Kaupunki

Helsingin suurin ongelma on Kirsi Virtasen kaltaiset huonon itsetunnon ja kroonisen alemmuuskompleksin rampauttamat muualta muuttaneet, jotka kuvittelevat että kaupungissa pitää olla kaikenlaista uutta ja kiiltävää sekä mahdollsimman vähän sellaista mikä muistuttaa heidän alkuperäisestä asuinympäristöstään.

Missäpäin makasiineja mahtoi sijaita tuo useaan otteeseen Viratsen mainitsema hökkelirivistö?

Ainakin makasiinien alueella toimi ainoa todellinen kansalaistori Helsingissä. Mutta koska päättäjät ja heidän tukijoukkonsa, Virtasen kaltaiset pelokkaina lähiökotiensa ikkunoista verhojen takaa elämää tuijottavat osa-aikaset kotirouvat eivät oikein tienneet mitä kansalaiset siellä oikein puuhastelevat, päätettiin paikka ajaa alas.

Moro

Kun tämänpäiväisessä ohjelmassasi muutamaan kertaan mainitsit uuden musiikkitalon, olisin mielelläni myös kuullut tässä yhteydessä jonkinlaisen arviosi siitä, millä perusteilla talon sijoituspaikka on valittu. En nyt tarkoita makasiineja, joista olen kyllä kanssasi samaa mieltä, vaan paikkakuntaa. Se saattaa olla helsinkiläisen mielestä itsestään selvä asia, mutta jo täältä vähän kauempaa katsoessasi olen useampaankin kertaan ja useammassakin seurassa herätellyt kysymystä siitä, että jos kerran tähän maahan hyt välttämättä on kaikkien veronmaksajien kustannuksella rakennettava kolme musiikkitaloa, jotka maksavat karkeasti laskien ja inflaatio huomioon ottaen noin miljardin markan verran kappaleelta, niin miksi niiden on seisottava jonossa jossain Töölönlahden rannalla, jokseenkin Suomen manneralueen äärimmäisellä reunalla? Miksi vielä kolmaskin on rakennettava sinne käyttäen samalla melko siivu Suomen toiseksi kalleinta tonttimaata taas uusiin pysäköintipaikkoihin? Eikö ihan kansalaisten ja paikkakuntien tasa-arvon nimessä ja liikenneongelmien vähentämiseksi jonkinlaista hajautusta olisi jo tässä vaiheess voitu Finlandia-talon ja Oopperatalon jälkeen harkita?

T: Hannu Vuori
Tampere

Tässähän meillä on varsinainen kaikkien alojen asiantuntija. Ohjelma sisältää siinä määrin tietämättömyyteen perustuvia virheitä, ettei niitä jaksa lähteä luettelemaan. Mutta millä kompetenssilla Virtanen arvioi kaupunkisuunnittelua ja arkkitehtuuria mollaten siinä ohimennen maailmalla arvostetun puuarkkitehtuurimme, Aallon funktionalismin, hengittävät rakenteet jne. Musiikkitalon hehkuttamisesta ei Virtanen päässyt eroon koko hengästyneen lätinänsä aikana. Ihan tarkoituksella taisi unohtaa, että kansainvälisen tason konserttitalo ja maan suosituin kongressikeskus on jo Tampereella. Kaupungissa, jota Virtanen ei EU-innokkuudessaan edes kelpuuta kaupungiksi. Ottaako niin koville, että kyse on kaikiissa mittauksissa niin matkailullisesti kuin ihmisten ja yritysten sijoittumispaikkana halutumpi kuin Helsinki, maan halutuin. Ehkä Virtasen kannattaisi valita huolellisemmin ajankohta, jolloin koneen ääreen asettuu.

