Pekingin olympialaiset kisat ovat jo historiaa, mutta muutama urheilija teki kisoissa historiaa ja ylsi suorituksiin, jotka jäävät historiaan. Yksi näistä oli Jamaikan pikajuoksijahirmu Usain Bolt, joka juoksi mm. uuden maailmanennätyksen sadan metrin pikajuoksussa.

Boltin juoksun ilmeinen helppous on ihastuttanut ja ihmetyttänyt kaikkialla maailmassa. Oulussa Kaleva-lehden toimittajan analyysi selvitti tekijöitä ennätysten takana näin:

Enää ei riitä, että on kaksi paria lihaksikkaita jalkoja, jotka takovat rataa niin vimmatusti.

Kuulijanimimerkkimme Yhdellä jalkaparilla juokseva ihmettelee kateudensekaisesti:

"Tietysti kahdella parilla pitkiä, voimakkaita jalkoja pääsee puolta nopeammin ja tiuhempaan kuin yhdellä parilla. Millä dopingilla Usain Bolt lienee kasvattanut itselleen ylimääräisen parin jalkoja?"

Samaa ihmettelee Aristoteleen kantapää ja kiitää katsomaan Boltin suoritukset uudestaan hidastettuna Wadan antidoping-iskuryhmän kanssa!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Lokakuun alussa Turun kirjamessujen aikaan Radioteatterilla oli, yhdessä Loimaan kuunnelmapäivien ja Varsinais-Suomen liiton kanssa, kuunnelmaklubi elokuvateatteri Kino Palatsissa Turussa.

Siellä kuunneltiin nyt vielä keskeneräisen Täällä Pohjantähden alla -kuunnelmasarjan ensimmäinen jakso. Tämä oli Pohjantähti-sarjan ja yleisön ensimmäinen kohtaaminen. Yleisöä oli salissa nelisenkymmentä henkeä, mikä on aika suuri luku näissä kuunnelmaympyröissä.

Täällä Pohjantähden alla -sarja koostuu 21 jaksosta, kunkin kesto on n. 40 minuuttia. Sarjan tuotanto on vielä kesken. Nauhoitukset on tehty, mutta sarjan editoiminen kestää vielä helmi-maaliskuulle 2009 saakka.

Olin etukäteen aika jännittynyt. Onhan tämä sarja eräällä tavalla minun lapseni, koska panin sen suunnittelun ja toteuttamisen alulle kolmisen vuotta sitten.

Ensimmäisessä jaksossa tutustumme Koskelan Jussiin ja hänen vaimoonsa Almaan ja siihen, miten pappilan suosta aletaan raivata peltoa ja rakentaa torppaa tulevan perheen elinkeinoksi ja asunnoksi. Jakso päättyy siihen, että pariskunnalle syntyy poika. Pojan nimeksi tulee Akseli, niin on isä Jussi päättänyt.

Jakso vie huomattavan liikuttavalla tavalla meidät 1880-luvun suomalaisen maalaisköyhälistön elämään. Leena Landerin dramatisoimassa jaksossa Alman merkitys ja vaikutus mieheensä Jussiin, ja huolenpito tästä, nousee lämpimänä esille. Samoin tietenkin miehen ja hevosen suhde. Kun jaksossa rakennetaan taloa ja raivataan peltoa, ja sen lopussa vaimo on raskaana ja hevonen tiineenä, niin jakso valaa uuden synnyttämisen ja syntymisen optimismia hienosti koko sarjan aloitukseen. Se herättää toivetta ja kiinnostusta sarjan seuraamiseen kokonaisuudessaan, jakso jaksolta.

Kuunnelmaklubin kuulijoiden kommentit olivat positiivisia. Kaikki sanoivat, että sarjan ensimmäisen jakson perusteella he kyllä kuuntelevat myös seuraavat. Paikalla tilaisuudessa olit myös sarjan kaksi dramatisoijaa Leena Lander ja Hannu Raittila, joiden romaanin tarkka lähiluku vakuutti yleisön. Jussin pidättäytyminen sukupuolisesta kanssakäymisestä avioliittonsa alussa tai Akseli-nimen merkitys ja assosisaatiot tulivat perusteellisesti selitetyiksi.

