TYÖT, TULOT JA OPTIOT
käsikirjoitus

Toimittaja Timo-Erkki Heinon juonto Nokian pääkonttorin edessä Espoon Keilaniemessä:
”1990-luvun loppu ja vuosituhannen vaihde oli ainutlaatuista aikaa. Maahan tuli satoja uusia miljonäärejä. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Rikastuminen johtui optioista, optiomiljoonista. Optioista on sanottu ’taivaalta satoi ilmaista rahaa’ tai ’kerrankin Suomessa saattoi työllään rikastua’.”

Työntekijät katsovat tuloerokuvioita:
”Uskomaton hyppäys on johtajalla ja mulla - Kyllä tämä panee ihan sanattomaksi - Mut ei kukkaan tartte niin paljon rahaa.”

otsikko
TYÖT, TULOT JA OPTIOT

Arkistokuva: Berliinin muuri murtuu 1989

Markku Kuisma, historian professori, Helsingin Yliopisto:
”Koko maailmahan mullistui 1990-luvulla. Neuvostoliitto ja koko tämä reaalisosialismin leiri murtui. Se oli tärkeä asia ja hyvä asia maailmalle monessa suhteessa, mutta se avasi portit kyllä tällaiselle esteettömälle ’turbokapitalismille’, jos näin voi sanoa. Ne rajoitteet, jotka tuli politiikasta ja tavallaan pyrkimykset tämmöiseen tasapainoiseen kehitykseen, myös koko yhteiskunnan edut huomioonottavaan kehitykseen, ne näytti häviävän taka-alalle.”

Arkistokuva: Työntekijät poistuvat tehtaasta 1960-luvulla ja historian laudatur-seminaari Helsingin yliopistossa
Juonto:
Helsingin yliopiston historian professori Markku Kuisma on kirjoittanut lukuisia tutkimuksia Suomen talouselämän ja yritysten historiasta.

Markku Kuisma:
”Ainakin meistä nyt tänä päivänä tuntuu nostalgisesti hyvältä siinä mielessä, että yritykset oli aika vahvasti, niillä ei tietysti ollut kovin paljon vaihtoehtoja, oli aika lailla vahvasti sitoutuneet tämän koko kansakunnan ja kansantalouden kehittämiseen. Ja niiden toimintaa aika paljon ohjasi, tietysti se oli markkinaehtoista toimintaa, ne oli voittoon ja tuottavuuteen pyrkiviä liikeyrityksiä, mutta jotenkin nyt tuntuu ainakin siltä, että niiden toimintaa hallitsi paljon enemmän sellainen pyrkimys olla mukana tämän yhteiskunnan rakentamisessa.”

UPM:n Rauman paperitehtaan portti
Juonto:
1990-luku oli myös suurten yritysfuusioiden aikaa. Yritysten koko kasvoi.
Rauma-Repolan Rauman paperitehtaasta tuli osa UPM:ää.

Massanvalmistaja Voitto Kuivanen valvoo koneen käyntiä 

Voitto Kuivanen, massanvalmistaja:
”Kun tulin armeijasta pois, tulin Raumalta töitä kyselemään ja sitä kautta sitten tuli jäätyä tänne ja 42 vuotta täyttyy… Se oli alkuus semmoista, että kun tänne tuli ja meni naimisiin, niin tärkeetähän oli se että tuli rahaa säännöllisesti, että sai asumisen ja huushollin kuntoon. Sitten jälkeenpäin, kun vuosia oli kulunut, niin sittenhän sen huomasi, että kyllähän tällä toimeen tulee, tällä palkalla. Eihän kukaan voi väittää, etteikö raha oo kumminkin aika tärkee ihmiselle. En mä ole koskaan miettinyt, että mä alaa vaihtaisin.”

Juonto ja grafiikka:
Vuonna 1970 Voitto Kuivasen verotettavat vuositulot olivat 19 000 nykyeuroa inflaatiokorjattuna, Rauma-Repolan silloisen toimitusjohtajan Paavo Honkajuuren tulot 456 000 euroa, 24-kertaiset työntekijän tuloihin verrattuna. Vuonna 2008 Voitto Kuivasen tulot olivat 53 000 euroa, UPM:n toimitusjohtajan Jussi Pesosen tulot olivat 1,7 miljoonaa, ero 32-kertainen.

Lähde: Verohallinto 

Voitto Kuivanen katsoo tuloerokuviota:
”Se ero on kumminkin ollut vielä… et täällä se on ruvennut sitten 90-luvun puolenvälin paikkeilla… sieltä se on karannut.” Jää katselemaan paperia mietteliäänä

UPM:n yhtiökokous 22.3.2010 Helsingin Messukeskuksessa, mukana mm. tj. Jussi Pesonen ja hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos
Juonto:
Suuryhtiöiden johdon tulot olivat monet vuosikymmenet koostuneet peruspalkasta, tulospalkkiosta, joka saattoi vastata noin puolen vuoden palkkaa, sekä luontaiseduista, asunnoista, autoista, veneistä jne.
Suuryhtiöiden toimitusjohtajien verotettavat vuositulot olivat noin 300 000 nykyeuroa vuodessa.
Tilanne muuttui ratkaisevasti, kun Suomessakin otettiin käyttöön johdolle suunnatut optio-ohjelmat. 

Yrjö Kopra, toimitusjohtaja, Alexander Group Oy:
”Näihinhän ryhdyttiin kiinnittämään huomiota vasta siinä vaiheessa, kun ensimmäisistä ohjelmista tuli sen tyyppisiä tuottoja kohdehenkilöille, jotka ikään kuin ylitti uutiskynnyksen. Eli vuosi oli -94.

Heino:
”Ja mitä silloin tapahtui?”

Kopra:
”Silloin muutamissa yhtiöissä tuli ensimmäisiä markkamiljoonia joillekin näitten yhtiöitten työntekijöistä, ja se oli tietysti jotain mikä oli uutta.