Helsinki näyttäytyy kovin erilaisena täältä Suomesta katsottuna. Tytär pelasi kesällä Helsinki-Cupissa, ja majoituimme viikon vaimon siskon kaksiossa Töölönkadulla. Äänieristys oli sitä tasoa, että tiesimme hyvin mitä ohjelmaa naapuri katsoi tv:stä puolilleöin. Nukkumista tv ei haitannut sillä asunnossa oli lähemmäs 30 astetta lämmintä, joten uni ei olisi muutenkaan tullut. Ilmanvaihtoa ei ollut eikä ikkunoita katutasossa voinut avata. Hissi ja ulko-ovi alkoivat sitten kolista kuuden maissa, ja kaksi kaupungin kuorma-autoa ajoi asunnon eteen jalkakäytävälle seitsemältä, tyhjäkäynnillä tietenkin. Tästä onnelasta on vuokra 1600€ kuussa.
Kävimme myös keskustan itäpuolella tapaamassa vaimon tätiä ja serkkua. Nousimme metrosta pois Siilitien asemalla. Täti pelkää poistua asunnostaan illemmalla, ja ymmärrän sen hyvin, sillä palatessamme asemalle tavallisena arki-iltana noin joka toinen vastaantulija oli humalassa. Joka toinen olikin sitten muslimi. Serkun (syntyperäisen helsinkiläisen) lause oli kuvaava: "Näiden seitsemän vuoden aikana, kun olen asunut omassa asunnossa, yhdelläkään ovikellon soittajalla ei ole ollut minulle oikeaa asiaa". Helsinki on surullisten, yksinäisten ihmisten tyyssija, missä elämänlaatua ei saa edes rahalla.
Vertailun vuoksi pitää sanoa, että itse asumme Hämeenlinnassa parin kilometrin päästä torilta, meillä on omakotitalo ja iso piha, lapset pääsevät pyörällä ja bussilla harrastuksiin (joita on runsaasti tarjolla). Ja meille riittää mainiosti yksi pieni auto.

Arkkitehdit eivät päätä kaupungin kaavoittamisesta vaan siitä päättää valtuusto joka vahvistaa asemakaavan. Näin siis muodollisesti. Todellisuudessa valtaa käytää se pieni liikemiesten ja politiikkojen klikki. Politiikka on politiikoille oikeassa olon näyttämö, joskus naurettavuuksiin asti. Moni järkeväkin kaava-arkkitehdin ehdotus on tyrmätty vain koska sen sanoi joku muu kuin rooliinsa lukkiutunut änkyrä.

Alvar Aalto lienee niitä harvoja arkkitehtejä joilla on ollut todellista valtaa. Yleensä arkkitehdit ovat pelkkiä viivanpiirtäjiä kunnanvirastossa. Rakentaminen ja maankäyttö tapahtuu pienen piirin lyhytjänteisiä taloudellisia intressejä noudattaen. Kaiken perusta on liiketalous (voitontavoittelu), ei tunteilu. Onhan kyse isoista rahoista.

Kenen unelmista arkkitehtuurissa onkaan kyse, arkkitehdin vai kenties jonkun muun? Huomattava on myös että julkishallinto ei pysty pakottamaan ketään rakentamaan yhtään mitään vaan ainoastaan estämään rakentaminen. Kiinteistöjen omistajat sanovat siis yhä sen viimeisen sanan, kuten kaikissa muissakin kapitalistimaissa. Markkinataloudessa kuluttaja on kuningas.

Onko arkkitehdin diktatuuri sitten demokratiaa parempi? Useimmiten arkkitehti on yhtä lailla sivistyksen ja hyvän maun puutteessa riutuva kuin kiinteistönomistaja ja valtaklikkikin. Hyvää makua ja sivistystä ei voi ostaa rahalla ja sen kyllä huomaa kun katselee rakennettua ympäristöä. Moni "hienåuden" monumentiksi tarkoitettu talo onkin mauttomuuden monumentti.

K. Virtanen ihailee Anglo-Saksista kulttuuria ja Keski-Eurooppaa suuresti kuten moni muukin suomalainen koska Suomi on ollut vuosisatoja vieraan vallan ikeen alla. Mautonta ökytyyliä löytyy kyllä joka paikasta, Eurooppalainen hovikulttuuri oli oman aikansa nousukasmaista ökytyyliä.

Suomi on Suomi. Ei Suomea voi suoraan verrata Keski-Eurooppaan koska kulttuuri ja historia ovat niin perin juurin erilaiset. Suomen kaupungit muistuttavat toisiaan koska Keski-Eurooppa oli vielä hiljattain pienten postimerkkivaltioitten täplittämä mosaiikki kun taas Suomi on ollut melko yhtenäinen kokonaisuus ikimuistoisista ajoista lähtien vaikka onkin ollut Venäjän ja Ruotsin jakamana.