Tämä radiosarja tulee kuvaamaan Suomen maaseudun kehitystä 1880-luvulta 1950-luvulle yhden perheen ja yhden kyläyhteisön näkökulmasta, kuulokulmasta. Laaja romaani saa arvoisensa ja mittaisensa tulkinnan radiossa. Mielestäni vain radio on sellainen väline, jolla voidaan tarpeeksi laajasti ja yksityiskohtia viljellen siirtää Väinö Linnan laaja eeppinen romaani sarjadraaman kielelle. Radio mahdollistaa miehen ja hevosen väliset yksityiset keskustelut, mutta avaa tarvittaessa myös suuret, veriset taistelukentät eteemme.

Täällä Pohjantähden alla -sarja alkaa Yle Radio 1:ssä 9. elokuuta 2009 ja jatkuu siitä viikottain vuoden loppuun. Kullakin jaksolla on kolme lähetystä, sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina. Sarjan ovat dramatisoineet Leena Lander (jaksot 1-7, trilogian ensimmäinen osa), Juha Seppälä (8-14, toinen osa) ja Hannu Raittila (15-21, kolmas osa). Ohjaus jakautuu samassa suhteessa kolmen ohjaajan kesken. He ovat Tarja Jakunaho, Ari Kallio ja Sakari Kirjavainen. Näyttelijöitä sarjan tekemiseen on osallistunut yli 90. Akselin roolissa on neljä eri henkilöä, neljässä eri iässä.

Timo Koivusalo tekee samanaikaisesti suurelokuvaa samasta romaanista. Siitä tulee aivan toisenlainen kuin meidän versiostamme, vetoaahan visuaalinen spektaakkeli aivan toisiin asioihin vastaanottajassa ja hänen tajunnassaan kuin auditiivinen, kuuloon perustuva radiosarja. Kuulo kulkee syvyyssuunnassa, kun taas visuaalisuus hivelee laajaa pintaa.

Jään jännityksellä odottamaan molempien suurteosten valmistumista.

Pekka Kyrö
vastaava tuottaja
Radioteatteri

PS.
Loimaan kuunnelmapäivät? Ne järjestää vuosittain Suomen kuunnelmayhdistys. Se on Loimaalla toimiva yleishyödyllinen yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea kuunnelmien tekemiseen ja kuuntelemiseen liittyvää toimintaa.

Lähetyksen musiikki oli Chopinia, Berceuse op.57 des-duuri. Pianistina Arthur Rubinstein.

Alussa mainittiin suomenruotsalaisista, aikanaan vaille yhteisönsä arvostusta jääneistä kirjailijoista Gunnar Björling ja Rabbe Enckell.

Westö kehui Marianne Alopaeuksen romaania Pimeyden ydin (Mörkets kärna) vuodelta 1965.

Kemppinen viittasi Samuel Pepysin Lontoo-kuvaukseen (Fleet Street), joka sisältyy hänen moniosaisiin päivkirjoihinsa. Näistä päiväkirjoista on myös suomennettu valikoima (Tammi, 1966).

Puheeksi tuli myös Sven Hirnin teos Huvia ja herkkuja: helsinkiläistä hotelli- ja ravintolaelämää ennen itsenäisyyden aikaa (SKS, 2007).

Ohimennen viitattiin J.E. Gordonin teokseen The New Science of Strong Materials (1968), joka mainittiin jo erään aiemman ohjelman viitteissä.

Kjell Westö mainitsi Angel Ganivet y Garcian teoksen Suomalaiskirjeitä (Cartas finlandesas, 1905; suom. 1964).

Valokuvista puhuttaessa Westö mainitsi lukeneensa Martin Friedmanin teosta The Frozen Image: Scandinavian Photography. Westö myös kehui Edgar Reitzin televisiosarjaa Zweite Heimat (1993) parhaaksi koskaan näkemäkseen, johon Kemppinen vastasi puolestaan kehumalla australialaista minisarjaa Anzacs (1985).

Puheena olivat mys ruotsalaiset historialliset romaanit, tekijöinä mm. Harald Hornborg ja Eirik Hornborg.

Tänä perjantaina vieraaksi saapuu kirjailija Kjell Westö, jota on toivottu ohjelmaan jo keväästä asti.

Aiheena on Helsinki sellaisena kun sen näkee Kahvisalongin ikkunasta ja
lähinnä Westön kahden romaanin kutsumat assosiaatiot 1970-luvulta ja
1920-1940-luvuilta. Sävy on kirjallinen eli todetaan varmaan taas kerran
ääneen, että näkökentässä on entinen Bronda ja Hattupäiden kahvila sekä
Opris, josta Westö on ilmeisesti tehnyt osittain korostetun.