Heino:
”Tarkoittaako työntekijöistä samaa kuin johdosta?”

Kopra:
”Kyllä, johto tekee töitä. Itse asiassa se kai se pisimpää päivää tekee.”

Kopra puhelimessa: ”Siinä maksetaan osa osakkeina ja toinen puoli rahana.”

Juonto:
Investointipankkiiri Yrjö Kopra on ollut keskeisesti mukana tuomassa Suomeen optioita ja muita johdon kannustinpalkkioita.

Yrjö Kopra:
”Tietysti tämä oli ihan uusi asia ja ihan uusien asioiden läpi saaminen harvoin on ihan helppoa. Mutta kyllä meillä oli apuna tämä iso muutos, joka tapahtui siinä taustassa.”

Arkistokuvaa: EU-kansanäänestyksen tuloksen juhlintaa 1994
Juonto:
EU-jäsenyys edellytti, että suomalaisyhtiöiden omistus avataan myös ulkomaalaisille. Hallitus toteutti tämän lainmuutoksella vuonna 1993. Ulkomaiset sijoittajat, esimerkiksi amerikkalaiset eläke- ja sijoitusrahastot, kiinnostuivat halvoista suomalaisosakkeista.

Yrjö Kopra:
”Ulkomaalainen omistus vyöryi tänne, eli kyllähän meillä oli tämä iso… Ilman tätä isoa muutosta tässä suomalaisten yhtiöiden omistuspohjassa tuskin me näitä olisi saatu kaupaksi, tai tuskin niitä olisi ruvettu tekemään. Mutta tämä omistajalähtöisten kannustimien kysyntähän nousi ihan eri asteelle, kun ulkomaalaiset omistajat tuli kuvaan mukaan.”

Fortumin pääkonttori Espoon Keilaniemessä
Juonto:
Joulukuussa 2009 valtionyhtiö Fortumissa vietettiin kaksia eläkkeelle läksiäisiä.

Arkistokuvaa Fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen eroinfosta (Tv-uutiset 2.4.2009)
”Niin kuin olette nähneet niin olen tänä päivänä ilmoittanut, että aion käyttää oikeuttani siirtyä eläkkeelle täyttäessäni 60 vuotta, joka on tapahtuu joulukuun alussa. Mun syntymäpäivä on joulukuun 3. päivä.”

Valokuvia työnopastaja Pirkka Turkin eläkkeelle läksiäisistä

Pirkka Turkki, turbiinilaitoksen työnopastaja, Naantalin voimalaitos:
”No 2009 joulukuun ensimmäinen päivä… Ne mitkä siellä oli aikaisemmin lähtenyt eläkkeelle, ne oli kutsuttuna sinne. Mut sekin oli rajallinen määrä, mitä sai kutsua, et paljon enemmänkin olisi voinut kutsua sinne.
Voi sanoa, että se tuntu haikeelta, mutta myös mukavalta. Palveluvuosia oli lähes 39 vuotta.”

Pirkka Turkki sahaa puita kotipihallaan

Pirkka Turkki:
”Kaikki oli niinkuin ystäviä tai tämmösiä. Se oli niin kuin yhtä perhettä oltiin kaikki, et kyl se vuosien mittaan on koko aika kiristynyt. Ja se just, kun pörssiin meni, niin se teki kanssa sitä tulosvastuuta, niin sitä tuli aina enemmän ja enemmän haluttiin vaan, ettei niin kuin mikään riittänyt.”

Juonto ja grafiikka:
1970-luvun alussa Pirkka Turkin vuositulot olivat 17 000 nykyeuroa. Fortumin edeltäjän, Imatran voiman toimitusjohtajan Heikki Lehtosen tulot 210 000 euroa, 12-kertaiset työntekijän tuloihin verrattuna,
Vuonna 2008 Pirkka Turkin tulot olivat vajaat 60 000 euroa. Mikael Liliuksen tulot olivat 4,5 miljoonaa, 76-kertaiset työntekijän tuloihin verrattuna. Mikael Liliuksen osakepalkkiotulojen huippuvuonna ero oli yli 200-kertainen (226-kertainen). 

 Lähde: Verohallinto

Pirkka Turkki katsoo tuloerokuviota:
”Kyllä uskomaton hyppäys on johtajalla ja mulla. Mulla on ollut tasanen, siell samall viivall mennyt koko ajan. Johtajalla on mennyt ihan hirvittäviin summiin. Tämä on kyllä ihan uutta, et se näin suuri ero on. Kyl mä odotin vähän pienempää eroo täst. Tämä oli kyll ihan…”

Fortumin pääkonttori Espoon Keilaniemessä ja arkistokuvassa Nesteen tj. Uolevi Raade
Juonto ja grafiikka:
Fortum muodostettiin aikoinaan yhdistämällä Imatran Voima IVO ja Neste. Nesteen toimitusjohtaja 1960- ja 1970-luvuilla Uolevi Raade oli viime vuosisadan legendaarisia yritysjohtajia.
Toimitusjohtajakaudella Mikael Liliuksen tulot osakepalkkioineen olivat keskimäärin 4,6 miljoonaa vuodessa.
Uolevi Raaden toimitusjohtajatulot olivat keskimäärin 215 000 nykyeuroa vuodessa, eli vajaa 5 % Mikael Liliuksen tuloista. 

Lähde: Verohallinto

Markku Kuisma:
”Niin kyllä mun käsitykseni Uolevi Raaden sitoutumisen asteesta oli se, että kyllä hän oli tavattoman sitoutunut, antautunut työlleen. Ja tietysti oli niin, että silloin hänen palkkioitaan kyllä myös arvosteltiin kovasti. Ne oli hyvin idyllisiä aikoja nykyiseen verrattuna. Hänen kovin vaatimatonta nykykatsannossa palkkiotaan, se oli myös ihmisten hampaissa.”