Suomalaisten kaupunkien vika on siinä että niistä puuttuu historia, vanha arkkitehtuuri. Vanha arkkitehtuuri on kuin kaupungin muisti. 1950-60-70-luvuilla hävitettiin suurin osa vanhasta arkkitehtuurista. Tarkoitan vanhalla arkkitehtuurilla niitä tyylisuuntia jotka olivat olemassa ennen funktionalismin keksimistä eli ennen vuotta 1930. Suomalaiset kaupungit olisivat paremman näköisiä jos niissä olisi jäljellä ne talot mitkä oli olemassa ennen talvisotaa.

Se on totta että suomalaiset kaupungit ovat toistensa kopioita ja aika persoonattomia. Suomalaiset kaupungit ovat jotenkin keinotekoisia kun ne on rakennettu pääosin toisen maailmansodan jälkeen. Kyllä Suomen kaupungit kasvoivat ennen talvisotaakin mutta niissä ei siitä huolimatta juurikaan hävitetty vanhoja rakennuksia.

Suomalaisissa kaupungeissa oli ennen puutaloja ja ne olivat hienoja jos olivat hyvässä kunnossa. Nuo puutalot olivat osoitus Suomen kaupunkien puurakentamisesta. Puu on Suomen oloissa luonteva materiaali kun sitä on täällä määrättömästi. Nähtävästi vain Vanha Rauma on muistutus siitä millaisia taloja oli ennen.

Vanhojen talojen hävitys 1950-70-luvuilla oli jälleenrakennukseen ja vasemmistosuuntaukseen liityvää uutuuden ihannointia jonka mukaan kaikki vanha on sääty-yhteiskunnan jäänne joka pitää poistaa. Kaupunkikultturin nuoruus tai sen olemattomuus sai varmaan ajattelmaan niin että kaupunki ei näytä kaupungilta jos siinä ei ole betonitaloja, jotka on saman näköisiä kuin neuvostotyyliset kerrostalot. Voisi olettaa jopa että mikäli ei olisi ollut talvi- eikä jatkosotaa niin suurin osa kaupunkien ja kirkonkylien vanhoista taloista olisi säilytetty. Toivottavasti Kirsi katsoi Ruma Suomi-ohjelman silloin kun se tuli televisiosta. Siinä oli käsitelty vanhojen talojen purkua.

Kirsin väite siitä että vanhat rakennukset ovat epäkäytännöllisiä ei pidä välttämättä ole totta eikä sen tarvitse olla totta. Se että vanhan rakennuksen säilyttäminen alkuperäisen näköisenä merkitsee huussin ja kaivoveden käyttöä on aika pöljä kommentti. Kyllä vanhoihin taloihin voi asentaa sähköt, vesijohdot, vesivessat, ja lämmitys, ja niin pitääkin olla.

Eikö Kirsi ole ulkomailla nähnyt kaupungeissa vanhoja taloja, kuten Tukholmassa tai Keski-Euroopassa kuten Prahassa? Kirsin mainitsemissa paikoissa kuten Tuhkolma ja Pariisi ja New York, niissä on vanhoja taloja.

Vanhat talot ovat kunnossa ja käytössä. Vanhaa arkkitehtuuria arvostetaan. Vaikka rakennuksia tuhoutui toisessa maailmansodassa, ne yleensä rakennettiin uudelleen saman näköisiksi kopioiksi. Ei siis tehty mitään betonimöhköä.

Suomessa on joissakin tapauksissa tehty niin että ensin on purettu vanha talo, ja tilalle tehty ruma talo onkin suojeltu. Sitä ei voi purkaa. Se on aika härski temppu. Joskus tilalle tehty talo ei ole edes paljoa korkeampi. Mielestäni voisi kostaa ja purkaa noita rumia taloja ja tehdä tilalle sen näköinen talo mikä siinä oli aikaisemmin, ennen rumilusta.

En vastusta uuden rakentamista sinänsä. Olen kuitenkin sitä mieltä että uutta on rakennettava vanhaa kunnioittaen. Vanhat talot pitää säilyttää ja pitää hyvässä kunnossa ja käytössä. Uudet rakennukset pitää rakentaa tyhjille tonteille. Tuo on aivan hyvin mahdollista koska maasta ei ole millään tavalla pulaa Suomessa. Raumalla säilytettiin Vanha Rauma mutta uudemmat rakennukset rakennettiin toisille paikoille.

