Lue kysymyksiä ja vastauksia Veitsen terällä -ohjelman aiheista vuodelta 2007
KYSYMYKSIÄ SAPPIKIVITAUDISTA
Haluaisin vastauksen kysymykseen:
Miten ihminen voi elää ilman sappirakkoa?
Nimimerkki "aina välillä sapettaa"
Sappirakko toimii ihmisellä sappinesteen välivarastona, josta neste etenee ohutsuoleen nautitun ruoan ajoituksen ja koostumuksen mukaan. Jos sappirakkoa ei ole neste erittyy suoraan maksasta sappiteihin ja sieltä ohutsuoleen. Säätelymekanismit toimivat kuitenkin ja näin potilas pärjää hyvin ilman sappirakkoa. Aineistosta riippuen muutamalle prosentille tulee jotain ruoansulatusongelmia poiston jälkeen. Tämä on onneksi hyvin harvinaista.
LT, ge.kir.erl Sari Grönlund
Olen 32-vuotias nainen. Minulla todettiin sappirakon olevan puolillaan puolen sentin kiviä alkuvuodesta, monen tunnin kestäviä kohtauksia tuli 1-2 viikossa.
Litalginia sain kohtauksiin, muttei siitä aina ollut apua.
Leikkausjonossa olin, mutta tulin raskaaksi ennen kuin pääsin toimenpiteeseen. Kohtaukset loppuivat kuin seinään raskauden alettua, mutta ylävatsa on jatkuvasti turvonnut ja pingottunut sekä sapen seutua ja palleaa vihmoo ja polttelee päivittäin ilkeästi.
Johtuuko em. oireet kuitenkin niistä kivistä, koska polte tuntuu erilaiselta kuin närästys? Voiko kiviä leikata raskauden aikana? Saako Litalginia käyttää, jos tulee oikein paha kohtaus? Kiitos kovasti vastauksista!!
Nimimerkki Sappi kiehuu yli
Potilaan ylävatsan pingotus ja turvotus johtunee raskaudesta. Jos kipuoireilu on aivan erilaista kuin ennen raskautta ei taustalla ole välttämättä nämä sappikivet. Yleensä sappikivivaivat pahenevat tai alkavat raskauden aikana. Useimmiten selvitään raskauden yli ja vaiva hoidetaan turvallisemmin vasta synnytyksen jälkeen. Joskus, mutta onneksi harvoin raskauden aikana joudutaan hoitamaan sappikivitautia. Jos sappikivet kiilautuvat sappitiehen aiheuttaen sapenvirtauksen tukoksen ja/tai haimatulehduksen voi tämä johtaa ercp:n (sappiteiden tähystyksen) tarpeeseen. Jos sappirakko tulehtuu pahasti raskauden aikana eikä asia hoidu antibiootein voi se myös johtaa leikkaushoitoihin. Raskauden aikana kannattaa herkästi hakeutua hoitoon, jos sappivaivat pahenevat. Lab.kokein ja ultraäänellä moni asia selviää ja hoitava lääkäri voi tehdä oikeat hoitoratkaisut aina tapauskohtaisesti. Litalginia ei suositella käytettäväksi raskauden eikä imetyksen aikana. Parasetamolia (Panadol) voi ottaa, jos ei ole yliherkkyyksiä tai maksasairauksia.
LT, ge.kir.erl Sari Grönlund
KYSYMYKSIÄ ETURAUHASEN LIIKAKASVUSTA
Estääkö todettu eturauhassyöpä höyläyksen? Olen 70-vuotias. Syöpä todettiin neljä vuotta sitten. PSA oli silloin 7,0 ja suhde 0,18. Viime vuonna PSA oli 3,5. Sairauskertomuksen mukaan prostatan painoarvio on 32 g ja 8 g adenooma erottuu vaivoin. Diagnoosi on carcinoma prostatae T1CNXMX Gleason 6.
PSA määritetään kerran vuodessa. Miktiografiassa max flow 11 ml sekunnissa. Olen kokeillut Expros- ja Xatral- lääkkeitä, mutta kummatkin aiheuttavat huimausta. Onko muista lääkkeistä mahdollisesti hyötyä?
Nimimerkki Antti
Hyvä nimimerkki Antti,
Todettu eturauhassyöpä ei ole este höyläykselle, mikäli hankalia oireita esiintyy, eivätkä ne lievity riittävästi lääkehoidolla. Kysymyksestä ei käy ilmi millä tavaa syöpää on hoidettu.
Mikäli syöpään on käytetty hormonihoitoa, niin mainitsemienne lääkkeiden (alfasalpaajia) lisäksi muista valmisteista tuskin on hyötyä.
Jos eturauhassyöpään on annettu sädehoito, niin höyläysleikkaukseen ei kovin herkästi mennä lisääntyneen komplikaatiovaaran vuoksi. Tuolloin riski esimerkiksi virtsankarkailuun toimenpiteen jälkeen on kohonnut.
Kari Tuhkanen, urologi
Olen 60-vuotias mies. Lääkärini on varoittanut minua tulevasta eturauhasen höyläyksestä. Ohjelmassanne kerrottiin, että suurimmalla osalla miehistä siemensyöksy suuntautuu rakkoon höyläyksen jälkeen. Miksi näin tapahtuu? Onko kyse jostakin anatomisesta erosta, kun osalla miehistä näin ei käy? Voiko asian korjata myöhemmin vaikka leikkauksella?