"Drakarna" -teema on kahviloiden paljous - Nissen, Colombia, Primula jne. Samoin: valikoimien vähyys ja ainakin "grillien" synty.

Loppukaneettina seuraava salaperäinen toetamus: Kirjallisuus on se väline, joka näyttää hiilijalanjäljet ja pitää itsestään selvänä asiaa, jonka tiedekin on nyt ymmärtänyt. Jokapäiväiseen elämäämme vaikuttavat isien ja isoisien pahat teot paljon laajemmin kuin hiilidioksidipäästöinä. Tehokkain keino pysäyttää sattumanvarainen muuttuminen (Brownin liike) on taiteilijan valmistama preparaatti mikroskoopin alla.

(Ennakkoluuloja YLE Radio 1:ssä maanantaina 20.10.2008 kello 11.40 - 11.55. Lähetyksen jälkeen ohjelma on kuunneltavissa tämän sivun oikean palstan Radiosoitin-ikkunasta.)

Pitääkö Helsingin kirjamessujen ohjelmapäällikkö Tuula Isoniemi kirjalle muistopuheen vai vieläkö hän uskoo kirjan tulevaisuuteen?

Tekniikka tulee ja tappaa, tappaako sähköinen lukualusta nyt kirjan? Kirjojen elinikä lyhenee ja niiden myyntisesonki kestää vain julkaisemisesta ensimmäiseen alennusmyyntiin.

Kirja on nykyisin tuoretuote pilaantumispäivämäärällä vaikka sen pitäisi olla kestokulutustavara.

Toimittajana Liisa Vihmanen.

Mitä mieltä sinä olet? Kuoleeko kirja sähköisten lukukokemusten mukana?

Aleksis Kiven pääteos Seitsemän veljestä ilmestyi 138 vuotta sitten. Omaa nimikkopäivää Aleksis Kivi on viettänyt vasta 79 vuotta. Tuolloin, vuonna 1929 lokakuun 10:nennestä tuli myös Aleksin nimipäivä — sitä ennen Aleksit ja muut Keisari Nikolai II:n pojasta Aleksioksesta muistuttavat nimet oli poistettu almanakasta Suomen itsenäistymisen kunniaksi.

Alexis Stenvallista tuli Kivi 26-vuotiaana ja samalla hän muutti etunimensä x-kirjaimen ks:ksi. Nimen muutos alleviivasi Kiven roolia suomen kielen ja suomalaisen kirjallisuuden edelläkävijänä. Rooli sopii miehelle nimeltään Aleksis, tuleehan se Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjan mukaan kreikkalaisesta nimestä Aleksios, joka tarkoittaa auttajaa, puolustajaa.

Mitä tuo Vilkunan mainio opus sitten kertoo meille Seitsemästä veljeksestä? Juhani juontuu heprean Johanneksesta, jossa sen merkitys on ”Jahve on armollinen”. Johanneksella tavallisesti viitataan Johannes Kastajaan, Jeesuksen edelläkävijään ja kastajaan.

Tuomas on suomalainen asu aramealaisesta Thomasta, joka merkitsee ”kaksosta”, ja Tuomashan todella on Aapon kaksosveli. Tuomas oli Raamatussa opetuslapsista se, joka epäili Jeesuksen todella kuolleen. Niinpä epäilevä on Tuomaisiin yleisesti liitetty määre, vaikka voisimme muistaa hänet myös miehenä, joka vei kristinuskon Intiaan ja siten ns. tuomaskristillisyyden isänä.

Tuomaksen kaksosveljen Aapon nimi juontuu Aabrahamista, joka tarkoittaa joko babylonialaisen perinteen mukaan ”isä on korotettu” tai heprealaisen perinteen mukaan ”kansojen paljouden isää”. Abrahamia pidetään israelilaisten kantaisänä ja muslimimaissa nimi on yleinen muodossa Ibrahim. Nimi Abraham löytyy jo 4000 vuoden takaa Hammurabin savitauluista.