Kiitoksia jälleen hienosta pakinasta. Näitä on ilo kuunnella, vaikka kaikesta ei aina ole samaa mieltä - tai ehkä juuri sen takia.

Sääliksi käy Yleisradiota, joka lähettää nykyisin näin luokattoman epäanalyyttisiä, pitkäpiimäisiä ja suorastaan lapsellisia puheenvuoroja.

Aiemmin Kirsi Virtaset horisivat omat kannanottonsa sunnuntaiaamun Kansanradiossa, ja aivan ilmaiseksi. Nyt kansalainen Virtanen on YLEn palkkalistoilla ja YLE maksaa hänelle parhaan ohjelma-ajan tuhlauksesta.

Uusimmassa puheenvuorossaan Virtanen toistaa moneen otteeseen halveksivansa maaseutua, sen asutusta ja vanhoja kaupunkirakennuksia. Hän sortuu toistelemaan 1900-luvun alun italialaisten furististien kaikkein latteimpia modernisaatiomyönteisiä näkemyksiä.

Vajaa sata vuotta sitten fasistit innostuivat futuristien ajatuksista melkein yhtä sokeasti kuin Virtanen vuonna 2009.

Kyllä nyt täytyy sanoa, että olipas ennakkoluuloinen ja täydelliseen tietämättömyyteen perustuva kolumni! Miten voi samaan hengenvetoon valittaa suomalaisten pikkukaupunkien betonikuutioista ja vastustaa vanhojen talojen suojelua? Miten voi samaan aikaan kuuluttaa ihmisläheisen kaupunkiympäristön perään ja vastustaa oma-aloitteista kansalaistoimintaa? Miten ihmeessä voi pitää makasiinien suojelupyrkimyksiä maalaisten toimintana, kun kuka tahansa ajatteleva ihminen ymmärtää, että vanhojen rakennusten suojeleminen on äärimmäisen urbaani ilmiö, jota ei esiinny juurikaan maaseudulla. Ihan jo yksinään sekin ajatus, että nykyajan kaupunkihipit olisivat maalta muuttaneita, Bob Dylania kuuntelevia ja taantumuksellisia viherpiipertäjiä, on aivan älytön. Voin kertoa, että hippipiireissä (ainakin oman kokemukseni mukaan) kuunnellaan enimmäkseen konemusiikkia ja indie-rokkia, ajatukset kaupunkiympäristön kehittämisestä ovat varsin edistyksellisiä Virtasen omiin näkemyksiin verrattuna (mm. monet Virtasen kolumnissaan uusina esittämät väitteet ovat näiden "vaihtoehtoihmisten" ajatuksissa jo ikivanhoja itsestäänselvyyksiä) ja suurin osa hippinuorisosta on kaupungeissa syntynyttä ja kasvanutta sakkia. Ei maalaisilla ole tarvetta tulla Helsinkiin valittamaan kaupunkirakentamisen lyhytnäköisyydestä. Kyllä siihen tarvitaan kaupunkilaisia - sellaisia, jotka pystyvät näkemään omaa nenäänsä pidemmälle.

Lisäys vielä viestiin "Vanha arkkitehtuuri puuttuu melkein kokonaan". Niin, Kirsin aiemmat radiokolumnit maahanmuuttajista, ilmastonmuutoksesta, siitä ketä luonto kiinnostaa ja kurista olivat hyviä. Niistä kehut. Niissä ei ollut niin paljoa moitittavaa kuin tässä uusimmassa.

