Saarijärveltä Salamancaan

Lähtö

Saarijärveltäa Seutulaan: Matkaa Saarijärveltä Helsinki-Vantaan lentokentälle on 315 kilometriä. Olin värvännyt esimieheni kyyditseään minut ensin Jyväskylään, jonne matkaa kertyy 59 kilometriä. Linja-autokyyti Jyväskylästä Seutulaan, suoraan lentokentälle, oli nopea ja edullinen vaihtoehto, vaikka matkaan kuluikin useita tunteja.

Perillä lentokentällä tuttuja kasvoja olikin runsaasti. Enemmän kuitenkin kiinnitti huomiota kameramiesten ja varsinkin äänittäjien liikennöinti: tuntui, että kameroita oli joka paikassa ja pörröisiä mikrofoneja suorastaan vilisi päiden yläpuolella. Ilman kummempia kommervenkkejä, sikäli kun ymmärsin, jokaisen kommentit saatiin nauhalle ja itse kunkin tervetulorepliikki: Hola! Yo soy Risto, tervetuloa seuraamaan Talo Espanjassa –ohjelmaa... 

Illansuussa lähti lento kohti Madridia, ensin Itämeren yllä ja sitten Saksan, Ranskan ja Belgian yläpuolelta Pyreneiden vuoriston yli keskelle Espanjan valtakuntaa.

Salamanca

Keskiyön jälkeen saavuimme Salamancaan ylellisellä pikkubussilla, matkaa pääkaupungista oli noin 230 kilometriä lounaaseen, kohti Portugalin rajaa. Majoituimme korkeatasoiseen Catalonia-hotelliin, tilavat huoneet, ylelliset kylpyhuoneet. Aamupala oli runsas ja maukas – näytti siltä, että tarjottavat hupenivat melkoisella vauhdilla, koska olimme matkustaneet yhteen menoon lähes vuorokauden. Hotelli Cataloniassa näimme ensimmäistä kertaa Ellan – hänen ilmestymisensä piristi koko porukkaa ja matkaväsymykset kaikkosivat saman tien.

Kuvaukset alkavat

Maisemia ja tunnelmia kuvattiin puoleen päivään, sitten oli luvassa päivän kohokohta, perheiden tapaaminen. Perheet oli koottu pienelle aukiolle vastaanottamaan uusia ”jäseniään” ja heti, kun kuvausryhmä oli saanut välineensä viriteltyä, vastaanottoseremoniat alkoivat. Kullekin tulijalle oli varattu uusi, espanjalainen nimi, minusta tuli näin ollen Ricardo! Ensitapaaminen oli sydämellinen ja taisi olla kohtalaisen äänekäskin – isä, äiti ja kaksi noin 10-vuotiasta tyttöä ottivat minut Ricardo-kylttiään heiluttaen avosylin vastaan. 

Koska oli sunnuntai, perheen rutiineihin kuului isovanhemmille tarjottu runsas päivällinen – ja tuota pikaa löysin itseni suuresta ruokasalista keskustelukumppaneinani lähes 90-vuotiaita espanjalaisherrasmiehiä. He eivät olleet koskaan kuulleet Suomesta, saati nähneet suomalaista. Perheen pää, Jose, tiesi Suomesta Tommi Mäkisen ja sen, että on kylmää, frio, muy frio.

Kuinka ollakaan, perheeseen oli majoitettuna toinenkin Don Quijote –kielikoulun opiskelija, englantilaisrouva Carol. Hän tarjoutui vielä illalla opettamaan minulle reitin koululle. Tieto olikin tarpeen, sillä seuraavana aamuna opetus alkoi täydellä teholla.
seuraava >