Suklaa saapui Salamancaan

Salamancan vanhan kaupungin ulkopuolelle sijoitettu Museo del Comercio eli elinkeinomuseo täydentää mainiosti kaupungin loistavien, perinteisten museoiden kavalkadia. Se on yllättävän moderni ja innovatiivinen. Museonjohtajana toimii nukkemaisen suloinen Carmen Ballesteros, joka esittelee kuvausryhmällemme museota ja erityistä ylpeydenaihetta, meneillään olevaa suklaan historiasta kertovaa näyttelyä.

Vuonna 2006 juhlittiin Kolumbuksen 500. muistopäivää ja sen kunniaksi rakennettiin näyttely, joka kuvaa uuden mantereen ja Euroopan välistä yhteyttä. Kaakao- eli suklaapapuja käytettiin Amerikassa rahana - siinä suora aasinsilta mantereiden väliseen kauppaan.

Kun kaakaopuun pavut päätyivät Espanjan luostareihin, kekseliäät munkit alkoivat heti kokeilla erilaisia reseptejä, koska kaakaon ”esiaste” maistui kitkerältä. Viisaat munkit lähtivät kokeilemaan yhdistelmiä sokerin, maidon, yrttien ja mausteiden kanssa ja vähitellen syntyi se herkullinen kuuman suklaan eli kaakaon resepti, jonka me nykyajan ihmiset tunnemme. Espanjassa kuumaa kaakaota rakastetaan varsinkin talvijuomana. Moni madridilainen aloittaa aamunsa paksulla kaakaolla ja churro-leivonnaisilla, jotka kastetaan kuumaan juomaan kuten suomalainen tuore pulla kahviin. Salamancan kylminä talvi-iltoina perheet kokoontuivat takkatulen ympärille juomaan kaakaota.

Suklaalla oli toinenkin tärkeä tehtävä. Paaston aikana katoliset espanjalaiset joutuivat kieltäytymään monestakin gastronomisesta nautinnosta, mutta kirkko ei kieltänyt suklaan syöntiä. Me luterilaisethan pidämme suklaansyöntiä suorastaan syntisen hyvänä, mutta toisin on Espanjassa, jossa suklaa on ymmärrettävästi tehnyt hyvin kauppansa juuri hartaan paaston aikana - sallittuna herkkuna. Salamancassa oli oma suklaatehdas, joka toimi vielä 10 vuotta sitten. Vanhoja koneita ja muuta esineistöä on museossa kiinnostavasti asetettu näytteille.