On muistettava se että kaupungissa pitää olla jotain pysyvää joka on osa kaupungin identiteettiä ja sielua. Yksi sellainen on vanha arkkitehtuuri ja siihen perustuvat kaupunginosat. Isossa kaupungissa joka on rakennettu viisaasti, siellä on eri aikoina rakennettuja osia. On vanhinta osaa, upouutta osaa, ja eri ikäisiä osia siltä välillä. Rakennukset eivät ole kertakäyttötavaraa joka puretaan määräajoin ja pistetään tilalle uusi. Ei, kauiiden vanhojen rakennusten pitäisi olla ikuisia. Jos sellainen tuhoutuu, tilalle pitää rakentaa kopio, eikä lasi- tai betonimohköä

Syntyperäinen näkee kaupunkinsa eri lailla kuin muuttaja. Varsinkin jos kaupunkilainen on monen polven kaupunkilainen, vanhemmat tai molemmat vanhemmat ovat synytyperäisiä, tai jos lisäksi isovanhemmat ovat syntyperäisiä tai vielä heidänkin vanhemmat jne. Heille voi olla merkitystä joillekin paikoille mitkä ovat pitkään olleet kaupungissa. Muuttaja ei niitä ehkä ymmärrä.

Joillakin jotka on muuttaneet kaupunkiin maalta, vaikka sitten Helsinkiin, voi olla pakonomainen tarve leuhkia olevansa kaupunkilaisia ja Helsingin tapauksesa helsinkiläisiä. Joillekin heistä kaupungissa pitää olla kaikkea uutta ja kiiltävää ja korkeaa, vaikka sitten raivaamalla pois kaikki se vanha joka oli olemassa ennen kuin muutti kaupunkiin. Sitä varten he olettivat tulevansa kaupunkiin.

Asun Kuopiossa. En ole syntyperäinen kuopiolainen mutta haluaisin että Kuopiossa olisi jäljellä ne talot jotka oli rakennettu ennen talvisotaa. Maasta ei ole pulaa täälläkään, joten 1950-60-70-luvulla rakennetuille rakennuksille olisi löytynyt maata silloin olemassa olleen rakennetun alueen vierestä, jossa oli määrättömästi tyhjiä tontteja. Muutenkin suurin osa Suomen pinta-alasta on metsää tai joutomaata.

Edes talvi- ja jatkosota eivät tuhonneet Suomen kaupunkeja. Ne tuhosivat suomalaiset itse. Siinä oli kyse siitäkin että vasemmiston ja kapitalistien edut törmäsivät yhteen, se oli epäpyhä liitto. Vasemmisto ajatteli että ihmisten pitää asua betonitaloissa jotta heistä tulee vasemmistolaisia ja vanhat talot pitää purkaa kun ne ovat porvarillisia ja sääty-yhteiskunnan jäänteitä. Kaupunkien pitä näyttää kuin ne olisi Neuvostoliitossa. Kapitalistit taas ajattelivat maanomistajien ja rakennusliikkeiden etuja kun maanomistaja sai rahaa tontin myynnistä ja rakennusliike siitä että sai rakennuksen asunnot tai liiketilat myydyksi. Jopa vanha Eduskunnan talo purettiin. Kas kun ei Presidentinlinnaa, Suurkirkkoa, tai Helsingin työväentaloa purettu.

Sanon taas, en vastusta uuden rakentamista jos uutta rakennetaan vanhaa kunnioittaen. Vanha talo säilytetään ja uusi talo laitetaan tyhjälle tontille. Tuo ajatus olisi vain pitänyt olla käytössä 1950-, 60- ja 70-luvun purkuvuosina.

On kiva kuunnella juttujasi, vaikka joskus olen eri mieltä kanssasi. Suomalaiset vanhat puutalot olivat rumia. On vain harvoja kartanoita joita voisi ihailla.
Makasiinit keskellä Helsinkiä oli häpeä pääkaupungille.
On asuttava ulkomailla ennen kuin näkee suomalaisen rumuuden ja kauneuden.

Virtaselta ei taaskaan mitään positiivista. Positiivista myönteisyyttä ei ole tullut hänen ohjelmistaan tähänkään saakka enkä usko, että tulee vastaisuudessakaan. Kaikki on hänen mielestään päin p:ttä. On hyvä, että hän ja hänen kaltaisensa eivät asu naapurustossamme yleisen ilmapiirin myrkyttäjänä.

Josko keskitetään koko Suomi Helsinkiin ja hiukan sen ympäristöön, mutta Helsinki nimelle. Olisiko hienoa olla metropolin asukas, joka asuu 10-kerroksisessa lasitalossa ja katselee TV:n 100 kanavaa tai naapuriaan ikkunoista, näpyttää tietokonetta tai kännyään ja ulkoiluttaa lapsensa (jos sellaista enää on) neliön kokoisella pihalla, kadulla tai tekopuistossa?

