Häätapoja ja uskomuksia

Sormus
Aikoinaan, kun ei kirkonkirjoja eikä muitakaan virallisia papereita ollut, sormus oli ainoa avioliiton merkki. Sormuksen arvoon liittyy vanha hokema, että sen pitää olla vähintään sulhasen kuukausipalkan arvoinen. Miksi sormusta pidetään nimettömässä johtuu siitä, että sieltä uskotaan olevan suora yhteys rakkauden symboliin eli sydämeen.


Kuulutukset
Kuulutukset täytyy käydä kuuntelemassa, jotta ”lapsilykky” ei kärsi!


Vihkiminen
Vihkimisseremoniaan liittyy useita uskomuksia: Sen, kumpi sanoo kovemmalla äänellä ”tahdon”, uskotaan määräävän ”piirongin paikan”. Sen, kumpi on lähempänä pappia, sanotaan myös saavan kotikomennon. Vihkipari ei saa olla etäällä toistaan, sillä muuten he ovat loppuelämän etäisiä toisilleen. Alttarilla ei saa myöskään vilkuilla taaksepäin. Alttarilta poistuttaessa pari ei saa kääntää toisilleen selkää, muuten tunteet viilenevät.
Muitakin uskomuksia on; mm. sulhasen pitäisi pitää kengännauhat auki alttarille mentäessä, jotta liitto olisi avoin, ja morsiamen tulisi pitää väljää pukua tulevia synnytyksiä helpottaakseen.
Uskomuksiin kuuluu sekin, että hän, joka alttarilla on kalpeampi, kuolee aiemmin.
Mies on oikealla puolella siksi, että ennen miehet pitivät puukkoa ja tikaria oikealla puolella ja näin estettiin niitten sotkeutuminen morsiamen vaatteisiin.


Huntu
Morsian on ennen vihkimistä ”välitilassa” eli hän ei kuulu enää omaan perheeseensä mutta ei ole vielä miehelässäkään; niinpä hän suojautuu hunnulla pahoilta hengiltä.
Huntu on myös neitsyyden merkki. Toisen kerran avioon menevälle ei suositella huntua.
Toinen merkki viattomuudesta on avoin tukka. Tukan on oltava nutturalla, jos on päässyt käymään niin, että perheenlisäystä on ilmiselvästi tulossa!


Hääpuku
Ennen sulhanen ei saanut nähdä morsianta hääpuvussa kuin vasta kirkossa, mutta nykyäänhän hääpari esimerkiksi käy usein häävalokuvassa ennen vihkimistä!


Polttarit
Polttarit (saks. polter abend) on vanha perinne, joka alun pitäen koski nimenomaan morsiamia. Ennen häitä siskot ja ystävät pesivät morsiamen suolalla ja jauholla, jotta tämän menneisyys häviäisi ja hän olisi valmis uuteen elämään. Myöhemmin polttarit ”miehistyivät” ja muuttuivat äänekkäämmiksi: rellestämisellä oli alun alkaen tarkoitus karkottaa pahat henget avioliiton ympäriltä.


Kakun leikkaaminen
Hääkakun leikkaamiseen liittyy myös uskomuksia. Se, jonka käsi on päällimmäisenä kakkua leikattaessa, on määräysvallassa perheessä. Ja se, joka kakunleikkauksen jälkeen astuu ensiksi toisen varpaille, saa myös komennon!


Lapsionni
Tyttö- vai poikalapsi? Tähän ongelmaan liittyy paljon taikoja. Poikaa voi yrittää muun muassa sillä tavoin, että asettaa kirveen hääsängyn alle. Tyttöä voi yrittää virkkuukoukun avulla…


Riisit
Riisien – ennen vanhaan jauhojen – heittäminen toivotti hääparille runsaita satoja eli kaikenlaista vaurautta.


Hääkaramelli
Naimaton häävieras voi laittaa hääkaramellinen tyynynsä alle, jos haluaa naimaonnen kääntyvän…


Häävärit
Sininen on uskollisuuden, valkoinen puhtauden ja punainen räiskyvän lemmen väri!


Itäsuomalainen itkuperinne
Itäsuomalaisissa häissä oli tapana itkeä paljon naisväen keskuudessa. Arveltiin, että jos häissä itki ikään kuin surut valmiiksi, niin avioliitosta tuli onnellinen, kun itkut oli jo itketty.


Morsiammen ryöstö
Häissä morsian on matkalla suvusta toiseen, ja morsiamen ryöstämällä kokeillaan sulhasen mieskuntoa. Hänen täytyy pystyä vapauttamaan morsian uudelleen itselleen.


Morsiuskimpun heitto
Tässä saavat miehelään haluavat häävieraat olla tarkkana: kun morsian heittää morsiuskimpun, niin kiinni nappaava on seuraava morsian.


Sää
Säähän liittyy myös monenlaisia uskomuksia. Toisten mielestä sateinen sää enteilee synkkää liittoa, toisten mielestä taas sade poistaa pahoja henkiä morsiamelta, kun hänen jalanjälkensä kirkkoon mennessä häviävät…


Tölkit ja kengät auton perässä
Hääauton perään solmitulla ”roinalla” on sillekin tarkoituksensa. Alun perin niitten aiheuttamalla metelillä oli määrä häätää pahoja henkiä tuoreen avioparin tiimoilta.


Huomenlahja
Sulhasen tulee antaa morsiamelle huomenlahja. Tämäkin juontaa kaukaa historiasta, kun miehen tuli taata vaimolleen tulevaisuus, jos hänelle itselleen jotain sattuisi, naisilla kun ennen aikaan ei ollut varsinaista ammattia - eikä siis vakaata toimeentuloa.


Lähteet:
Myötä- ja vastamäessä -Avioliiton onnea ja ongelmia (Hans Bengtsson, Karisto)
Perheen omat juhlat -Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin (A. Aurejärvi-Karjalainen, WSOY)
Kahden kauppa - Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia suomalaisista häistä (Terttu Kaivola, SKS)
Tuhat ja yksi häätaikaa (Petra Julin, Tammi)
Häät (Terhi Heinonen)
Uusi käytöksen kultainen kirja (Sirkka Lassila, WSOY)
Häävene vesiä käypi (Satu Aalto, Karisto)
Hääjuhla (Caroline Ash/Minna Karvonen, WSOY)
Hääsivusto www.naimisiin.info