Fortumin yhtiökokous 25.3.2010 Helsingin Finlandia-talossa
Juonto:
Optioilla johdon henkilökohtainen tulokehitys sidottiin omistaja-arvoon, yrityksen pörssikurssiin.
Optiot ovat johdolle mahdollisuus ostaa yrityksen osakkeita. Tämä on vanhoille osakkaille epäedullista, koska yrityksen osakkeiden määrä lisääntyy ja näin vanhojen osakkaiden omistusosuus yhtiöstä pienenee. Tämä korvautuu sillä, kun optiot kannustavat johtoa toimimaan niin, että yrityksen pörssikurssi nousee.

Yrjö Kopra:
”Yhdessä asiassa omistajat on luultavasti yksimielisiä. Ja se yks asia on se, että he haluaa rikastua sillä omistuksellaan niin paljon kuin mahdollista. On se omistaja sitten Pihtiputaan mummo tai amerikkalainen eläkesäätiö, jos he omistaa sitä samaa pörssiyhtiötä, niin he haluaa molemmat varmastikin saada mahdollisimman hyvän tuoton. Ja kun tästä ollaan samaa mieltä, niin mistään muusta ei tarvitse olla samaa mieltä, ja silloinhan kannattaa työtä tämän asian eteen yhtiössä tekeville järjestää palkkaukseen semmoinen elementti, joka palkitsee tässä yhteisessä tavoitteessa onnistumisessa.”

Markku Kuisma:
”Tämähän on sellainen klassinen, vois sanoa jo keskiajalta tuttu ruhtinaan ja palkkasoturin välisen suhteen ongelma. Miten saada palkkasoturi sitoutumaan sen ruhtinaan päämääriin. Silloinhan annettiin esimerkiksi, paitsi tämän värväyspalkkion ja muun palkan lisäksi, osa ryöstösaaliista kuului palkkasoturille. Sitä suurempi osuus, mitä suurempi päällikkö. Vähän samalla tavalla tässä on… Siis perusfilosofia on tässä mielessä ihan klassinen, että samalla tavalla nämä palkkasoturit elikkä yritysjohtajat halutaan sitouttaa tämän omistaja-arvon kasvattamiseen. Ja kyllä tietysti se, että sitoutetaan tällä tavoin yhteen selkeeseen päämäärään, niin kyllähän siinä oma logiikkansa ilman muuta on.”

Pasi Järvinen keilaamassa

Pasi Järvinen, atk-suunnittelija, Nordea:
”KOP:n Pankkiveikot on ollut aikaisemmin tämän seuran nimi. Sitten on tämmönen tuhkasta noussut tämä Feeniks. Muutaman ruudun, kun on heittänyt, niin ne työasiat katoo mielestä ja pääsee vapaalle.
Äiti on ollu HOP:ssa [Helsingin Osakepankissa], tehnyt pitkän uran siellä. Sitä kautta olin ollut parina kesänä siellä kesätöissä. Että sitä kautta on tullut tutuksi tämä pankki.
Mä olen 24 vuotta nyt ollut. Tavallaan on siirrytty sieltä kassatiskiltä tehtävien mukaan vähän atk:n ja it:n saralle sieltä sivukonttorista.
Tämä työ on paljon muutakin kuin palkka ja raha, et kyllä siinä se motivaatio tulee jostain muualta, ainakin mulle. Tämmönen sosiaalinen, että viihtyy siinä työympäristössä ja on semmone hyvä henki, vaikka on kiirettä ja stressiäkin vähän väliin, kuitenkin että on semmonen mukava mennä töihin ja toisaalta mukava päivän päätteeksi hyvällä mielellä lähteä kotiin sieltä.”

Nordean Suomen pääkonttori Helsingin Aleksanterinkadulla

Carl-Johan Granvik, Nordean Suomen maajohtaja 30.6.2010 asti:
”Kun mä tulin pankkiin, niin kaikki isot johtajat, niitä teititeltiin ja ei tullut mielenkään, että olisi päässyt juttelemaan niin kuin tuttavallisesti. Silloin olin nuori, hyvin kaukana johdosta, en tuntenut silloista pankin johtoa. Nyt olen itse osa sitä.
Minä en tekisi tätä työtä, jos en jaksaisi ja jos minusta en pystyisi tekemään sitä. Kyllä se on se ratkaiseva, että mielekkyys, haasteellisuus ja tuloksellisuus pitää sen työmoraalin ja innon yllä. Sitten sen jälkeen tulee se palkkio siitä, että kun on näin tehnyt, niin on kohtuullista, että siitä myöskin saa kohtuullisen korvauksen.”

Juonto ja grafiikka:
1960-luvun alussa Nordean yhden edeltäjän, HOP:n pääjohtajan C-E. Olinin tulot olivat 210 000 nykyeuroa vuodessa. Nordean Suomen maajohtajan ja koko Nordean konsernijohdon jäsenen Carl-Johan Granvikin tulot olivat vuonna 2008 670 000 euroa.

Timo-Erkki Heino:
”Mihin noin suuren vuositulon, mihin sen voi käyttää?”

Carl-Johan Granvik:
”Ei sitä voi käyttää vuositasolla, ei missään tapauksessa. Tietysti se tarkoittaa sitä, että myöskin tämä on paikka, josta voi saada potkut milloin tahansa, ja tässä iässä ei kyllä uutta työpaikkaa varmasti… ehkä ei jaksaisi, eikä kukaan haluaisikaan. Totta kai tästä jää säästöjä, ja onko se sitten turha vai ei, se on toinen asia. Mutta myöskin se antaa mahdollisuuksia, silloin kun on aikaa olla vapaalla, niin myöskin tehdä asioita, joihin ei ehkä muuten ei olisi, mutta jotka virkistää sielua ja antaa uutta intoa.”

Heino:
”Mitkä sellaisia asioita on?”

