Skip navigation.
Home

Keittiökemiaa

(YLE Radio 1 ke 2.7. klo 9.06-10.00)

Leipurin ja kokin sanotaan erottavan toisistaan se, ettei kokin välttämättä tarvitse ymmärtää kemiaa mutta leipurin tarvitsee.

Tämä ei pidä enää paikkaansa, toteaa Kirsi Virtanen.

Nykyään myös ruoanlaitto on kemiaa. Nyt voimme halutessamme syödä vasikanpaistimme vaikkapa vanukkaana.

Molekyyligastronomia on viimeisimpiä keittotaidon muoteja. Mutta sen lainalaisuudet koskevat kyllä ihan jokaista kokkia, kotikokista katalonialaiseen huippukokkiin.

Tässä ruoalla keksimisessä on kyllä jotain todella hienoa, toteaa Kirsi Virtanen. Enää ei nälkä ohjaa syömistämme, kun laboratoriokokit ovat tehneet ruoanlaitosta taidetta.

Kannattaa olla kuulolla loppuun asti, sillä Virtanen tarjoaa lopuksi kaksi molekyylireseptiä: kurkkugeelin ja lehtisalaattivaahdon. Kuulostaa ... epäilyttävältä.

ei kaakao ole imeläää,

ei kaakao ole imeläää, kun ei raparperikään ole sitä!

Kurkkugeeli ja lehtisalaattivaahto

Mitenkähän nuo kurkkugeelin ja lehtisalaattivaahdon ohjeet oikein menikään? Ne tuli niin nopeasti etten ehtinyt saada kokonaan ylös.

Työpaikkaruokakemiaa!

Työpaikkaruokalat tarjoavat nykyään melkein pelkästään Kirsin mainitsemalla aromivahventeella maustettua ruokaa. Tälläinen ruoka on myös leviämässä kouluihin ja päiväkoteihin jopa armeijaan, koska nuo suuret ruokalaketjut ovat alkaneet operoida noissakin keittiöissä.
Kun kysyy, olisiko tarjolla muunlaista ruokaa siis ilman aromivahgennetta, tulee vastaukseksi, että eihän ruoka silloin maistu miltään ?? Luonnollisissa mausteissa kuitenkin löytyy ja niitä käyttäen ruoka kyllä maistuu. Kuitenkin moni kärsii nykyään päänsärystä ja migreenistä, joita tuo aromivahvenne saattaa edesauttaa. Lisäksi luonnollisesti maustetusta ruuasta ei jää mitään ikävää jälkimakua tai -vaikutusta kehoon, jollaisia monasti tuntee syötyään noilla keinotekoisilla kemikaaleilla maustettua ruokaa.

Maustahan ei voi kiistellä

Vaikka olenkin tottunut Kirsin provosoivaan tyyliin, ihmetytti minua kuitenkin tänään, että Kirsi näytti olevan samaa mieltä kaikkien näiden kokkien ja ruokamolekylistien kanssa, että on todella olemassa yksi yleinen kaikkien hyväksymä maku. Että siis esim. valkosipulin haju nyt on todella yököttävää, koska se on sitä niiden mielestä, jotka eivät valkosipulia syö. Muistan miten lapsena tomaatit olivat niin yököttäviä, että meidän perheen lapsia niitä ei saanut syömään ennen kuin vanhin sisareni opetti syömään sokerin kera, sitten vaihdoimme suolaan. Ja muissa maissa eläessäni olen oppinut syömään -- ja pitämään -- ruuista, joista en alunperin ollut kuullutkaan.

Valkosipulin hajua ei huomaa muissakaan, jos sitä syö itse. Kaliforniassa asuessani ihan yritin löytää muissa, millainen se haju on. Yhtä kiinalaista tuttavaani epäilin, että tuo hänen hengityksessään saattaa olla valkosipuli, tai sitten se on tuore inkivääri. Niin, ja eräs anglo (valkoinen protestantti) ystäväni kertoi tästä aiheesta, että kun hän lentää Moskovasta Krasnodariin Kaukasukselle, jossa heidän yliopistollaan oli vaihto-ohjelma, niin kone haisee taivaisiin asti valkosipulilta, mutta kun hän kolmen kuukauden kuluttua palaa Krasnodarista Moskovaan, ei hän tunnista enää mitään hajua.

Pitkäaikaisena kasvissyöjänä voin sanoa, että lihan haju ja maku ovat todella inhottavia, enkä pidä myöskään kermasta. Ajatelkaapa kaikkia niitä kansoja, joissa aivan yleisesti syödään lammasta ja lampaan ja vuohen juustoa. Olisin kaivannut jonkinlaista huomiota tähän seikkaan, että yleistä "hyvää" makua ei ole. Myöskin jäi vaivaamaan, että irvailematta jäi kokonaan, miten yksi osa maailmaa kehittelee 'tieteellistä' ylellistä syömistä, kun maailmassa pitäisi ennemminkin kehitellä, miten saataisiin ruokaa kaikille - sille toiselle, ja suurimmalle, osalle maailmasta.

Valkosipuli - entäs parmesaani

Kirsi, usein olen kuunnellut juttujasi, hienosti olet asiasi esittänyt ja mielipiteesi perustellut. Pysy itsellesi uskollisena, niin hyvin menee!

Tällä ketaa, ihan vain kommenttina mainitsemaasi pahaan valkosipulin hajuun, on niitä kammottavan kauheita hajuja muitakin:

Meillä Pitäjänmäellä, useampi kuin yksi ruokapaikka on ottanut asiakseen tarjoilla PARMESAANIjuustoa erilaisten ruokalajien kera, aina kun on PASTAA tarjolla.

Tuo juusto, PARMESAANI, haisee oksennukselta, sitä voimakkaamin mitä kuumempaan ruoka-annokseen sitä on siroteltu, ja sikäli kuin minä osaan arvioida, haisevan ainesosan nimi on voihappo. Kerrassaan kuvottavan epämiellyttävän inhottava aine, ja tätä hajua TULVII täällä Pitäjänmäellä ruokapaikoissa, aina kun on PASTAA tarjolla.

Täällä ei itse tarvitse ottaa tuota kulhossa tarjoiltavaa PARMESAANIjuusto raastetta omaan ruoka-annokseen, täällä riittää että sitä on tarjolla. Jotkut, nähtävästi ihmiset joilta tyyten puuttuu kaikenlainen hajuaistiin viittaava, kuitenkin ottaa, ja katso - koko ruokapaikka lemuaa tuota kuvottavaa oksennuslemua. Yritäpäs syödä siinä, kun oksennusrefleksit itsellä on päällä, hajuaistin kehoittamana.

Nimenomaan, VAIN mauista voi kiistellä

Vain ja ainoastaan mauista voi kiistellä.

Kaikki sellainen, joka on yleisesti tunnettu ja tunnustettu, fysikaalis/kemiallis mielessä faktaa, niin niistä kiisteleminen on turhaa.

Mutta sitä mikä on hyvää makua ylitse tuon, niin: sellaisista asioista voi kiistellä.

(toisto)

(toisto)