Pyhien miesten ketju jatkuu veljessarjassa Simeonilla. Kristillisessä perinteessä heitä tunnetaan kaksikin kappaletta. Uudessa Testamentissa Vanha Simeon siunasi Jeesus-lapsen temppelissä ja myöhemmin, n. 400 luvun puolivälissä kuuluisuutta saavutti askeettipyhimys Simeon Stylita. Lisänimi Stylita ei tule tyylitajusta vaan pylväästä: hän oli se ensimmäinen pylväspyhimys, joka istui peräti kolmenkymmenen vuoden ajan pylvään nokassa ja saarnasi sieltä kansalle. Seitsemän veljeksenkin Simeoni on saarnamies mutta toisaalta myös juoppo.

Timo on Laurin kaksosveli. Nimen alkuperäinen kreikkalainen muoto Timoteus ei viittaa kaksosiin vaan siihen että nimen kantaja on ”Jumalaa pelkäävä”. Kuuluisin Timoteus oli apostoli Paavalin tunnetuin oppilas ja työtoveri sekä Efeson piispa.

Veljessarjan taiteilijaluonne, yksin metsässä viihtyvä Lauri on latinalaisen Laurentiuksen suomalainen muoto, ja nimihän tarkoittaa tietenkin ”laakerinlehdillä seppelöity”. Pyhä Lauri taas oli pyhimys, joka vuonna 258 kärsi marttyyrikuoleman Roomassa, tarinan mukaan halsterissa kärventyen. Moni vanhan kirkko on meilläkin omistettu Laurille, jotta tämä suojelisi näitä tulelta.

Veljessarjan hännänhuippu Eero ei yhtäkkiä katsoen istu pyhimysten seuraan, onhan nimi suomalainen muoto skandinaavisesta Eerikistä, merkityksessä ”yksin hallitseva”. Mutta onhan meillä tietenkin 1100-luvulla elänyt Ruotsin kuningas Eerik Pyhä, joka ansaitsi pyhimyksen arvonimen tehtyään ensimmäisen ristiretken Suomeen. Näin veljesten nimet muodostavat omalaatuisen pyhän seitsikon. Mitä Kivi halusi sanoa valitsemalla veljeksille juuri nämä nimet? Entä ovatko Seitsemän veljeksen nimet näkyneet suomalaisten poikalasten kastamisessa? Kysytään suomalaisen nimitutkimuksen suurmieheltä, professori Eero Kiviniemeltä.

- - -

Nimitutkija Eero Kiviniemi tutki Aristoteleen kantapään pyynnöstä Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen nimien esiintymistä suomalaisten poikien ensimmäisenä nimenä vuosina 1870-1999. Väestörekisterin aineiston pohjalta Kiviniemi laati oheisen taulukon. (Kts. oheinen liitetiedosto alla.)

- - -

aristoteles(at)yle.fi

- - -

Mehän kaikki tiedämme, miten vahva voima on ihmisen tahto. Vanha kansa osaa sanoa, että tahto vie miehen vaikka läpi harmaan kiven.

Tämä inhimillisen tahdonvoiman ja kaivosalan vahva sidos oli ehkä syynä siihen, miksi modernin informaatioteknologian erikoislehti IT-viikko astui äskettäin fraasirikollisuuden lavealle polulle. Toimittaja kertoi, miten amerikkalainen it-blogi oli pyytänyt lukijoiltaan apua järkevänhintaisen nettilautatietokoneen suunnitteluun. Toimittaja Olli aloitti jutun suoraan rikoksella:

Harmaa tahto vie läpi vielä 2000-luvullakin.

Kuulija-ilmiantajamme Markku ihmettelee: Onhan puhuttu aivojen "harmaasta aineesta", "harmaasta arjesta" ja "harmaasta taloudestakin", mutta "harmaa tahto" on jotakin uutta, kiehtovaa. Onko kyseessä Piilaaksossa kehittynyt uusi motivoinnin muoto, maailmankaikkeudessa esiintyvän "pimeän aineen" ilmentymä vaiko mikä?

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään muu kuin modernin tietotekniikan ympärillä hyllyvä ja vellova paradoksaalinen ilmiö nimeltään tiedon puute. Kirjoittaja hallitsee ehkä HTTP-protokollat ja nettilaudat, muttei tärkeintä työkaluaan, kieltä ja sanoja.

Rangaistukseksi toimittaja Olli opettakoon harmaille aivosoluilleen kaikki suomen kielen fraasit alusta loppuun, kiitos ja näkemiin.

