Modernit tiedotusvälineet hallitsevat elämäämme nykyään niin itsestään selvästi, että unohdamme helposti, miten tieto kulki muinoinkin. Kyllä ennen juorulehtiä, digi-kanava-multipleksejä ja laajakaista-portaalejakin pysyttiin perillä maailman menosta.
Tällaista suullista tiedonvälitystä on jälkikäteen leikkisästi kutsuttu viidakkorummuksi, koska Tarzan-kirjoissa afrikkalaiset kommunikoivat keskenään pitkien matkojen taakse rummutuksella, tai puskaradioksi.
Kuulijamme Huolestunut tiedottajaopiskelija lähetti meille leikkeen, jossa kerrotaan uudesta ruohonjuuritason tiedotusinnovaatiosta. Ilta-Sanomat nimittäin kirjoitti maaliskuun alussa Katariina Lillqvistin lyhytelokuvan ensi-illasta näin:
Kutsu elokuvan ensiesitykseen levisi viidakkopuhelimella, ja sali oli viimeistä sijaa myöten täynnä.
Huolestunut tiedottajaopiskelija pyytääkin: osaisitko, hyvä Aristoteles, kertoa, mikä on viidakkopuhelin? Se vaikuttaa tehokkaalta medialta.
Aristoteleen kantapää kiittää Tiedottajaopiskelijaa ja ihastelee teknisen innovoinnin mallimaan Suomen tienraivaajahenkeä myös tämän väheksytyn ihmiseltä-ihmiselle –tiedonvälityksen kehittämisessä viidakkopuhelimen muodossa!
- - -
aristoteles(at)yle.fi