Nimimerkki Kurja homma
Hyvä nimimerkki "Kurja homma",
Normaalitilanteessa samanaikaisesti siemensyöksyn, orgasmin kanssa rakon kaula supistuu ja pakottaa siemennesteen suuntautumaan ulos virtsaputkesta. Eturauhashöyläyksen yhteydessä kudosta poistetaan myös rakon kaulasta, jolloin se ei pysty enää supistumaan siemensyöksyn aikaan, vaan siemenneste pääsee menemään tavallaan väärään suuntaan virtsarakkoon. Muutoksesta ei ole mitään vaara elimistölle, siemenneste tulee myöhemmin ulos virtsan mukana. Noin 70 %:lla potilaista höyläysleikkauksen jälkeen ulospäin suuntautuva siemensyöksy jää pois ja lopuillakin se yleensä vähentyy. Leikkauksella tai muillakaan hoidoilla asia ei ole myöhemmin korjattavissa.
Kari Tuhkanen, urologi
Ohjelmassanne kerrottiin lääkekehittelystä eturauhasen liikakasvuun. Kuinka nopeasti tuollainen lääke on mahdollisesti käytössä? Mikä on se mekanismi, jolla lääke vähentää liikakasvua?
Nimimerkki Ari
Hyvä nimimerkki Ari,
Hyvänlaatuisen eturauhassuurentuman hoitoon on ollut käytettävissä tehokkaita lääkkeitä jo runsaan kymmenen vuoden ajan. Useimmilla lievistä tai keskivaikeista virtsaoireista kärsivistä potilaista lääkehoidolla saadaan oireet siinä määrin hallintaa, ettei operatiivisiin hoitoihin tarvitse mennä. Operatiiviset hoidot (esim. höyläysleikkaus) tulevat kyseeseen vaikeimmissa tapauksissa tai jos lääkehoito ei tehoa.
Lääkehoitoja on kahta tyyppiä.
Ns. alfasalpaajat rentouttavat rakon kaulan ja eturauhasen alueella sileää lihasta, jolloin virtsaputki tällä ahtautuneella alueella hiukan avautuu ja virtsa pääsee tulemaan paremmin ulos.
Toinen lääketyyppi estää miessukupuolihormonin (testosteroni) vaikutusta eturauhaseen, minkä seurauksena puolen vuoden kuluessa eturauhanen pienentyy keskimäärin 20 %. Lääkkeen eturauhasta pienentävän vaikutuksen säilyminen edellyttää jatkuvaa käyttöä.
Osalla potilaista käytetään molempia lääketyyppejä samanaikaisesti.
Tiettävästi markkinoille on tulossa valmistemuoto, jossa molempia lääketyyppejä on samassa tabletissa/kapselissa.
Kari Tuhkanen, urologi
KYSYMYKSIÄ POLVEN NIVELRIKOSTA
Miehelleni (51 v. metalliyrittäjä) on tehty vasempaan polveen sääriluun katkaisu. Ongelma syntyi kun luutumisen ajaksi jalkaan laitetun telineen paikalla pitävän piikin haava alkoi erittää jotakin nestettä. Epäillään, että piikki on ollut kontaktissa safenus-hermoon. Koska kipu oli kova, jouduttiin teline poistamaan ennen luutumista. Polvea asentoa yritettiin auttaa polviproteesilla.
Myöhemmin todettiin kuitenkin, että polven asennon korjaus oli menetetty lähes kokonaan. Kolmen kuukauden toipumisaika on ollut turha.
Ikävää on ollut, että mieheni on saanut todella vähän tietoa leikkauksesta.
Korjausleikkausta on ehdotettu toukokuuksi. Leikkaus tehtäisiin osteotomiadistraktiolevyä käyttäen.
Tämänkään leikkauksen mahdollisista komplikaatiosta tai onnistumisesta mieheni ei ole saanut tietoa.
MENNÄKKÖ KORJAUSLEIKKAUKSEEN VAI EI? Olisiko leikkaukselle mitään muita mahdollisuuksia, jotta polvi saataisiin mahdollisimman hyvään kuntoon?
T: Sirpa
Näkemättä potilasta ja RTG-kuvia on vaikea antaa hyvää neuvoa. Periaatteessa kannattaa pyrkiä alkuperäiseen tavoitteeseen eli asennonkorjaukseen uudella menetelmällä, levykiinnityksellä.
Olen 60 -vuotias mies. Vuosi sitten minulla laitettiin molempiin polviin tekonivelet samassa leikkauksessa. Leikkauksen jälkeen ilmeni komplikaatio molemmissa polvissa, pahaa sisäistä verenvuotoa, joka täytti niin polvien kuin myös reisien sidekudokset verellä.
Onko komplikaation syy huolimattomassa leikkauksessa vaiko napapiikissä?
Polvet ovat edelleen turvoksissa, normalisoituuko ne enää koskaan? Ja lisäksi, oikean säären asento jäi ulospäin, siis "pihtipolveksi". Onko se leikkausvirhe ja voiko virheasentoa korjata uusintaleikkauksella?