Granvik:
”No vähän matkustaa, vähän ostaa asioita, turhiakin asioita ehkä joskus, mutta ei tartte aina miettiä sitä, onko meillä varaa vai eikö ole jne.”

Juonto ja grafiikka:
Eila Järvisen, Pasi Järvisen äidin, tulot olivat 1960-luvun alussa 11 000 nykyeuroa vuodessa.
Vuonna 2008 Pasi Järvisen tulot olivat 39 000.
1960-luvun alussa ero toimitusjohtajan ja työntekijän tulojen välillä oli 19-kertainen, suurimmillaan vuonna 1998 33-kertainen ja vuonna 2008 17-kertainen.

lähde:Verohallinto

Pasi Järvinen katsoo tuloerokuviota:
”Mä näen sen vähän arveluttavana, että tämmöisiä avainhenkilöitä sitten palkitaan tosi runsaasti, kun taas sitten suuri osa henkilöstöstä nähdään sitten… on semmoinen riski, että nähdään tämmöisenä kustannuseränä lähinnä tämä suorittava, joka tekee suurelta osalta tätä tulosta pankille.”

Carl-Johan Granvik katsoo tuloerokuviota:
”Pankkitoimihenkilön työnkuva on suurin pirtein sama kuin mitä se oli silloin alun alkaen. Sama palkka oli samasta työstä. Kun taas väittäisin, että Nordea tänään on täysin erilainen pankki, mitä se oli 1990-luvun puoleenväliin asti, elikkä paljon suurempi, paljon monimutkaisempi ja siitä syystä paljon haastavampi paikka, ja siitä syystä myöskin palkat ovat kasvaneet.
Että ei ole tavoitetta meillä, että tämä [tuloero] olisi mahdollisimman iso, vaan se, että se olisi mahdollisimman järkevä ja perusteltavissa oleva asia.”

”Muskeliveneitä” laiturissa ja taloja
Juonto:
Optioilla ei itse asiassa tarvinnutkaan ostaa yrityksen osakkeita, mikä oli niiden alkuperäinen tarkoitus, vaan optiot voi myydä sijoittajille, ja näin muuttaa optiot suoraan rahaksi.

Kristofer Öfverström, kiinteistönvälittäjä, Westhouse Oy:
”Nuorennusleikkaus miinus 15 vuotta, jos näin ajatellaan. Se tapahtui välittömästi. Elikkä normaalisti oli käyty kauppaa 40-45-vuotiaiden kanssa, jotka hankki vielä sen suuren kodin, oli lapset vielä olemassa. Tällä hetkellä kun katsotaan takaisinpäin niin huomataan että, ne oli kaksvitosia - kolmekymppisiä, jotka ostivat sen suuren kivitalon.”

autoja myymälässä

Göran Backman, automyyjä, Veljekset Laakkonen Oy:
”Sitten kun oli päätetty, mitä halutaan, millä varusteilla, minkä kokoinen, sitten vasta alettiin puhua hinnasta.”

Juonto:
Optiomiljonäärejä, henkilöitä jotka ovat optio- tai osakepalkkiona saaneet yli miljoona euroa, on Tilastokeskuksen mukaan Suomessa 850 henkilöä. Huippuvuodet olivat 1999 ja 2000, jolloin optiomiljonäärejä tuli eniten, yhteensä yli 300, valtaosa Nokian optioiden ansiosta. Optiomiljonäärin keskimääräinen optiotulo on 3,5 miljoonaa.

Kim Lindström, sijoituskirjailija:
”Ensimmäisen kerran johtaja saattoi päästä ihan aidosti miljonääriksi, kunhan oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan eli semmoisessa paikassa, missä oli optio-ohjelma ja missä kurssi oli sillä hetkellä noususuunnassa.”

Kim Lindström kävelee kadulla ja menee Pörssiklubille
Juonto:
Kim Lindström on sijoittaja ja sijoitusoppaiden kirjoittaja. Hän katsoo optioita sijoittajan eli omistajan näkökulmasta. Kim Lindström kannattaa omistajien ja johdon etujen yhdistämistä esimerkiksi osakepalkkioilla, mutta ei sitä, että johdon palkitsemisessa käytetään pelkästään pörssikurssiin sidottuja optioita.

Kim Lindström:
”Pörssikurssihan ei ole kenenkään ihmisen ohjailtavissa. Siis pörssikurssit elävät aivan omaa elämäänsä, jossa vallitsevat täysin eri lait kuin se, mitä joku johtaja jossain firmassa tekee. Ja vielä kaiken lisäksi niin, että pörssikurssithan aaltoilevat. Välillä kurssit saatavat olla alamaissa monta vuotta, välillä ne nousevat monta vuotta.”

Juonto ja grafiikka:
Pörssikurssien maailmanlaajuista aaltoilua – ja samalla optioiden sattumanvaraisuutta johdon palkitsemisessa - kuvaa hyvin vuosituhannen lopun it-buumi ja sen vaikutus Nokian kurssiin ja optioihin. Keväällä 1994 Nokian kurssi oli noin yksi euro. Tuolloin hyväksytyllä optio-ohjelmalla johto sai mahdollisuuden ostaa osakkeita vuosina 1998-2000 samalla yhden euron hinnalla. Tässä vaiheessa kukaan ei tiennyt tulevaa it-buumia.
Huipulla vuonna 2000 Nokian kurssi oli 50 - 60 euroa. Optiovoitto osaketta kohti saattoi olla 50 euroa, jopa ylikin. Myymällä esimerkiksi 200 000 osakkeen optiot sijoittajille, saattoi saada 10 miljoonan optiovoiton.
It-kupla puhkesi. Vuoden 2001 keväällä Nokian kurssi oli enää noin 30 euroa. Optio-ohjelmassa osakkeita sai ostaa esimerkiksi vuoden 2006 loppuun mennessä noin 37 euron hintaan.
Keväällä 2006 kurssi oli noin 15 euroa. Optiot raukesivat käytännössä arvottomina. Optionsaaja oli saanut voitot, mutta ei tappioita.

