Alkupaloja espanjalaisittain

Kertomuksia kuuluisan espanjalaisen alkupalaperinteen synnystä on monia.

Erään tarinan mukaan 1200-luvulla hallinnut kuningas Alfonso X Viisas sairastui ja joutui naukkailemaan viiniä lääkkeeksi. Hän ei halunnut humaltua liikaa ja nautti pieniä välipaloja juomansa kanssa pitääkseen promillet kurissa. Parannuttuaan kuningas antoi määräyksen, jonka mukaan Kastilian viinituvissa ei saanut enää tarjoilla pelkkää viiniä, vaan juoman seuraksi tuli asettaa tarjolle myös pientä naposteltavaa, joka ”peitti”  (tapar = mm. peittää) alkoholin vaikutuksen. Näin ”tapas” vähitellen siirtyi merkitsemään alkupaloja.

Alkupaloja nautitaan alueittain eri tavoin. Annosten koko vaihtelee ja joskus hintaan kuuluu ilman muuta myös juoma, joskus ei. Alkupala voi olla esim. munakasta, risottoa, perunasalaattia, oliiveja, kinkkua, leipää, kalaa, äyriäisiä tai näiden monia yhdistelmiä, ym. 

Onko alkupaloilla tarkoittavilla sanoilla – TAPAS, PINTXOS (PINCHOS), APERITIVOS – jotakin eroa? ”Tapa” on käytössä laajalla alueella Espanjassa ja levinnyt suosittuna gastronomian vientiartikkelina ympäri maailman. Alkuperäinen ”pintxo” lienee Baskimaasta. Tämä herkku, jolla on myös ”espanjalaisempi” kirjoitusversio ”pincho”, on usein pienellä tikulla (palillo) lävistetty (pinchar = pistää, lävistää), mutta ei aina, joten tapa ja pincho voivat olla samanlaisia. Millainen onkaan ”aperitivo”? Eurooppalaiset ovat tottuneet käyttämään sanaa merkitsemään juomaa, joka nautitaan ennen ateriaa. Näin myös espanjalaiset, mutta koska juoman yhteydessä tarjoillaan lisäksi pientä syötävää, on käsite saanut laajemman merkityksen.

Tapas, pintxos, aperitivos - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yhteistä näille ruokahalua kutkuttaville paloille on petollinen maukkaus. Kunnon alkupalavalikoiman tai baarista toiseen kulkeneen kierroksen jälkeen voikin kysyä itseltään, onko tilaa enää pääruoalle. Ongelmaan on ratkaisu. Niin sanottu tapas-illallinen on jo osa espanjalaista ruokaperinnettä.

Katso video: Alkupaloilla on monta nimeä