Nimimerkki Näinkin voi käydä
Lisääntyneen vuodon syy voi olla vuototaipumus, leikkaustekniikka tai "napapiikki" tai kaikkien yhteisvaikutus. Yleensä turvotus vähenee ajan myötä. Pihtipolviasento kuulostaa virheasennolta.
Asian voi tarkistaa leikanneelta lääkäriltä rtg-kuvan perusteella.
Minulle tehtiin oikean polven tekonivelleikkaus 31.08.2006. Leikkauksessa sattui pieni vahinko ja sääriluuhun tuli haava. Jouduin käyttämään sauvoja normaalia pidempään ja minulla oli hipaisuvaraus kaksi kuukautta. Jalkaan jouduttiin laittamaan "ylimääräinen" naula tai ruuvi?
Fysioterapeutin mukaan tämä "ruuvi" haittaa liikkumista. Polvi ei taivu ihan täydellisesti ja ruuvin pään kohta polven sisäpuolella on kipeä.
Nyt "ruuvi" on päätetty poistaa.
Onko poistaminen turvallinen, vai onko infektiovaara suuri, kun joudutaan menemään uudelleen leikkausalueelle?
Poisto on suunniteltu tehtäväksi 31.05.2007. Olen 58-vuotias perushoitaja ja ollut osa-aikaisesti töissä leikkauksen jälkeen.
Vastauksesta kiitollisena
Nimimerkki Eeva
Sääriluun fissuura ei yleensä vaikuta leikkauksen lopputulokseen. Ruuvin voi turvallisesti poistaa, jos se haittaa.
Olen 47-vuotias nivelrikoista kärsivä toimistotyötä tekevä nainen.
Kaksi viikkoa sitten tehtiin vasemman polven kierukan repeämän puhdistus.
Leikkauskertomuksesta poimittua: Luu paistaa paljaana lateraalisessa nivelraossa aivan mediaalisilta osin. Sääriluun nivelpinnassa noin 2 cm x 3 cm olevalla vyöhykkeellä. Rustopinta kauttaaltaan hapsuinen sääriluun ja reisiluun pinnoilla.
Olen nyt aloittanut Glucosamin -lääkityksen.
Miten todennäköistä on, että jossain vaiheessa edessä on tekonivelleikkaus? Varsinkin oikeassa polvessa on virheasento, ns. pihtipolvi. Oikeassa polvessa samanlaista kipuilua ja vaivaa.
Nimimerkki "Pihtipolvi"
Suosittelen toistaiseksi konservatiivisen hoidon jatkamista: liikunta, glukosamiini, painonhallinta ja tarvittaessa tulehduskipulääkitys. Todennäköisesti 5-10 vuoden kuluessa edessä on tekonivelleikkaus.
Olen kohta 62-vuotias mies. Lääkärien mukaan minulla on molemmissa polvissa nivelrikko.
Lääkityksenä olen saanut Artzalia ja Glucosaminia. Olen myös käyttänyt tohtori Tolosen Nivelamin luontaislääkitystä.
Molemmista polvista on leikattu ulommaiset nivelkierukat, koska ne olivat rikkoutuneet.
Olen harrastanut aktiivisesti liikuntaa, nykyisin vielä pyöräilyä ja hiihtoa. Hiihdän talvesta riippuen 1500-2000 kilometriä ja pyöräilen 2500-3500 km.
Olen 170 cm pituinen ja 75-73 kiloinen mies. Käveleminen aiheuttaa varsinkin pidemmillä matkoilla kipua.
Nyt kysynkin, mikä on ennuste? Onko mahdollista, että edellä mainituilla lääkkeillä pärjää pitkälle tulevaisuuteen? Artzaliahan voidaan pistää muutaman vuoden välein, vai onko informaatio ollut väärä? Ja onko joka tapauksessa tekopolvet edessä?
Nimimerkki Pauli
Suosittelen ym. hoidon jatkamista toistaiseksi, koska liikuntakyky on loistava. Hiihtäminen ja pyöräily ovat erinomaisia polviartroosin hoitokeinoja.
Onko pihtipolviin vaikeampaa asettaa polviproteesi? Minulla vinksuttavat kummankin jalan sääriluut noin 15-18 astetta sivuun.
Kuinka kauan yhden polven tavanomainen proteesileikkaus kestää?
Nimimerkki Airi
Pihtipolvien tekonivelleikkaus on vaativampi. Leikkaus kestää noin tunnin.
Voiko leikkauksen tehdä nukutuksessa, jos potilas sellaista haluaa?
Nimimerkki Aino
On mahdollista. Potilaalle selkäpuudutus on turvallisempi.
Olen lähes 70-vuotias nainen ja menossa Seinäjoen keskussairaalaan tekonivelleikkaukseen.
Polveni tähystettiin vuonna -96, koska lenkkeilyn jälkeen se aina turposi. Tähystyksen jälkeen polvi ei ole suoristunut eikä myöskään koukistu, kuten aikaisemmin. Käveleminen on erittäin kivuliasta.
En pysty nostamaan kantapäätä ylös lattiasta selällä maaten tai istuen. Polveni on nyt kuin pienoinen kukkula. Leikkauksessa sain myös bakteerin, joka hoidettiin antibiooteilla.
1. Vaikuttaako ilmeisen epäonnistunut tähystys siihen, että polvi ei enää tekonivelleikkauksessakaan suoristu ja onko tähystyksessä mahdollisesti myös jotakin tärkeää vaurioitunut?