- - -

aristoteles(at)yle.fi

Vanhemmuus on vaikeata hommaa. Sunnuntain lehden kastettuja-palsta osoittaa, että toisinaan vanhemmuuden haasteiden laineet lyövät korkeina jo muutamien viikkojen jälkeen lapsen syntymästä. Nimen antaminen lapselle kun näyttää olevan nykyään yhä vaikeampaa.

Moni tyttö on ristitty kukkalajin, alkoholijuoman ja Etelän Risti -tähdistössä sijaitsevan tähden mukaan Mimosaksi. Joopen nimen väärinkuulemiseen taas ei kannata ryhtyä yhdenkään kirjaimenkaan epätarkkuudella.

Eräässä vauva-alan lehdessä hätääntynyt äiti kysyi, milloin heidän viisivuotias Tiituksensa saa nimipäivän, päivänsäteen nimeä kun ei allakasta ollutkaan löytynyt vaikka kaikki pienokaisen kaverit nimipäiviään innokkaasti viettivät.

Tämä äiti osui lähelle oikeaa vastausta viisi vuotta myöhässä. Suomessa on nimittäin jo 1300-luvulta pidetty ihmisten nimiä erityisessä nimipäiväkalenterissa. Kalenterissa on hiukan vajaa 800 nimeä, joiden joukosta lapsensa nimen voi kätevästi valita, jos oma luovuus on parhaimmillaan vaikkapa jollain muulla alalla kuin laadukkaiden ihmisnimien kehittelyn saralla. Saattaahan myös olla, että kasvava ihmistaimi haluaakin olla oman yksilöllisyytensä luomus eikä kävelevä osoitus vanhempiensa kekseliäisyyden rajattomuudesta.

Tuore äiti ja isä! Ole siis rohkea, itsenäinen ja kaukonäköinen! Kun mietit, mikä olisi lapselle hyvä nimi, tartu nimipäiväkalenteriin!

- - -

aristoteles(at)yle.fi

Kuva oli olemassa ennen tekstiä ja niinpä kuvat kiehtovat ihmisen silmiä enemmän kuin monimutkaiseen symboliketjuun perustuva teksti. Kuvailmaukset ovat myös usein tehokkaampi tapa ilmaista asioita kuin tylsä tekstimassa.

Joskus kuvailmaus sitä paitsi osuu käyttöyhteyteensä kuin se kuuluisa nenä sinne kuuluisaan päähän. Näin kävi loppukesällä Itä-Savo -lehden etusivulla, jossa kerrottiin puunjalostusalan hankalista ajoista näin:

Sahateollisuus elää veitsenterällä.

Savonlinnalainen apusilmämme Esko pohtii ilmiantokirjeessään, että vaikuttaa siltä kuin sahatukin teollinen paloittelu olisi äkkiä muuttunut sahaamisesta leikkaamiseksi. Kyseessä ei kuitenkaan ole sahateollisuuden menetelmäremontti vaan savolaistoimittajan sukkela huomio: otetaan ilo irti kielen mahdollisuuksista teollisuudenalaa uhkaavasta lamasta huolimatta! Terävää syksynjatkoa Savonlinnaan ja toivottavasti Savon sahoillakaan ei tarvitse kärsiä tylsyydestä.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Tämän päivän musiikki oli Chopinin balladista no. 1 G-molli op. 23. Pianistina Alfred Cortot.

Bloginpitäjä on muistavinaan, että Leif Lindbergin kertoma tarina New Yorkin metrojen valvonnasta ja kaupungin laskeneesta rikosten määrästä on esillä mm. Steven Levittin ja Stephen J. Dubnerin teoksessa Freakonomics (2005, suom. readme.fi 2006) sekä Malcolm Gladwellin kirjassa The Tipping Point (2000, suom. nimellä Leimahduspiste, Ajatus kirjat 2007). Molemmat toki esittävät korrelaatiota kohtaan oman kritiikkinsä.

Juhani Forsbergin mainitsema Hitler-elokuva on Oliver Hirschbiegelin Perikato (Der Untergang, 2004).

Puheena oli Viktor Frankl ja etenkin hänen teoksensa Ihmisyyden rajalla (Ein Psycholog erlebt das KZ, 1946; suom. 1978)

Primo Levin teoksen nimi oli kuin olikin Tällainenko on ihminen (Se questo e un uomo, 1947; suom. 1962, Gummerus).