Minä vuonna kitaristi Rory Gallagher kuoli ja mihin. mitä mieltä muuten olet mikä oli hänen paras biisinsä??
Nicke vastaa:
"Joe Satriania koskeva vastaukseni viipyi huomaavaisuussyistä. Yritin keksiä kohteliasta tapaa kertoa sinulle, että olet tuhon tiellä ja palvelet vääriä jumalia. Sitten tupsahtikin tämä Rory Gallagher-kysymys ja ymmärsin, että sinulla on toivoa, poikani (jokin kertoo minulle, että olet miespuolinen kitaramusiikin ystävä...)
Rory Gallagher on kuulunut suosikkeihini jo 1970-luvun alusta, kiitos Musa-lehden. Irlannin lahja blues-pohjaiselle kitaran vingutukselle siirtyi autaammille sooloilutantereille kesäkuussa 1995. Rorylle viriteltiin maksasiirtoa, joka ei mennyt putkeen. Hän sai kotiuttamisen lähetyessä vaarallisen infektiotartunnan (stafylokokkeihin lukeutuva MRSA, joka on tunnetuin ns. sairaalabakteereista, joka kellisti bluesmiehen Lontoossa. Roryn tuotanto on minulle rakasta aina Taste-yhtyeen päivistä lähtien.
Jos yksi ainoa styge on mainittava, olkoon se Laundromat ja nimenomaan Live in Europe-albumilta vuodelta 1972. Olethan katsastanut tämän Rory-aarteen:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=95&t=449&a=3887
missä leffassa sun mielestä on paras musa. siis jos ei lasketa ihan musamusaleffoja. top5 perusteluineen ois kiva. t. utelias
nicke vastaa:
Kiitos kysymyksestä, se on hyvin lähellä asioiden ydintä ja sitä on tullut pähkäiltyä paljon vuosien varrella. Mieli muuttuu paitsi lapsella, myös minulla. Tässä TOP 5 tajuntani tämän hetkisten tilan pohjalta. Elokuvat eivät ole paremmuusjärjestyksessä.
1. Easy Rider - Matkalla(1969)
- Rock-soundtrackien äiti ja isä. Täydellinen edelleen. Nik nik.
2. Mean Streets- Sudenpesä
- Kutsuin Martin Scorcesea leffakerhovuosinani nimellä Pyhä Martin. Jos itse tekisin elokuvia, olisin hänen tyylisensä ohjaaja, myös musiikin suhteen.
3. Big Chill- Sisärengas (1983)
- Jeremiah was a bullfrog eli suvereenia nostalgiamehustusta . Avauskohtaus on klassikko. You can’t always get what you want, etenkään jos makaat ruumisarkussa kuten Kevin Costner tässä
tapauksessa.
4. Reservoir Dogs (1992)
- Ettei vaan Quentin Tarantino olisi löytänyt Los Angelesiin vuonna 1989 hukkaamaani itse tehtyä kokoelmakasettia. Olin onnistunut pistämään Huga tsaga huga hugan ja Stuck In The Middle With Youn dramaturgisesti täydelliseen järjestykseen.
5. The Virgin Suicides-kauniina kuolleet (1999)
- Ihan kuin olisin itse valinnut artistit. Ihanat Heart-yhtyeen seireenit ja supernero Todd Rundgren samalla kiekolla.
Moi!!!
Luin kerran yhestä lehdestä kitaristi Joe Satrianin haastattelun. Haastattelussa häneltä kysyttiin kaikenlaisia kysymyksiä. Eräässä kysyttiin: Mikä on suosikki välipalasi/pikaruokasi? Tiedän itse siis vastauksen , mutta tiedätkö sinä????
... Tätä Nicke miettii vielä...
Juuri ennen pilkkua tuli taas väiteltyä diggariporukassa mikä, missä ja milloin oli eka ulkomaisen artistin rokkikeikka Suomessa. Paul Ankahan Lintsillä -59 oli pop-iskelmää ja Rollarit esiintyivät Yyterissä vasta juhannuksena -65. Sekalaisia ruotsalaisia rautalankatusinabändejä ei baariraatimme oikein kelpuuttanut rokiksi. Kuka siis oli eka, Nicke?
t. Tiedoton
Nicke vastaa:
Mistä puhumme, kun puhumme rokista? Eli vastauksia on monia. Amerikkalaislauluyhtye Deep River Boys esitti vuonna 1956 kappaleen Rock around the clock Lintsillä. "Hollannin Elvis" Herman de Jong esiintyi seuraavana vuonna. Miten olisi vappu 1958, A-messuhalli ja tanskalainen Crazy Rock Boys?
Olen hieman eri mieltä baariraatinne kanssa ruotsalaisten bändien ansioista. Little Gerhardin konsertti vuonna 1959 oli suullisen perimätiedon mukaan suuri menestys, mutta Gerhard tuskin tyydyttää raatianne vastauksena. Rautalankabändejä lappasi täällä läjäpäin kuten epäilittekin. Ensimmäiset tunnetummat Amerikan epelit olivat vuonna 1962 promokeikan heittänyt Bobby Vee ja seuraavana vuonna mm. Remun silmien edessä Kultsalla twistiä vääntänyt Joey Dee& The Starliters. Ensimmäinen todella legendaarinen jenkkilän rock'n'roll-äijä oli Gene Vincent vuonna 1964. Samana vuonna nähtiin lukuisia brittejä mm The Renegades, Cliff Richard & The Shadows ja Swingin Blue Jeans.
Oletko tavannut Susannan henk. kohtaisesti ? Jos olet niin missä ja milloin ?
t. Jealous Guy
Nicke vastaa:
Olen, vuoden 1986 kiertueella. Lehdistötilaisuudessa, minulle ja Susannalle se oli vain jotain paljon enemmän.
Kirjoita uusi kommentti