On ihana olla kotona, mutta Suomeen on vielä vaikea suhtautua. Jatkuvasti pitäisi tehdä asioita, joilla ei juuri ole merkitystä. Harva kohta muistaa Haitin maanjäristystä, minä en paljoa muuta ajattele. Pikkuhiljaa pään sisältö vaihtuu tänne sopivaksi.
Leblanc tulee sairaalaan joka aamu kahdeksalta ja vetää Punaisen Ristin liivin ylleen. Hän riisuu liivin viideltä ja lähtee perheensä luokse. Hän lähtee ilman palkkaa, sillä hän harrastaa auttamista.
"Kuolleita ja loukkaantuneita on tuhansia, kodittomia vähintään kymmeniä tuhansia. Ruokaa, vettä ja tilapäismajoitusta on jaettu, mutta terveyspalveluille on suuri tarve. Siksi me olemme täällä."
