Maaseudulla

Maalla - en campo

Kerron tässä hieman tiivistetysti meidän maaseutureissusta. Aivan loistava retki aitoon espanjalaiseen maaseutuun. Kylän nimi oli jotakuinkin ”Villarjegua de la Ribera”, joka saattaa tarkoittaa jotain sorkkaeläintä kylässä joen lähellä. Jeps, olihan siinä joki lähellä. Joki, joka on samalla rajajoki Espanjan ja Portugalin välillä! Ihan todella mahtava paikka, jossa korkeat kanjonit (tms?) nousivat vehreinä joen rannoista. Upeaa maisemaa.

Asuimme pienessä majatalo-tyylisessä hotellissa kylässä. Kauniit huoneet ja alakerrassa erittäin maistuvaa ruokaa. Torpan omistaja oli aika epeli, hänen veljensä myös. Kovasti puhuivat meille espanjaa ja vastaaminen oli aika haastavaa – kuten välillä myös ymmärtäminen. Vieraanvaraisuutta ei silti puuttunut!

Seuraavana päivänä jokaiselle, neljälle naiselle ja minulle (!) varattuna oma työ maaseudulla.

Työtä

Hehhee, meikäläinen meni juustotilalle lypsämään lampaita. Työnkuva poikkeaa hieman normaalista mainostoimistotyöstä, joskaan ei paljon. Eipä. Hajua lukuunottamatta. Mutta kokemuksena juustotilalla ”työskentely” oli aivan uskomattoman hienoa! En varmasti unohda tätä.

Kielitaidosta

Kun tultiin maaseudulle ja juteltiin majatalon isännän kanssa, tuntui että ymmärrys on parantunut huikeasti. Koska perheeni oli mitä oli, tuntui myös, etten ole kunnolla päässyt testaamaan kielitaitoani oikeissa tilanteissa. Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus. Suurin ihme tapahtui kuitenkin työpäiväni päätteksi, kun haastattelin hieman talon emäntää juustotilan toiminnasta ja elämästä tilalla. Huomasin että hitto – tämähän alkaa tosiaan toimia! Kokemus on mitä ällistyttävin – 2 viikkoa täällä, ja nyt jo toimii. Joku klikki on kääntynyt vastaanottavaiseen asentoon ja pää on omaksunut tarpeeksi, jotta itsekkin osaa jo antaa kieltä ulos. Suurimpana syynä lienee estojen poistuminen – ei pelota enää sillä tavalla puhua kieltä! Jees – tämä on suurta!
< edellinen    seuraava >