Aristoteleen kantapään uusi osasto aloittaa tänään palveluksessanne! Osaston nimi on Kieli-imuri, ja sen tarkoitus on ottaa selvää kieli-ilmiöistä, jotka askarruttavat meitä tai eivät muuten mene kaaliin.
Ensimmäiseksi tartumme näin Leijonan horoskooppikuun kunniaksi erääseen suomalaisen luonnon kiehtovimpaan eläimeen. Otus on jalopeura eli leijona. Miten niin peura on leijona? Peurat ovat hirvieläimiä niin kuin hirvet, porot ja kauriit. Leijona taas on kissaeläin, joka elää savanneilla Afrikassa ja Suomen vaakunassa. Peurat ovat kasvissyöjiä, leijonat syövät raakaa lihaa. Miten jalopeura voi olla leijona?
Nykysuomen etymologisen sanakirjan laatijan Kaisa Häkkisen teoria leijonan jalopeuraisuudesta lähtee siitä toiseikasta, että alunperin jalopeura on merkinnyt suomalaisille hirveä, metsiemme suurinta eläintä, josta saatavaan ravintoon suomalaisten elanto ja elämä pitkään liittyi. Koska hirvi oli tärkeä eläin, se oli vahvasti esillä myös siinä, mitä suomalaiset näkivät taivaan tähtikuvioiden esittävän.
Tähdet, jotka klassisessa tähtikuviotieteessä muodostavat Ajomiehen, Capellan ja Perseuksen muodostivat saamelaisten mielestä kuvion nimeltään 'hirvi'. Kassiopeiassa nähtiin 'hirvensarvet', Kaksosissa taas 'hirvenhiihtäjät'.
Häkkisen mukaan tätä kautta on mahdollista ymmärtää, miksi suomalaiset ovat antaneet Leijonan tähtikuviolle ja tätä vastaavalle horoskooppimerkille nimen jalopeura. Olihan tähtikuvion nimi jalopeura vielä ensimmäisessä suomenkielisessä almanakassakin vuonna 1705, vaikka ruotsalaislainasana leijona tuli maahamme vuoden 1642 raamatunkäännöksessä. Kyseessä ei siis ole Agricolan erehdys vaan tähtien ennalta määräämä kaksoismerkitys!
Eli paljon onnea kaikille jalopeuran eli hirven merkeissä syntyneille kanssaihmisille!