Tekonivelleikkauksessa polvi yleensä saadaan suoraksi.
2. Ovatko jalassa olevat suonikohjut vaara leikkaukselle?
Ne lisäävät hieman laskimoveritulpan riskiä.
3. Onko ruokatorvestani löydetty paha tulehdus, jota nyt hoidetaan Somac-lääkityksellä, este leikkaukselle?
Ei ole, mutta lääkitystä kannattaa jatkaa leikkauksen yli ainakin 1 kk.
4. Onko minulla mahdollisuus päästä jonnekin, esim. Kuopion yliopistolliseen sairaalaan leikattavaksi ja mitkä olisivat kustannukset - suunnilleen.
Vain maksusitoumuksella Seinäjoen keskussairaalasta.
5. Koska pääsen leikkaukseen vasta syksyllä, mikä olisi se pitkävaikutteinen särkylääke, joka ei ärsyttäisi ruokatorvea ja vatsaa. Omalääkärini määräsi Burana 600, joka vie kyllä säryn, mutta myös ärsyttää.
Nimimerkki Lea
Esim. parasetamoli ja meloksikaami sopivat paremmin.
KYSYMYKSIÄ SYDÄMEN LÄPPÄLEIKKAUKSESTA
Minut elvytettiin kammiovärinästä vuonna -04 Kolmensuonen tauti pallolaajennus saman tien. Ultraäänitutkimuksessa mitraaliläpässä pienikeskeinen vuoto. Ei merkittäviä läppävikoja.
13.10 -4 Väridopplerilla lieväasteinen keskeinen systolinen vuoto gradus 1/4 ei hemodynaamisesti merkitsevä.
Kysymys: tarvitaanko jatkoseurantaa?
Kiittäen vastauksesta Artsi
Hyvä "Artsi"
Kuulostaa siltä, että sydäntänne on tutkittu asianmukaisesti ja koska vuodot on todettu vähäisiksi ei ole ollut tarvetta toimenpiteisiin. Infarktin ja ehkä muidenkin sydäntapahtumien jälkeen sydän muotoutuu uudelleen pidemmän ajan kuluessa. Tänä sydämen uudelleen muotoutumisen aikana hiippaläpän vuotokin voi lisääntyä. Mielestäni olisi perusteltua, jos sydämenne tilanne vielä tarkistettaisiin ultraäänellä. Mikäli tilanne on muuttunut huonompaan mahdolliset toimenpiteet tai jatkoseuranta on tarpeen. Mikäli hiippaläpän vuototilanne on ennallaan tai parantunut en katsoisi että jatkotutkimuksia tarvittaisiin, ellei voinnissanne tapahdu muutoksia.
Mikko Hippeläinen
Ohjelmassa käsiteltiin hiippaläpän leikkausta, mutta...
Itselläni on edessä aortan korjaus-/ aorttaläpän leikkaus. Aorttani on 55mm ja läpän vuoto 2/3, vasen kammio laajentunut (75mm) millainen on ennuste jos en leikkaukseen mene?
Entä ennuste leikkauksen jälkeen?
Onko toipuminen jne. verrattavissa ohjelmassa esiteltyyn hiippaläppäleikkaukseen (sairausloman pituus jne?) Olen 46-vuotias normaalikuntoinen mies, ei merkittäviä oireita.
Nimimerkki Jouni
Hyvä Jouni
Voimassa olevat hoitosuositukset lähtevät siitä, että hoitamatta jättämisen tulee olla etukäteen arvioituna vaarallisempaa kuin hoidoksi ehdotettu leikkaus. Antamienne tietojen perusteella aorttaläpän, ja mahdollisesti myös nousevan aortan, leikkaus on nykyisten hoitosuositusten mukaan hyvin perusteltuja. Vaikkakin isoihin leikkauksiin liittyy omat riskinsä, etukäteen arvioiden ennusteenne ilman leikkausta on selkeästi huonompi kuin leikkauksen kanssa.
Todellisuudessa isojen leikkauspäätösten tekeminen vaatii melkoisesti yksityiskohtaista tietoa potilaasta ja eri tutkimuksista ja leikkausarvio onkin tehtävä hyvin yksilökohtaisena. Tarkempia arvioita riskeistänne saatte varmaankin siitä sydänkirurgisesta yksiköstä, jossa leikkauksenne on aiottu suorittaa. Uskon, että puhelinsoitto kyseiseen sydänkirurgiseen yksikköön selkeyttää tilannetta.
Aorttaläppäleikkauksesta toipuminen on hyvin samanlaista kuin hiippaläppäleikkauksesta toipuminen. Toipumiseen vaikuttavat eniten potilaan lähtötilanne ja erityisesti sydämen kunto.
Mikko Hippeläinen
Tehty elokuussa 2005 Tallium-rasitus ad 75W 4 min, HR ad 146/min.EKG, EP-. Pienen riskin löydöksenä viite mahdollisesta posterolateraalisesta iskemiasta.
Lääkärin selvitys puhelimessa, hiippaläppä: löysä, vuoto,
aorttaläppä:
vuoto
Takasivussa hapenotto huono.