Lähde: Nokian vuosikertomukset

Kim Lindström:
”No minusta ne on vähän niin kuin arpalippuja semmoisissa arpajaisissa, joissa on hyvin paljon ja hyvin suuria päävoittoja.”

Heino:
”Ja miksi ne on arpalippuja?”

Lindström:
”Siinä mielessä, että ne on niin sattumanvaraisia. Kukaan ei tiedä etukäteen, mitä se optio tulee tuottamaan, mutta kuitenkin on nähty, että ne voivat tuottaa hämmästyttävän suuria summia.”

Juonto:
Optioiden huippukausi suomalaisissa pörssiyhtiöissä oli vuosituhannen vaihteessa. Edelleenkin optioita on noin puolella yhtiöistä. Nyt johdon kannustimiksi ovat tulleet erilaiset osakepalkkiot, joissa johdon palkkio ei ole sidottu pelkästään pörssikurssiin.

arkistokuvaa ”Ylös ja alas”- dokumenttielokuvasta vuodelta 1952:
”Tähän nostokoneeseen ei auta ihmisen lähteä kuormaksi, mutta lautatavaran, tynnyrien, säkkien ja monenlaisen muun tavaran kuljetuksessa kotimainen sähkönostin on erinomainen apuväline.”

Juonto:
Nostureita ja nostokoukkuja valmistava Konecranes irrotettiin Herlinien Kone Oy:stä 1990-luvun puolivälissä.

”Ylös ja alas”- arkistokuvaa:
”Ja niiden käyttömahdollisuudet tehtaissa, varastoissa, pihamailla, kaikkialla missä tavaraa on nostettava ylös ja alas, ovat mitä moninaisimmat.”

Stig Gustavson konttorilla
Juonto:
Koneen nosturidivisioonan johtajalla Stig Gustavsonilla oli keskeinen merkitys Konecranesin synnyssä. Tässä yhteydessä Gustavsonista tuli myös Konecranesin merkittävä omistaja. Hän oli yrityksen ensimmäinen toimitusjohtaja ja on nyt yhtiön hallituksen puheenjohtaja.

Stig Gustavson, hallituksen puheenjohtaja:
”Mua kiehtoo hirveästi se, että olen tässä urallani luonut työpaikkoja, luonut tuotteita, luonut markkinoita, kasvattanut firmaa. Erittäin mielekästä puuhaa. Perhe ehkä siinä on jonkun verran joutunut kärsimään siitä, että isä on joskus ollut kaksisataakin päivää matkan päällä, mutta ehkä siinä sitten jonkin verran taloudellista kompensaatiotakin on tullut.
Silloin kun sijoitin tähän firmaan, niin kova oli usko, että mä saatoin ottaa sen riskin. Silloin lainasin rahaa oikein olan takaa. Oikein hirvitti, koska mulla kaikki oli kiinni ja vähän enemmänkin, suvun ja kaikki… Ja sitä peruahan se mun osakeomistukseni myöskin on.
Kannatan sitä ajatusta, että ylin johto myöskin omistaa firmaa, koska silloin ylin johto myöskin kokee niitä myötä- ja vastoinkäymisiä, mitä osakkeenomistaja joutuu kokemaan. Se on hyvä asia hänelle että hän... Firmahan on kuitenkin olemassa sen takia, että omistajat ovat aikoinaan satsanneet rahansa siihen ja odottavat siitä vähän tuottoa.”

Pertti Aarniola pyöräilee Hyvinkäällä

Pertti Aarniola, koneasentaja, Hyvinkään nosturitehdas:
”No isä oli aikoinaan Koneella kans töissä. Ite menin Koneen ammattikouluun vuonna 1974. Tietystihän se oli helppo pyrkii, kun mullakin isä oli siellä ollut töissä, sitten mun kaksi setää on ollut siellä töissä. Ne pääsykokeet oli mitä oli, sitten kouluhaastattelussa, niin siellä vaan sanottiin: ’Tiedetään tapaus’.
Mä etupäässä kasailen nostokoukkuja erilaisiin nostovaunuihin. Se on niin kuin tullut mun päätyö. Toiset on aina kysellyt, et eiks se oo liian yksitoikkoista, niin mun mielestä se ei ole yksitoikkoista. Se on semmoista, että siin saa niin kuin ite tehdä omassa rauhassa sitä.
Työ tarkoittaa sitä, että mä saan siitä työstä palkan. Jos en mäkään olis saanu aikoinaan palkkaa, en mä olis kasvattanut kolmea tytärtä. Kyllä jotain on jäänyt, että on saanut sentään ne kasvatettua, vaikka välillä tiukkaa on ollutkin.”

Juonto ja grafiikka:
Paavo Aarniolan, Pertti Aarniolan isän, tulot 1960-luvun alussa olivat vajaat 15 000 nykyeuroa. Koneen toimitusjohtajan Heikki Herlinin verotettavat tulot olivat 366 000 euroa, 25-kertaiset työntekijän tuloihin verrattuna.
Pertti Aarniolan tulot vuonna 2008 olivat 33 000 euroa, Konecranesin nykyisen toimitusjohtajan Pekka Lundmarkin tulot vuonna 2008 olivat 1,4 miljoonaa, 42-kertaiset työntekijän tuloihin verrattuna. 

Lähde: Verohallinto ja Konecranesin vuosikertomukset

Pertti Aarniola katsoo tuloerokuviota:
”Missä se meiän viiva on täällä? Alhaalla. Kyllä tää näyttää todella… Kyl tää panee ihan sanattomaksi… Ainoo tohon huiput vois laittaa se, et kun on mennyt naimisiin ja saanut kolme tytärtä, siellä vois olla semmoset pykälät, ja sit kaks lastenlasta, niin siinä ne ois sitte. Kyll toi on... toi vetää ihan sanattomaks. En mä olis sitä uskonut, et se tollanen on.”