Olisiko se hienompaa kuin olla hämeenlinnalainen, rovanniemeläinen, posiolainen, teuvalainen, kiuruvetinen.... Tai ei kai kyse ole hienoudesta, vaan siitä, että kaikki voisivat hyvin ja olisivat onnellisia. Miksikö? Koska Suomella ei ole varaa pitää koko maata asuttuna, sähköistetynä eikä pitää yllä tiestöä, positiliikennettä... jne. Olisikohan upeaa nauttia kehitysmaiden lasten keräämää riisiä chilikastikkeella ja juoda monta kertaa puhdistettua merestä nostettua vettä... ?

Millaista olisi lähteä samoilemaan Pohjois-Suomen erämaahan, joka alkaa silloin jo Riihimäeltä ja ainakin Mäntyharjulta? Sinne pajukon keskelle olisi varmaan mukava tehdä extreem-matkoja. Kukahan pajukoihin polut raivaa kaupunkilaisen tossun alle tallattavaksi? Metsäthän jääkin hoitamatta ja tulo niistä lahoaa, kun city-ihminen ei ehdi rahankeruultaan sinne. Todennäköisintä kuitenkin on, ettei hän edes tiedä, mitä metsälle voi tehdä.

Pääkaupunkikeskeisessä elämässä tuhoutuu paljon kansam viisautta. Sukupolvien mukana ei kartu tieto arvokkaan luontomme hyödyntämisestä kansan hyväksi, kun kukaan ei osaa eikä kaupungin kaksiossa ja kadulla kasvaneena voi oppia mallistakaan.

Ja miten vähitellen käykään. Todennäköistä on ettei EU:lla ja Brysselillä ole vähitellen mitään intressiä tukea Helsinkiä - periferiassa olevaa pikkukaupunkia. Iso nielaisee piskuisen - malli jatkuu.

Olemme puolisoni kanssa ihastuneet Kirsi Virtasen keskustelua herättäviin aamuohjelmiin. Se sopii hyvin yleykkösen ajankohtaisohjelman perään, jossa suosikkimme on Petri Kejonen. Valitettavasti joskus on aamuja, jolloin aamun ohjelmia ei syystä tai toisesta voida kuunnella. Kirsi Virtasen ohjelman toivoisi tulevan saman päivän pikauusintana, jotta halukkailla olisi mahdollisuus kuulla ohjelma ja parhaassa tapauksessa kuulla se toistamiseen.

On se kyllä totta osa ihmisistä vastustaa muutosta luonnollisesti.
Se onko muutos hyväksi vai pahaksi on sitten se varsinainen kysymys. Koska kaikkia ei voi miellyttää ja joskus ei edes enemmistöä, vaikka muutos olisi oikea.

Hyvä että Virtanen tekee näitä kärjistettyjä kuunnelmia, koska muuten ei nykyään saa ääntä esille.

Jos tämä kuunnelma olisi ollut "korrektimpi" tuskimpa palautekkaan olisi ollut samanlaista. Tai olisiko sitä tullut lainkaan

Kuuntelija

mutta tieteeseen kuuluva seuranta tuntuu puuttuvan, sillä onnistuneita ratkaisuja, kuten Tapiola, Munkkivuori ja Kontula ei osata monistaa. Esimerkiksi Kontulassa on loistava ostari ja tori.

Suomeen on kirkkoja lukuunottamatta rakennettu kivitaloja vasta 1800-luvulla. (vrt. Tallinna!) Arkkitehtuuri on ollut usein nousukasmaista. Vanhat puukaupungit jäsensivät tilan julkiseksi ja lauta-aitojen rajaamaksi yksityiseksi tilaksi luontevasti: nykyiset yritelmät ovat jotain siltä väliltä eivätkä toimi.

Vanha puutalokaupunki vertautuu tiheään omakotiasutukseen, luettelemani "hyvät" kerrostalolähiöt ovat syntyneet talojen, ajoteiden, kävelyteiden ja parkkipaikkojen onnistuneen sijoittelun kautta.

Kontulan rinnalle syntyneet uudet Kivikko ja Kurkimäki ovat tylympiä: ehkäpä kaupunkisuunnittelun virat on syytä lakkauttaa kun tämän parempaa jälkeä ei synny.