Pitääkö mennä uusiin tutkimuksiin ja milloin?
terveisin Marja-Riitta
Hyvä Marja-Riitta
On mahdollista, että havaitut vuodot ovat sen tyyppisiä ja niin vähäisiä, ettei todellakaan ole tarvetta hoitoihin tai edes seurantatutkimuksiin. Toisinaan on usein tarkoituksenmukaista toistaa sydämen ultraäänitutkimus, esimerkiksi vuoden kuluttua ja mikäli tilanne on pysynyt ennallaan tai parantunut, jatkotoimet eivät ole tarpeen. Mikäli suorituskykynne selkeästi huononee, esimerkiksi portaiden nousukyky laskee selvästi, on se merkki sydämenne tilanteen uudelleen arvion tarpeesta.
Mikko Hippeläinen
Hei, minulla syksyllä 2004 alkoi tulla sydämen rytmihäiriöitä ja menin toukokuussa 2005 kardiologille tutkimuksiin. Tehtiin vuorokauden holter-rekisteröinti. Tulos: Sinusrytmi, sykevaihtelu 42-132/min.
Kammiolisälyöntejä 535kpl/vrk, enimmillään 76 kpl/tunti,näistä kolme lisälyöntiparia. Eteislisälyöntejä 2325 kpl,jotka pääosin yksittäisiä, mutta myös lisälyöntipareja ja kaksi lyhyttä SVT-pyrähdystä, pisimmässä kuusi peräkkäistä lyöntiä. Eteislisälyöntejä esiintyy myös yöllä. Sanottiin että lisälyönnit eivät ole vaarallisia. Sain lääkkeeksi Spesicoria tarvittaessa.
Sydämen ultraäänen tutkimuslöydös: Hemodynaamisesti merkitseviä poikkeavia löydöksiä ei ole osoitettavissa. Mitraaliläpässä pieni I/IV asteen vuoto. Vuoto tulee läppäpurjeiden kärkien välistä, eikä ole aiheuttanut vasemman eteisen laajentumista. Mahdollisesti etupurjeen kärjessä on hieman paksuuntumaa. Sanottiin että vuoto ei vaikuta hapenottokykyyn mitenkään.
Kysyisin että olisiko syytä mennä uudestaan tutkimuksiin? Pitääkö seurata sitä läppävuotoa? Rytmihäiriöitä on edelleen mutta ei niin runsaasti kuin silloin 2005. Olen tuntenut varsinkin tänä keväänä itseni hirvittävän väsyneeksi, veriarvot on otettu, myös kilpirauhasarvo, kaikki normaalit.
Lenkkeillessä (silloin harvoin kun jaksaa) ja varsinkin jos pitää lujaa mennä, tulee ahdistava olo rintaan, kuin polttaisi. Rytmihäiriöitä on päivittäin ja jatkuvasti on voimaton olo. Välillä huimaa häiriön aikana. Ei saa aikaiseksi mitään, kaikkea suunnittelen mutta ei jaksa toteuttaa. Voiko olla että tämä läppävuoto olisi suurentunut ja sitä kautta oireita tullut, vai onko vika "korvien välissä"? Kiitos jos saisin jonkun vastauksen!
Nimimerkki Laiskako?
Hyvä nimimerkki "Laiskako?"
Vastaan tässä vain hiippaläpän vuotoa koskettelevaan osaan kysymystänne. Jos sydämen ultraääni on tehty vain kerran ja jo pari vuotta sitten ja lisäksi tunnette olonne lisäksi vielä poikkeuksellisen väsyneeksi, voisi olla mielekästä uusia ultraäänitutkimus. Toisinaan vähäinen vuoto lisääntyy selkeästi muutamassa vuodessa siten, että vuoto vaatiikin jo leikkaushoitoa.
Uudessa tutkimuksessa olisi syytä yrittää määrittää hiippaläpän vuodon määrä mahdollisimman tarkasti. Esimerkiksi ns. kiihtyvyys alueen mittauksella ja vuotoliekin kannan leveyden määrittelyllä päästään suurempaan tarkkuuteen kuin pelkästään silmämääräisesti arvioimalla. Mikäli vuodon määrä on edelleen vähäinen, eikä läpän rakenteessa ole merkittävää vikaa, voi olla että jatkoseurantaa ei tarvittaisikaan.
Mikko Hippeläinen
Mikko Hippeläiselle tervehdys ja kiitoksia. Olin silloin 49 v. siellä Hippeläisen ja Kourin käsittelyssä elokuussa 1995 laitettiin aorttaläppä proteesi ja mitraaliläppää korjattiin ja lisäksi kahdesti vielä avattiin ja tukittiin vuotoja, että vähän pitkän kaavan kautta. Koko reissu kesti kuukauden, viime syksynä kävin Turpeisen tutkimuksissa jossa vahvistui tieto että läppä vuotaa selvästi, lääkkeillä yritetään helpottaa sydämen toimintaa. Mikä on ennuste lääkehoidolla ja riski uusintaleikkauksella.
terveisin Erkki
Hyvä nimimerkki "Erkki"
On raskasta kuulla, että leikkauksesta toipumisessanne oli noita mutkia ja se pitkittyi. Toisaalta vuodesta 1995 on jo yli kymmenen vuotta ja esitätte nyt tärkeitä kysymyksiä, joten toivoni mukaan saitte myös leikkauksesta apua sydänvaivoihinne.
