Vaikka me modernit ihmiset olemmekin alituisesti hereillä ja elämme täysillä tätä hetkeä, tässä ja nyt sekä kaikki aistit terävinä, saatamme joskus vahingossa vaikuttaa poissaolevilta ja tehdä asioita, joita emme ole tarkoittaneet. Ennen, kun ihmiset olivat vajavaisempia kuin nykyään, tällainen tila oli yleisempi. Silloin sanottiin, että joku on hajamielinen tai muissa maailmoissa.
Nykyään tällainen epämääräinen maalailu ei enää kelpaa. Pitää olla täsmällisempi! Niin kuin vaikka elokuvaohjaaja Olli Saarela viime marraskuussa, kun hän oli epähuomiossa kävelemässä tavaratalon kassan ohi päiväpeitteiden kanssa. Hänen omien, jo kuuluisien sanojensa mukaan elokuvaohjaaja ei ollut hajamielinen vaan:
Minulla oli voimakas jälkituotantovaihe päällä.
Jälkituotanto on elokuvateollisuudessa se vaihe, kun kaikki palaset laitetaan paikoilleen ja nivotaan yhteen. Leikkaus, värimäärittely, äänisuunnittelu, elokuvan markkinointi — siinä vain osa asioista, jotka elokuvaohjaajan pitää tässä vaiheessa suuren stressin alaisena hoitaa.
Minulla oli voimakas jälkituotantovaihe päällä –lausahdus on saanut kansalaiset innostumaan. Kansan suussa jälkituotantovaiheella viitataan jo niin suolen toimintaan, humalatilan seuraamuksiin kuin mihin tahansa muuhunkin toistaitoisuuden tilaan.
Ja aivan oikein, minulla oli voimakas jälkituotantovaihe päällä –lausahduksen määrätietoisuus viittaa niin ankaraan elämänhallintaan, että sillä voi kunniakkaasti selittää minkä tahansa törttöilyn. Ja mikä parasta, myös sen varsinaisen voimakkaan jälkituotantovaiheen!
