Vankileirien Syväri

Syväri on 224 kilometrin pituinen joki, joka laskee Euroopan toiseksi suurimmasta järvestä Äänisestä, Euroopan suurimpaan järveen Laatokkaan. Se yhdistää Itämeren Vienanmereen ja Kaspianmereen sekä kytkee toisiinsa Moskovan ja Pietarin kaupungit. Syväri on siis melkoinen kommunikaatiokeskus.

Syvärillä on kuitenkin myös synkät puolensa, sillä ajoittain se on myös eristänyt ihmisiä. Esimerkiksi 1930-luvulla siellä toimi Stalin työleirejä, Suomen miehitysvuosina 1941-1944 keskitysleirejä ja sodan jälkeen sotavankileirejä. Stalinin leirien ideana oli ilmainen vankityövoima, joka valjastettiin rakentamaan Neuvostoliitosta teollisuusvaltiota. Tavoitteelle uhrattiin miljoonia kansalaisia ja ennen kaikkea niitä, jotka eivät sopeutuneet sosialismiin, kuten kulakkeja, kauppiaita ja intellektuelleja.

Syvärillä vangit tekivät metsätöitä ja rakensivat vesivoimalaitoksia. Leiriltä vuonna 1934 Suomeen karannut Boris Solonevits kertoi bolshevikkien johtavan kuulusteluperiaatteen olleen, että parempi ampua kymmenen viatonta kuin jättää vapaaksi yksi syyllinen.

Jatkosodassa Suomi miehitti Itä-Karjalan ja eteni Syvärille saakka. Suomalaismiehitykseen jäi 85 700 asukasta, joista yli puolet oli venäläisiä. Miehityspolitiikan ideana oli Suur-Suomi, jonka kunnollisia kansalaisia kasvatetaan vallatun alueen karjalaisväestöstä. Venäläiset poistettaisiin muualle, ja päätöstä odotellessa heitä pidettiin keskitysleireillä. Keskitysleireille suljettiin noin 25 000 venäläistä, joista 4279 kuoli vankeudessa. Heistä 66,2 prosenttia nälkään.

Sodan jälkeen oli Natsi-Saksan ja sen liittolaisten puolesta taistelleiden vuoro täyttää Syvärin vankileirit. Heidän tehtävänsä oli jälleenrakentaa kylät ja korjata voimalaitokset. Myös suomalaisia sotavankeja osallistui Syvärin alueen jälleenrakennustyöhön. Esimerkiksi Podporozen kaupungista löytyy edelleenkin heidän rakentamiaan taloja.

Dokumentissa keskitysleirillä ollut Lydia Shadrova kertoo, kuinka suomalaiset lähtiessään vannoivat vielä palaavansa, mutta siihen ei kukaan uskonut, ja nyt he sahaavat Syvärillä karjalan kuusta ja työllistävät venäläisiä. Käsikirjoitus ja ohjaus: Arvo Tuominen / YLE 2010. at/ar

DOKUMENTISSA KUULUVA LAULU on Shiroka reka (Leveä joki), jonka esittää Nadeshda Kadsheva, suomennos on kääntäjä Kari Jokelaisen tekemä.