Leikkauspäätöksen, erityisesti uusintaleikkauksen osalta, pitää perustua tarkkoihin sairauden tutkimuksiin ja potilaan koko tilanteen arviointiin. Näin sähköpostin kautta tämänkaltainen arviointi ei ole mielekästä. - Olettekin käynyt kardiologi Anu Turpeisen tutkittavana, hänellä on hyvä näkemys sydänleikkauksen riskeistä ja luotan paljon hänen tekemiinsä arvioihin.
Mikko Hippeläinen
Minulla todettiin kaksi vuotta sitten sivuääni sydämessä, se osoittautui hiippaläpän notkahdukseksi. Ultrauksessa todettiin pieni vuoto läpässä. Kävin vuoden kuluttua kontrollissa lääkäri arvio vuodon niin vähäiseksi että kontrollit lopetettiin. Kysyisin että loisiko kuitenkin syytä seurata tätä läppävikaa, ja vaikuttaako verenpaine läpän toimintaan.
Kari
Hyvä Kari
Mikäli läppävuoto on todettu toistetussa ultraäänitutkimuksissa vähäiseksi voidaan useissa tapauksissa luopua seurannasta. Mikäli voinnissanne tapahtuu myöhemmin selkeä muutos, esimerkiksi kyvyssänne nousta portaita, tai mikäli ilmaantuu uusia rytmihäiriöitä, uusintatutkimus on paikallaan.
Sydänläpät sinänsä kestävät hyvin myös kohonneita verenpaineita. Mikäli verenpainetasot ovat niin korkeita, että sydän kärsii kokonaisuutena ja laajenee, voi sydämen laajentuma periaatteessa aiheuttaa myös hiippaläpän vuotoakin.
Mikko Hippeläinen
KYSYMYKSIÄ KAIHISTA
Olin kaihileikkauksessa (vasen silmä) viime marraskuun lopussa. Kuukauden kuluttua tarkastuksessa kaikki tuntui olevan kunnossa; itsekin mielestäni näköni oli parantunut selvästi. Sain uuden linssin kolmiin laseihini (normaalit, lukulasit ja aurinkolasit). Koska minulla samasta silmästä hoidetaan tipoilla myös glaukoomaa, menin taas silmälääkärille kahden kuukauden kuluttua, ja silloin en nähnytkään leikatulla silmällä oikeastaan mitään. Silmälääkäri antoi tulehdustippoja Voltaren Ophtha (3-4 tippaa päivässä) ja pyysi käyttämään niitä kolmisen kuukautta, jonka jälkeen olen taas menossa tutkittavaksi. Onko mahdollista, että tulehdus näillä tipoilla paranee niin että alan taas nähdä yhtä hyvin kuin silloin tammikuun alussa - kuukausi leikkauksesta? Vai onko minun vain todettava, että kohdallani kaihileikkaus ei onnistunut? Ohjelmassanne todettiin, että tulehdus on paha juttu.
Nimimerkki Terttu
Ohjelmassa mainittu kaihileikkauksen jälkeinen tulehdus tarkoitti bakteerin aiheuttamaa silmän sisäistä tulehdusta eli endoftalmittia, joka on aina vakava komplikaatio. Kysyjällä on leikatussa silmässään todennäköisesti verkkokalvon keskialueen turvotus, joka on suhteellisen tavallinen komplikaatio. Aiheuttaja on leikkauksen laukaisema silmän sisäinen steriili (ei bakteerin aiheuttama) tulehdus, johon Voltaren Ophtha-tipat on määrätty. Tämä turvotustilanne on valtaosassa tapauksia ohimenevä, joten toiveita näön parantumiselle on.
Silmäkirurgi Markku Teräsvirta
Omien silmieni kaihileikkaukset ovat onnistuneet hyvin. Ne tehtiin kolmisen vuotta sitten. Nyt olen lukenut, että kaihileikkausten jälkeen voi tulla jälkikaihi. Mikä se on? Kuinka todennäköistä tällaisen saaminen on? Milloin se voi tulla? Pitääkö tässä valmistautua vielä uusiin leikkauksiin?
Nimimerkki Arvo
Vaikka kaihileikkauksessa mykiötä ympäröivä kapselipussi pyritään tyhjentämään kokonaan mykiömateriaalista, pussin sisäseinämiin jää aina jakaantumiskykyisiä soluja, jotka joissain tapauksissa voivat levitä kapselipussin sisäpinnalla optiselle alueelle, jolloin tämä kerros muodostaa esteen tarkalle näölle. Jälkikaihen kehittymisen todennäköisyys oli 1980-luvulla n. 50 %, mutta parantuneiden leikkaustekniikoiden ja tekomykiöiden ansiosta se on nykyisin n. 10%. Jälkikaihi voi kehittyä muutamassa kuukaudessa, mutta tavallisimmin sen kehittyminen kestää vuosia.
Jälkikaihta ei tarvitse leikata, vaan se poistetaan YAG-laserilla avaamatta silmän seinämää. Toimenpide on kivuton, nopea ja kerran tehtynä sitä ei tarvitse uusia.
Silmäkirurgi Markku Teräsvirta
Olen 45 -vuotias nainen ja sain lukulasit joitakin vuosia sitten. Sekä äidiltäni että isältäni on leikattu kummaltakin kaihi. Onko kaihi perinnöllistä? Onko todennäköistä, että minullekin tulee kaihi?