Stig Gustavson konttorilla
Juonto:
Stig Gustavsonin tulot eivät ole optiotuloja, vaan suureksi osaksi olleet Konecranesin osakkeiden myyntituloja ja sitten osinkoja, joinakin vuosina miljoona euroa ja ylikin.

Timo-Erkki Heino:
”Mihin voi sellaisen summan tarvita ja käyttää?”

Stig Gustavson :
”No, ensinnäkin mä oon käyttänyt sitä siten, että sitä on tullut vielä lisää, investoinut niitä. Tietysti jonkin verran hyvään elämään niin, että mulla nyt on kaksi kotia, kaks kivaa kotia, on aika hyvä auto ja mull on hyvä vene ja kerran vuodessa mennään perheen kanssa kaukomatkalle ja sillai. Mutta en mä vietä mitään semmosta niin kuin ’jet set’-elämää. Kyllä me mennään turistiluokassa, kun me mennään ulkomaille ja niin poispäin, niin et ei se nyt sitä ole. Mutta tietysti perheelle on kertynyt tietty turvallisuus sitä varten.
Elikkä kyll mä olen myös pyrkinyt sitten ehkä maksamaan takaisin sille yhteiskunnalle, joka on mahdollistanut tämän minulle, tekemällä aika lailla vapaaehtoistyötä, ja erittelemättä nyt tarkemmin, niin myöskin lahjoittanutkin jonkin verran takaisin yhteiskunnalle ja tämmöisiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin.”

Timo-Erkki Heino venesatamassa:
Jos palkan lisäksi saisit ylimääräisenä palkkiona miljoonan, kaksi, kolme tai vaikkapa enemmänkin, niin jatkaisitko edelleen sitoutuneesti työssäsi, vai...

Purjeveneitä laiturissa

Juonto:
Optioilla ja osakepalkkioilla sitoutetaan yrityksen johto ja avainhenkilöt yritykseen. Kun tulossa saattaa olla muutaman vuoden kuluttua hyvin merkittävä optiotulo, niin työpaikan vaihto ei tunnu niin houkuttelevalta. Usein yrityksissä on käytössä useita optio-ohjelmia peräkkäin ja limittäin.

Timo-Erkki Heino:
”Kun puhuit optioista ja muista kannustimista pitkäjänteisinä kannustimina, niin kuinka pitkä tämä jänne on?”

Yrjö Kopra, toimitusjohtaja, Alexander Group Oy:
”No sanotaan tyypillisesti se on viitisen vuotta tai vähän vähemmän yksittäisessä optio-ohjelmassa.”

Heino:
”Mut optiot on… Viisi vuotta on se, johon mennessä optiot täytyy viimeistään käyttää, mutta sitten optiot on aika usein käytettävissä aikaisemminkin.”

Kopra:
”Kolmen vuoden jälkeen ehkä, eli se on noin 3-5 vuotta. Yksittäisen optio-ohjelman aikajänne.”

Heino:
”Kuinka pitkäjänteisenä pidät kolmea vuotta?”

Kopra: ”No kolme vuotta on kolme kertaa pitkäjänteisempi kuin yksi vuosi ja se on 12 kertaa pitkäjänteisempi kuin kvartaali.”

Heino:
”Mutta yrityksen kannalta, kuinka pitkäjänteisenä sä pidät kolmen vuoden sitoutumista?”

Kopra:
”Mä pidän aika sopivana sitä sen takia, että aika tyypillisesti strategia vahvistetaan tai päivitetään yleensä kolmivuotiskaudelle. Koska yhtiön ei ole ehkä järkevääkään asettaa tavoitteita enää sen pitemmälle.”

Markku Kuisma historian professori, Helsingin Yliopisto:
”Näihin optioihin tai tämmöiseen ylenmääräiseen palkitsemiseen liittyy se tietynlainen hankaluus ja riski yrityksen kannalta, et kun ne oikeasti ei sitouta, vaan ne mahdollistaa irtaantumisen kovinkin nopeasti ja aika nuorina. Tietysti voidaan sanoa, et yleiseltä kannalta siitä voi olla etua, et me saadaan tällaisia bisnesenkeleitä, jotka sijoittaa toivon mukaan rahojaan kannattaviin ja hyödyllisiin tarkoituksiin, mut jos ajatellaan kylmän rauhallisesti ja itsekkäästi vain sen yritysten omistajien näkökulmasta, se millä näitä perustellaan, niin tällaiset suhteellisen lihavat palkitsemisjärjestelmät, ne irtauttaa sen palkkasoturin siitä palkitsijastaan, jos ryöstösaalis tulee liian suureksi kerralla.

Tietysti tätä voidaan estää sitten niin kuin muokkaamalla näitä systeemejä, tekemällä niistä riittävän pitkäaikaisia Nythän on puhuttu, että tehdään niinkin hurjan pitkäaikaisia kuin 3-5 vuoden, mutta nehän on naurettavan lyhyitä edelleen, et siinä pitäis olla semmoinen 10-20 vuoden tähtäin, jolloin voisi sanoa, että sen jälkeen katsotaan, kun on koettu nousut ja laskut, ja jos sen jälkeen omistusarvossa ja pörssikursseissa ja yrityksen tuotossa on edelleen semmoista, jonka voidaan osoittaa aika perustellusti johtuvan tästä palkittavien toiminnasta, niin ehkä siinä vaiheessa olisi se palkitsemisen aika.”

Nokian yhtiökokous 6.5.2010 Helsingin Messukeskuksessa
Juonto:
Vuonna 1999 ja 2000, 87:stä eniten ansainneesta suomalaisesta 85 oli Helsingin Sanomien verokoneen mukaan Nokian ylintä ja keskijohtoa, nokialaisia optiomiljonäärejä.
Nyt, vuosikymmen myöhemmin, optiomiljonääreistä noin 60 %, eli noin kaksi kolmesta, ei ole enää yhtiön palveluksessa.

