Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki….
Viikko mennyt edellisestä. Täytyy myöntää, että sitkeässä oli flunssa, ja vasta nyt voin myöntää olevani toipumassa (kop kop - koputtaa puuta), ellei jälkitauteja tule. Lääkärissä kävin pariinkin otteeseen, mutta minkäs virukselle tekee. Tässä sen todellakin elää todeksi, että yleiskunto on oltava hyvä, ellei erinomainen! Koska hyvä yleiskunto pitää myös virukset paremmin loitolla. Tosin kun on kysymys viruksista, ne iskee päälle, kun on iskeäkseen - vaikka olisit huippukunnossa. Tämän voin sairaanhoitajana allekirjoittaa. :)
No, mutta tärkeintä, että elämä voittaa ja taas on mieli voimissaan ja odotukset korkealla Seinäjoen suhteen…
Juhannus meni siis toipumiseen ja kääntäjän tehtävässä, sillä meille tuli ulkomaan sukulaisia viettämään keskikesän juhlaa ja koska he eivät osaa suomea, minäkin olin heikolla englanninkielen taidollani erinomainen tulkki muiden perheenjäsentemme keskellä (kyllä olisi englanninkielen opettajani ihmeissään ;)). Nyt sekin on siis todistettu, että surkealla kielipäällä kyllä pärjää, kun sitä vaan uskaltautuu käyttämään.
Hyvien lihapatojen äärellä voimistuin (kiitos vanhemmilleni, erityisesti kokkaustaitoiselle isälleni) hyvistä, monipuolisista ruuista. Tampereelle palatessani täytimme kaikki vitamiinivarastoni, sillä tiedän kuinka tärkeää elimistö on saada tasapainoon ennen kisaa.
Tampereelle palattuani pyöriskelin vaatekaupoissa ja löysin todella kauniin puvun, jota tarkoitukseni on käyttää viimetaistoissa, mikäli äänestätte minulle mahdollisuuden lauantaille. Torstain puvut ovat jo odottamassa jännittävää karsintaa (voin luvata mustan vaatetuksen sijaan värikkäitä, minun näköisiäni asuja :))
Tässä on nyt sitten vihdoinkin treeniaika alkanut. Laulamisen riemu on edelleen tallella ja paraikaa työskentelen tekstitysten parissa. Pikkuhiljaa aion kömpiä myös lenkkipolulle, sillä pitkän flunssan jälkeen ikävöin tennareita ja lökähousuja, sekä kunnon hikilenkkejä.
Valtavan ihanaa ja auringon täyteistä kesänaikaa sinulle lukijani! Kiitos kaikista kannustuksen sanoista ja halauksista, joita olen saanut. Matka jatkuu “ilon kautta”, kuten Emo meitä aina kehoittaa!
Halauksin,
Mervi