Nimimerkki Sinikka
Sinikan ei tarvitse huolestua siitä, että hänen kummankin vanhempansa kaihet on leikattu. Kaihi on vahvasti ikäriippuvainen vaiva. Kuten ohjelmassa todettiin, kaikille meistä tulee kaihi, mikäli elinvuosia kertyy riittävästi. Vanhuuden harmaakaihi ei ole sinänsä periytyvä.
Silmäkirurgi Markku Teräsvirta
KYSYMYKSIÄ SEPELVALTIMOTAUDISTA JA OHITUSLEIKKAUKSESTA
Kuinka yleistä on että ohitusleikkauksen haava tulehtuu?
Nimimerkki Anni
Keskimäärin rintakehän haavan tulehdukset, jotka ylettyvät ihoa syvemmälle ovat harvinaisia. Esiintyvyys on keskimäärin kaksi- kolme sadasta. Tilanne on kuitenkin hyvin potilaskohtainen, mikäli potilaalla on sokeritauti ja/tai hän tupakoi, tilanne on paljon huonompi. Samoin diabeetikoilla joilla on munuaisten vajaatoiminta, haavojen paraneminen on selvästi huonompaa. Rintakehän syvälle ulottuva tulehdus on merkittävä haitta.
Pinnallisia, itsestään paranevia ihohaavojen paranemishäiriöitä on selkeästi enemmän kuin edellä mainittu 2-3%. Näiden
haavanparanemisongelmien merkitys on vähäinen eivätkä yleensä vaikuta lopputukiseen tai esimerkiksi sairasloman pituuteen.
Sydänkirurgi Mikko Hippeläinen
Kysymykseni koskee ohitukseen käytettävää valtimosiirrännäistä joka otetaan kaulasta tai jalasta.
Miten siirrännäinen otetaan, keinot? Avataanko iho siitä kohdasta mistä siirrännäinen otetaan, vai "kurotetaanko" esim. kaulalle rinnasta leikatun haavan kautta? Ja kuinka "lyhentynyt" valtimo liitetään yhteen, kun siitä on osa otettu ns. hyötykäyttöön eli ohitukseen?
Pahoittelen asiavirheitä, mutta kysyn leikatun omaisena, joten asiat ei täydellisesti ole selviä minulle.
Nimimerkki Leikatun omainen
Yleisimmin käytetyt valtimosiirteet ovat sisempirintavaltimo ja
rannevaltimo. Sisempirintavaltimo kulkee rintakehän sisällä kylkiluiden ja keuhkon välissä solisvaltimosta lähtien. Irrottelu tapahtuu avatun rintakehän sisältä sulkemalla sivuhaarat pienillä metallisulkijoilla. Tällä valtimolla on runsaasti yhteyksiä muihin valtimoihin, muun muassa kylkiluuvälivaltimoihoin. Nämä muut valtimot huolehtivat verenkierrosta, joten mitään uudelleenyhdistämistä ei tarvita, eikä se olisikaan mahdollista.
Rannevaltimo sijaitsee käsivarressa. Se kulkee ranteessa peukalon puolella ja menee kyynärtaipeeseen päin. Tämä valtimo irrotellaan tekemällä käsivarteen, valtimon kohdalle ihoviilto. Tämänkään valtimon kohdalla ei tehdä mitään uudelleen yhdistämistä, vaan veri käteen tulee pikkusormen puolella ranteen ylikulkevan värttinävaltimon kautta.
Vaikka valtimosiirteitä otetaan useista paikoista en ole tietoinen, että siirteitä olisi otettu kaulan alueelta.
Sydänkirurgi Mikko Hippeläinen
Olin Kuopiossa ohitusleikkauksessa 30.11.2006,saatuani infarktin. Onko toipuminen vaikeampaa ja aikaa vievää infarktin saaneella leikatulla kuin ei infarktia?
Terveisin Kari
Sydäninfarkti tarkoittaa, että ainakin hiukan sydänlihasta on
tuhoutunut. Mikäli sydänlihasta on tuhoutunut hyvin paljon, voi olla ettei sydän palaa lainkaan ennalleen. Yleisesti ottaen infarktin jälkeinen toipuminen on hitaampaa.
Sydänkirurgi Mikko Hippeläinen
Kiitos ohjelmasta. Kysyisin voiko sepelvaltimotautia olla lapsilla ja joudutaanko sellaista mahdollisesti hoitamaan?
Leikkauksesta ja toipumisesta yksi ajatus. Vaikuttavatko korkea kolesteroli ja verenpaine leikkaustulokseen ja toipumiseen?
Pärjääkö vähemmillä lääkkeillä leikkauksen jälkeen?
Terveisin HR
Lapsilla ei esiinny valtimonkovetustautia eli arterioskleroosia, eikä näin ollen samanlaista sepelvaltimotautia kuin aikuisilla. Eräisiin synnynnäisiin sydänvikoihin liittyy myös sepelvaltimoiden poikkeavuuksia, joten sepelvaltimoihin kohdistuva kirurgia ei ole lapsilla siis aivan pois suljettu.
Välittömästi leikkauksen jälkeiseen toipumiseen ei korkea kolesteroli tai lievästi koholla oleva verenpaine tietojeni mukaan haittaa.