Marja-Leena Nummila, puhelimien pakkaaja, Salon matkapuhelintehdas:
”Mä olen tullu Saloraan vuonna 1968, olin 20-vuotias. Vuonna 1979 tonne puhelinpuolelle, pikkanen tehdas siell oli, muutama kymmenen ihmistä silloin, ja siell oli muutama paikka vapaana. Meit oli viis sillon sit, ku me mentiin sinne. Vähä arvelutti, et kummones tää on, et onks sellasta ollenkaan, kun oli tottunu, et Nokia tekee vaan renkai ja vessapaperii. Et voiks semmosii puhelimii koskaan tehdä niin paljoo, ei Nokia varmaan, et mitä se semmosill tekee, et kyl se lopettaa. Ajatteli et televisio on sentään se, mitä tullaan tekemään.
Ajattelee niitäkin tän päivän nuoriikin, ku on siell töiss, nii ei ne osaa kuvitella, et mitä se on ollu ja kuinka se on kehittyny. Niin se on, et tietää niinku tosiaan sen, mist se on lähtenyt ja kui paljo se o vaatinu. On se vaatinu. Jollei me panostettas siihen, niin sitä ei ois ollu.
Olen mää siit ylpee, et mää olen niin kuin osa sitä porukkaa, kuitenkin. Jos ajattelee tätä Salon seutuu, kun tää on kuitenkin niin pieni, niin on tääll paljon semmossii työpaikkoi, joist ei kukkan tiedä et miss sää olet töiss, mut jos mä sanon, et mää olen Nokiall, niin varmasti jokainen tietää Saloss ja Salon ympäristöss ja koko Suomess, ja varmaan koko maailmass, missä mää ole töiss ja mitä siell tehdää. Niin sen tähden mä oon ylpee.”

Marja-Leena Nummila sauvakävelee

Juonto ja grafiikka:
1960-luvun lopulla Marja-Leena Nummilan tulot olivat 6 300 nykyeuroa. Saloran toimitusjohtajan Fjalar Nordellin tulot olivat 330 000 euroa, 52-kertaiset työntekijän tuloihin verrattuna.
Pari vuotta sitten, ennen osa-aikaeläkkeelle siirtymistä, Marja-Leena Nummilan tulot olivat 26 000 euroa. Nokian toimitusjohtajan Olli-Pekka Kallasvuon tulot olivat runsaat 6,7 miljoonaa, 256-kertaiset työntekijän tuloihin verrattuna.
Jorma Ollilan optiotulojen poikkeuksellisena huippuvuotena 2000 toimitusjohtajan tulot olivat 2 400-kertaiset työntekijän tuloihin verrattuna (2 413-kertaiset). 

Lähde: Verohallinto

Marja-Leena Nummila katselee tuloerokuviota:
”Krhm mm, aika kovat jutut. Joo kyll mää vähä ole osannu kuvitell, et se tältä näyttää.

Heino:
”Ettei tää ihan täydellinen yllätys?”

Nummila:
”Ei todellakaan. Kyl se selvää on, et tavallisen duunarin palkka aika vaatimaton on, mut kyll sill toimeen tulee. On tullu, kun ei ol suurii vaatimuksii.”

Nokian johtoa, mm. Olli-Pekka Kallasvuo ja Jorma Ollila yhtiökokouksessa 6.5.2010

Timo-Erkki Heino:
”Mikä motivoi suomalaista yritysjohtajaa?”

Markku Kuisma, historian professori, Helsingin yliopisto:
”Kyllä suomalaista yritysjohtajaa motivoi se, mikä useimpia muitakin suomalaisia: tehdä hyvin työnsä, oman henkilökunnan hyvää ajaen. Kyllä ne parhaat suoritukset on siitä syntynyt. Jos sitten on palkittu myöhemmin, niin hyvä ja kiva.
Mutta mä väittäisin, että esimerkiksi Nokian tämä ns. ’dream team’ ei silloin, kun se oli parhaimmillaan ja teki sitä… oli vetämässä Nokiaa siihen maailmanhistorialliseen läpimurtoon, niin ei he tienneetkään näistä optiopalkkioista vielä mitään. Ne tuli vasta sitten myöhemmin. Kyll se motivaatio tulee jostakin ihan muusta, voi sanoa henkisistä asioista, tämmöisistä näköaloista, kiinnostavuudesta, jännityksestä.”

Arkistokuva: Työntekijät poistuvat tehtaasta 1960-luvulla
Juonto: Pitkän ajan, ainakin 1960-luvulta lähtien, johdon ja työntekijän tulojen suhteet pysyivät suhteellisen vakaina. Esimerkkiyrityksissä, poisluettuna Suomen oloissa poikkeuksellinen Nokia, toimitusjohtajan tulot olivat keskimäärin 14-kertaiset työntekijän tuloihin verrattuna.

Toimistorakennusten lasisia julkisivuja Helsingin Ruoholahdessa
Juonto:
1990-luvun puolivälin jälkeen, kun optiot ja muut johdon kannustinpalkkiot tulivat laajasti käyttöön Suomessakin, toimitusjohtajan tulot nousivat selvästi, keskimäärin 32-kertaisiksi työntekijän tuloihin verrattuna.

Markku Kuisma:
”Suomi on perinteisesti, niin kuin muutkin Pohjoismaat, ollut hyvin kansainvälisesti katsoen matalien palkkaerojen maa. Ja tästä ei kannata kauhean paljon lähteä pyrkimään pois, koska samalla Pohjoismaat on myös kaikissa taloustilastoissa ja muissa menestystä mittaavissa tilastoissa aina ihan kärkimaita. Se salaisuus siellä taustalla on nimenomaan se suhteellisen homogeeninen, tasa-arvoinen yhteiskunta, johon kuuluu myös suhteellisen pienet palkkaerot. ”

Timo-Erkki Heino:
”Kuinka sä suhtaudut siihen, että sitten yrityksissä toimitusjohtajien palkat suhteessa työntekijäin palkkoihin moninkertaistuu?”

