Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuin ei ole kiinnostunut ihmisten uskonnollisista taipumuksista tai suuntauksista. Niin kauan kuin maailmassa on ihmisiä ollut, heillä on ollut myös jonkinlaisia uskontoja, joten uskominen johonkin uskontoon kuuluu ihmisyyteen vahvasti.
Mutta silloin kirkosta eroaminen ja aikamme maallistuminen saavat fraasirikostutkijoidemme kellot vilkuttamaan punaista, kun sanan käyttäjä terästää tekstiään raamatullisella sitaatilla tietämättä yhtään mistä on kysymys. Tällaisen tyypillisen tapauksen toimitti meille kuulijamme Päijät-Hämeen pilkkudecigner viime vuoden lopulla.
Oikeus tuomitsi suomalaisen olympiapainijan vankilaan, joten myös Ilta-sanomien toimittaja innostui kirjoittamaan raflaavasta aiheesta artikkelin. Siinä kynäniekkamme kertoi mm miten:
Kaidalle tielle sortunut ex-urheilija anasti uhriltaan nahkatakin...
Kuulijanimimerkkimme kysyy oikeutetusti: onko minussa jotakin vikaa, kun ikäni kaidalla tiellä pysyneenä en ole päässyt vielä vankilaan? Mistä pääsee takaisin lavealle tielle?
Jos nimittäin kyseistä vertausta haluaa käyttää, Matteuksen evankeliumista näkee otsallaankin, mistä on kysymys: ...se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ... mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
Kadotukseen tuomitseminen ei ole Aristoteleen kantapään fraasirikostuomarin tehtävä, mutta katekismuksen ulkoluentaan voimme toimittajan aina määrätä. Muuten ei jälkiruokaa tänään tipu!
- - -
aristoteles(at)yle.fi
