Putoaminen

Koe

Koulu alkoi kuten muinakin päivinä klo 9.00. Hieman väsytti.. ei mitään tietoa mitä on tiedossa.

Ja koehan oli heti tietenkin heti aamusta.. eiiiiiiiiiii!! En tykkää kokeista! Sitten kokeen jälkeen vasta käytiin läpi asioita jotka olis auttanu kokeessa. Mutta koe oli tehty.. turha räpisköidä kun p****t on jo housussa, äitini käyttämä sanonta piti tosiaan paikkaansa. Tuloksia odoteltiin..

Katja lähti noin klo 12 suorittamaan tehtäväänsä. Me muut eli Roy, Virginia ja mä opiskelimme kiltisti klo 13 asti ja sit mentiin syömään kuten joka päivä Don Quijoten ravintolaan.. Menu del dia rupee olee jo liiankin tuttu. Hyvää se on ja henkilökunta mukava.

Tulokset

Koulun jälkeen istuskeltiin terassilla ja odoteltiin lisätietoa päivästä.. Sen tiesin että minun piti olla kotona 5:ltä, koska Seuran kuvaaja tulee ottaa pari kuvaa mun perheestä. Kuvien jälkeen kipitin taas kamujen luo.. 7:ltä kuultiin tulokset. Eka kuunneltiiin duppaustamme.. duppasimme siis Tuntematonta Sotilasta. Tekeminen oli tosi hauskaa.. mua kyllä jännitti.. pylly täris ja kaikkee. Duppaus kuulosti hauskalle.. oma ääni ei niin nätti. Roy sanoi, että se kuulosti ihan ku olisin lukenu uutisia. Olin siis savolaisaksentilla puhuva espanjalainen uutisten lukija.

Tietenkin lopuksi jotain tylsääkin.. Kristo kerto tulokset.. 50% kirjallinen osuus, 50% suullinen. Roy saa olla rauhas, Virve pudotukseen, Katja ja minä…. Heta pudotukseen. VITJA! Virven kans seuraavana päivänä pudotukseen Salamancan poliisilaitokselle. Tasavertainen vastus tiedossa..

Pudotus

Tuntuu, että on tiedossa viimeinen päivä Salamancassa. En luovuta, mutta tuntuu että voisin jo että voisin lähteä.. opiskelulle jää liian vähän aikaa kuvausten takia.. tarvitsen enemmän aikaa oppimiseen. Joku muu voi oppia tässä rytmissä, mutta minä en kerkii sisäistää kaikkea.

Kello 12 pudotus poliisilaitoksella.. Treffasin Virginian 11 maissa ja menimme kahvilaan odottelemaan. Virve meni suorittaa tehtävän eka, koska sai kokeesta huonomman kuin minä.. odottelen ja odottelen.. katson kahta vanhaa miestä ketkä kulkee edessäni edestakaisin.. tyylikkäitä vanhoja miehiä.. kävelee edessäni. Samalla yritän miettiä kaikkea espanjaksi.. ennen pudotusta tuntuu, että ei olis ikinä opiskellutkaan espanjaa.

Mun vuoro tuli.. mun piti tulkata yhden suomalaisen tytön ryöstötilanne poliiseille, pälä pälä plää plää.. ei tullu mitään. Mikä verbi? Verbi aikamuodossa?? Lauseen muodostaminen? Aakkoset? Kaikki oli uutta siinä tilanteessa.. ärsytti!!

Ope ja poliisit oli sit tehny päätöksensä.. minä kotiin, Virve jää……………………ei kivaa! Virve osas paremmin selittää.

Opiskella olisin jaksanu loputtomiin, mutta en kilpailua.. Ikävä tulee tosi monia asioita, ihmisiä, tehtäviä, espanjan opiskelua, Salamancaa. Mahtavia ihmisiä, mahtava maa, kulttuuri, kieli! Takaisin kyllä pian menen, se on varma.. Menin pakkaamaan ja otin bussin kohti Madridia siskon luo.. pääsen siskoni luo muutamaksi päiväksi. 

Muistoja Salamancasta

Koulumme oli hieno. Ihmisiä, opiskelijoita useasta eri maasta. Yksi nainen vainosi minua ja monia muitakin koulualueella ja sen ulkopuolella. Hän oli kai britti. Hän törmäili, kompuroi, tuijotti, läikytti kahvia, puhui vain englantia, osoitteli, mutta ei hänestä sen enempää ;).

Opettajamme Almudena on yksi herttaisimmista tapaamistani ihmisistä. Todella symppis. Mahtava opettaja, ammattilainen. Meitäkin oli hyvin eri-ikäisiä, oloisia, tapaisia, hiljaisia, puheliaita, nuoria, vanhoja, mutta silti hän sai meidät kaikki oppimaan espanjaa. Tunnit oli hauskoja, mukaansatempaavia.. ilman kokeita olisin voinut olla siellä koko kesän.

Kaupunkina Salamanca on kiehtova, vanha, kaunis, pieni espanjalainen kaupunki. Hyvin paljon turisteja, ulkomaalaisia opiskelijoita, mikä minun mielestä ei niin kiva puoli kaupungissa. Virven kanssa olimme joinain päivinä koulun jälkeen puistossa lukemassa, joka oli ihanaa. Aurinko paistoi ja sai nurmikolla istua. Yöelämäänkin kerkesin parina iltana vähän tutustua, paljon porukkaa aina liikkeellä. Ainut kuka kanssani halusi paikallisiin nuoriin tutustua oli Roy. Kavereita välillä löytyi, mutta vain hetkeksi.. ehkä he eivät kestäneet meidän hieman hidasta ulosantia. Vai olimmeko tylsiä? Välillä meidät tunnistettiin…perästä kuului ”mites kielitaito?”.
< edellinen