Skip navigation.
Home

Kuu kukasta kesään, puoli kuuta toisesta kukasta

|

Kuu kiurusta kesään ja niin edelleen, sanoi vanha kansa ja yllättävän hyvin on sanonta säilynyt uudenkin kansan suuhun saakka. Ehkä syynä on lähestyvän kesän odotus, joka saa suomalaiset vuosi vuoden jälkeen iloitsemaan lentävistä kevään merkeistä.

Mutta onhan kevään merkkejä muitakin. Myös kasveilla on oma järjestyksensä, jossa ne nousevat keväisestä maasta ja osoittavat havaitsijalle, miten pitkällä kevät on. Vanhalla kansalla on varmaan kevääseen liittyvä kasvipohjainenkin sanonta. Ei siis muuta kuin virka-avunpyyntö Lönnrotin arkistoja penkovalle erikoistutkija Raija Majamaalle, joka käy pyynnöstä kiinni Lönnrotin keräämään suomen kansan sananlaskokoelmaan.

Tulos on kuitenkin yllättävästi täysi nolla. Kuten Majamaa asian ilmaisee: ”Suomen kansa ei ole ihastellut kevään tuloa luonnon kauneuden kautta. Nälkä vaivasi, kun talven ruokavarastot oli syöty eikä uutta satoa näkyvissäkään”. Tarkinta luonnon havainnointia edustaa sanonta: Kaksi on kaunista kesällä:/ lehti puussa, ruoho maassa/ tuomen kukka kolmantena. Melko ylimalkaista. Me vaadimme tarkempaa otetta kukintojen etenemiseen. Me tartumme toimeen itse.

Kuu sinivuokosta kesään, puoli kuuta ketunleivästä
voikukasta vähäsen, pihlajasta ei päivääkään.

Vau, siitähän tuli hyvä! Uunituoretta kansanperinnettä parhaimmillaan!

– – –

aristoteles(at)yle.fi