Yrjö Kopra, toimitusjohtaja, Alexander Group Oy:
”No, täähän on markkinataloutta ja jokainen työntekijä, jolle maksetaan liian vähän, hän vaihtaa työpaikkaa. Jokainen meistähän myy omaa osaamistaan. Jos meillä on jotain semmoista osaamista, josta joku maksaa niin sanotusti täyden hinnan, mehän mennään sinne. Tää pätee työntekijään, tää pätee johtajaan, tää pätee asiantuntijaan ja kaikkiin. Ja nyt meillä on rajat auki, ei ollut 60-luvulla. Ja näin ollen, niin ei mun tarvii tohon ottaa kantaa. Jokaisen pörssiyhtiön hallitus osaa paremmin kuin minä, ja [pörssiyhtiön] operatiivinen johto ja henkilöstöjohto hinnoitella jokaisen ihmisen työpanoksen. Tää on reilu peli.”

Juonto:
Työntekijöille maksettavat tulospalkkiot ja bonukset saattavat olla 10 % vuosipalkasta, useimmiten selvästi alle. Johdon kannustinpalkkiot ovat saattaneet olla kymmen - tai jopa monikymmenkertaiset heidän varsinaiseen kuukausipalkkaansa verrattuna.

Yrjö Kopra:
”Meillä maksetaan suuren yhtiön toimitusjohtajalle, siis siitä tehtävästä ottamatta henkilöön kantaa, tyypillisesti suunnilleen tietyn suuruista palkkaa, joka tietysti on määräytynyt siitä, mitä muualla maksetaan, muissa suomalaisissa ja muissa ulkomaisissa yhtiöissä suurin piirtein. Eli kiinteä palkka ei ole kannustin, vaan se on ikään kuin sen työtehtävän arvo. Mutta sitten kun siinä on joku ihminen sitä työtä tekemässä, niin sitten puhutaan kannustimista. Ja kuukausipalkka ei ole kannustin, eikä se siis riitä kannustimeksi, vaan kannustimen määritelmä on se, että kannustin on se palkan osa, joka on riippuvainen siitä, kuinka se työ tehdään. Ja jos se työ tehdään hyvin, erityisen hyvin, niin silloin siitä pitää maksaa selvästi enemmän kuin se kuukausipalkka. Jos se työ tehdään huonosti, niin mitään lisäpalkkiota ei pidä maksaa, ja jos se tehdään riittävän huonosti, niin annetaan potkut.”

Markku Kuisma:
”Kaksien sääntöjen luominen yhteiskuntaan ja talouteen on aika vaarallista, koska täytyy muistaa, et sitten me tavallinen rahvaskin opitaan sieltä ylempää. Se esimerkki leviää. Jos esimerkkinä on tämmöinen bonusmoraali, että peruspalkka on vain sitä varten, että tullaan työpaikalle - jos tullaan - niin se on myös ihan taloudellisesti aika tuhoisaa, jos me kaikki ryhdytään vaatimaan niitä bonuksia meidän oman tai ystäviemme tai lähi-instituutioiden tukemien todisteiden perusteella omaa työpanostamme vastaavaa korvausta, joka ei tietenkään ole mikään peruspalkan suuruinen, vaan ainakin 10 tai1 000 kertaa suurempi. Kyllähän tämä esimerkki leviää.

Ajatellaan, et ihmistä täytyy, tehdäkseen jotakin luovaa ja parempaa, niin heitä täytyy koko ajan palkita, ruokkia, ikään kuin yhä suuremmilla palkkioilla. Kun tämmöinen moraali leviää, ja sen leviämistä ruokitaan, niin ollaan just sillä tiellä, että meidän koko yhteiskuntamoraali ja työmoraali alkaa rapistua. Ja sen seuraukset… Jokainen voi kuvitella, mitä siitä seuraa, jos ihmiset, sairaanhoitajat, lääkärit, opettajat, jos he tulee töihin vain peruspalkkansa voimalla oleskelemaan, niin mitä siitä sitten seuraa.” 


Lopputekstit
Tulotiedot ovat julkisten veroluetteloiden pääoma- ja ansiotulot yhteenlaskettuna. Kokonaistuloihin saattaa sisältyä joitakin tuloja muista kuin varsinaisesti käsitellyistä yhtiöistä.

Kaikki tulot on inflaatiokorjattu vuoden 2008 euroiksi.

Toimitusjohtajat
Jussi Pesonen (UPM),
Mikael Lilius (Fortum) ja
Olli-Pekka Kallasvuo (Nokia)
eivät halunneet olla mukana ohjelmassa

ARKISTOT
Nordean pankkimuseo
yksityisarkistot
Yleisradio

ARKISTOTOIMITTAJA
Outi Kortelainen

TAUSTATOIMITTAJA
Pia Virtanen

HARJOITTELIJA
Kati Kanerva

VÄRIMÄÄRITTELY
Pasi Pyhtilä

ÄÄNEN JÄLKIKÄSITTELY
Timo Hintikka

TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ
Arja Kotiranta

GRAAFIKKO
Anne Mäittälä

ÄÄNITTÄJÄ
Pekka Pylkkö

KUVAAJAT
Jari Pussinen
Hannu Kettunen
Eero Poskela
Marco Hyvärinen

LEIKKAAJA
Markku Pulkkinen

TUOTTAJA
Pentti Väliahdet

KÄSIKIRJOITUS JA OHJAUS
Timo-Erkki Heino

TUOTANTO
YLE Asiaohjelmat

TILAAJA
YLE TV1