Yllättäen on kuitenkin todettu, että kolesterolilääkkeenä käytetyt statiini-lääkkeet näyttävän parantavan toipumista useista verisuonileikkauksista, myös ohitusleikkauksesta. Ilmeisesti lääkkeen vaikutus näissä tapauksissa kohdistuu suoraan verisuonten seinämiin eikä välity kolesterolin pitoisuuden kautta.
Leikkauksen jälkeen nitropohjaiset lääkkeet ovat useimmiten turhia. Koska valtimokovetustauti pysyy potilaassa leikkauksen jälkeenkin, nykynäkemyksen mukaan on leikattujenkin potilaiden syydä käyttää valtimonkovetustaudin ehkäisyyn käytettyjä lääkkeitä tarpeen mukaan.
Tällaisia lääkkeitä ovat aspiriinin sukuiset lääkkeet kuten Primaspan ja Plavix. Lisäksi kolesterolia ja verenpainetta alentavat lääkkeet ovat tarpeen. Heti leikkauksen jälkeen rytmihäiriöiden ehkäisemiseen tarvitaan beeta-salpaajalääkitystä. Siis lääkkeiden määrä ei useinkaan
paljonkaan vähene.
Siis kyllä leikkauksen jälkeen "pärjäisi" ilman lääkkeitä, mutta tämä ei näytä viisaalta vaan valtimokovetustaudin ehkäisyyn käytettäviä lääkkeitä on syytä käyttää.
Sydänkirurgi Mikko Hippeläinen
Onko mitään mahdollisuuksia tehdä ohitusleikkaus tähystystekniikalla niin, ettei koko rintakehää tarvitsisi avata? Eli että arpi jäisi pienemmäksi?
Noin viisitoista vuotta sitten maailmalla oli useita kehitysprojekteja tähystintekniikalla tehtävää ohituskirurgiaa varten. 1990-luvun puolivälissä alettiin kehittää tätä varten niin sanottuja "robotteja" l. manipulaattoreita, joilla voitaisiin leikata pienten aukkojen kautta. Tekninen kehitys saavutti huippunsa 2000 luvulle tultaessa ja eräissä paikoissa tehtiinkin jonkin verran niin sanottuja robottiohitusleikkauksia. Osoittautui kuitenkin, että roboteilla ei saavutettu mitään todellista etua, päinvastoin leikkauksen tekninen tulos vaarantui. Epäonnistunut ohitusleikkaus ja lyhyt arpi painivat aivan eri sarjoissa. Nykyisin ei ohitusleikkauksia tehdä merkittäviä määriä missään maailmassa ns. mini-invasiivisesti. Siis karkeasti ottaen mini-invasiivinen ohituskirurgia oli ja meni. Määräävänä tekijänä robottikirurgian epäonnistumiseen oli ohitusten laatu ja niiden tekemisen vaativuus. Kunnon robotti maksoi aikoinaan 1-3 miljoonaa euroa, joten myös taloudelliset tekijät olivat merkittäviä. Siis vastaus siis on, että periaatteessa on mahdollista tehdä mini-invasiivinen leikkaus, mutta tämä ei yleensä ole potilaan etujen mukaista.
Sydänkirurgi Mikko Hippeläinen
Onko ohitusleikkauksesta toipumisessa eroa sillä, onko nainen vai mies?
Joissakin selvityksissä näyttäisi siltä, että naisten leikkausriskit olisivat hiukan miehiä suuremmat. Tämä voi liittyä naisten pienempään fyysiseen kokoon. Tämä naissukupuoleen liittyvä riskin kohoaminen on hyvin pientä eikä ole tullut esille läheskään kaikissa selvityksissä. Käytännössä seuratessa toipuvia henkilöitä jää vaikutelma, että naisten alkutoipuminen olisi mahdollisesti keskimäärin aavistuksen hitaampaa. Kuitenkin kaiken kaikkiaan mitään todella merkittävää eroa ei ole.
Sydänkirurgi Mikko Hippeläinen
Kun leikkausriski nousee iän myötä, onko mitään selvää ikä-rajapyykkiä, jonka jälkeen riski alkaa selvästi kasvaa?
Sinänsä ikä ei ole kovin voimakas riskitekijä. Esimerkiksi 60-vuotiaan ja 70-vuotiaan riskien välillä ei ole suurtakaan eroa. Ikä ei siis sinällään ole este leikkaukselle. Ikään vain useimmiten liittyy muita riskitekijöitä, kuten aivotoiminnan häiriöitä, sokeritautia, munuaisten vajaatoimintaa j.n.e. Kun ikä ylittää esimerkiksi 80 vuotta, ei ihminen yleensä kestä kovin rajuja leikkauksia. 80-vuotiaan toipuminen on aivan erilaista kuin esimerkiksi 50-vuotiaalla. Sama leikkaus, joka on henkeä pelastava 50-vuotiaalle voi olla tuhoisa 80-vuotiaalle. Katsoisin, että mikäli potilaan ikä on yli 80 vuotta, on syytä perehtyä, tavallistakin tarkemmin, potilaan tilanteeseen ja pohtia hyvin tarkkaan onko suunniteltu leikkaus potilaan etujen mukaista.
Sydänkirurgi Mikko Hippeläinen