Mielenterveys

Jälleen hienosta ihmis- ja yhteiskunta-analyysistäsi 27.8. Pikku asia, mutta jää vaivaamaan: kritisoit aivan oikein masennuksen omadiagnoosin konfirmointia lääkärin pistetaulukosta ja metodin tieteellisyyttä "vaikka matematiikka onkin eksakti tiede". Onhan matematiikka eksaksti tiede, mutta ei tuolla diagnoosikriteerien pistelaskulla ja matematiikalla ole mitään tekemistä keskenään. Syyttömien sivaltelu ei ole kaunista.

Ohjelmiasi on joka tapauksessa nautinto kuunnella.

Osittain epäasiallista, mielisairaita ihmisiä aliarvioivaa puhetta. Masennua on usein kuolemaan johtava vakava sairaua, se todetakseen pitää kuunnella ihmistä itseään. Masennusta ei voi kokeilla osoittaa, se löytyy sairaasta itsestään. Siihen käytetään erilaisia mittareita, mitä muuta siihen voidaan käyttää??? Psykiatrit tulkitsevat ihmisen itsensä täyttämät kyselyt. Psykiatrin koulutus psykiatrinasta on vuosia, enemmän kuin ko. ohjelman tekemällä radiotoimittajalla.
Lopullisen sysäyksen palautteen antamiseen antoi kuvaukset lasten ja nuorten psykiatriselta osastolta. Mitä asiaa toimittajalla oli ko. osastolle. Vaitiolovelvollisuus!!!! On mielestäni tuhoisaa, VÄÄRIN ja jopa rikollista repostella radiokanavalla jonkun lapsen terveydentilaan liittyviä asioita.
Ylen pitäisi ehdottomasti harkita, mitä eetteriin laskee!!

Kylläpä oli mielenkiintoinen ohjelma! Tuli mieleeni oma psykiatrilla käynti,
missä piti pöydän kulmalla muutamassa minuutissa vastata "niihin hullunkurisiin kysymyksiin". Naurattaa se, että muutamassa minuutissa diagnosoin itseni vakavasti masentuneeksi. APUA! Sain F:lla alkavan diagnoosin.
Toivottavasti mahdollisimman moni psykiatrisen puolen ammattilainen saisi kuunnella ajatuksesi tästä teemasta. Niin ja me, jotka olemme ja varsinkin he, jotka tulevaisuudessa täyttävät kaavakkeita...Kaikkeen ei ihan pitäisi suostua
- miettimättä.

Kiitos ohjelmasta ja keskustelun herättämisestä!

Olipa harvinaisen osuva radiokolumnisi 27.8.08. Sairastan vaikeasti invalidisoivaa tuki- ja liikuntaelimen sairautta, joka on vienyt minulta jaloista liikuntakyvyn ja kuljen rollaattorin avulla. 10 vuotta sitten olin kuntoutuslaitoksessa, jonne pääsin vasta 2 vuoden ja 3-4 anomuksen jälkeen. Laitoksessa oli myös psykologin vastaanotto. Kerroin selkeästi mielipiteeni, mitä ajattelen Kelan byrokratiasta ja siitä, että mitä aiemmin olisi kuntoutusta, niin sitä parempi olisi toipumisennuste. Minulla se oli huono, koska olin joutunut odottamaan kuntoutustoimenpiteitä parin vuoden ajan, jolloin minua oli viskelty linjalla terveyskeskus-keskussairaala-yksityinen fysioterapeutti-terveyskeskus-keskussairaala. Sain sitten 3 viikon kuntoutusjakson päätyttyä kotiini raportin, jossa kyllä kerrottiin vaikea invalidisoitumiseni, mutta yllätys yllätys psykologin lausunnossa minut oli diagnosoitu vaikeasti masentuneeksi. Minusta vaikeasti masentunut ei jaksa puhua oikeuksistaan, mutta en ole psykologi. Yritin sitten saada lausuntoa muutetuksi varaamalla tälle psykologille yksityisvastaanottoajan, että en ole masentunut, minulla on fyysinen sairaus, mutta siitä seurasi, että hän kirjoitti uuden lausunnon, että yritän muka kieltää piilomasennuksen ja peittää sen reippaalla esiintymisellä. No siitähän seurasi, että kun lausunnot menivät kotikunnassani terveyskeskukseen ja keskussairaalaan, niin vaikka vähän siitä myöhemmin minulla leikattiin kilpirauhanen, johon sain sitten elinikäisen tyroksiinilääkityksen, niin tarkistuskäynnillä lääkäri kirjoitti minulle myös masennuslääkkeitä, kun "olin sen ja sen psykologin lausunnon mukaan vaikeasti masentunut". Jätin psyykenlääkkeet ostamatta, sillä kävin katsomassa internetistä, että ko. lääke on todella vaarallinen tyroksiinin kanssa yhdessä käytettynä. Näin siis joku masennuslause papereissa hämää kokeneitakin fyysisen alan lääkäreitä. Nykyisin, olen vaihtanut asuinkuntaa ja käyn uudella asuinpaikkakunnalla enimmäkseen yksityislääkärillä, niin viime vuodet minua ovat lääkärit kehuneet, että kuinka hienosti olen jaksanut pitää pääni koossa kaikista tules-sairauden mukanaan tuomista vaikeuksista huolimatta. Jätän kertomatta heille menneet "masennusdiagnoosit". Käsitykseni on, että jos papereihin kirjataan masennuslauseke, niin lääkärit katsovat sen sieltä eivätkä tajua, että sosiaalisektorin kanssa käytävä paperisota voi todella raivostuttaa tavallista kansalaista eikä sen tarvi mitään masennusta olla.

Onko lääkärien, lääketehtaiden, lääkäriliiton jne. taloudellinen etu, että mahdollisimman monella on lääkitys haittavaikutuksineen ja muita menetelmiä ei kehitetä ? Miksi evolutio ei ole hävittänyt psyykkisiäsairauksia, vai onko niistä ollut jotain hyötyä ? Miksi vapaa-ajan lisääntyminen lisää masennusta, vaikka ihmisen esi-isien on sanottu tehneen töitä vain 2 tuntia päivässä ?

Kerrankin kesäloman ansiosta ehti kuulla hyvän radio-ohjelman. Ilo oli myös löytää arkisto josta myöhemmin voi näitä kuunnella. Olen itse psykologi/psykoterapeutti ja paljon mietin samoja asioita. Kumpa me saisimme enemmän olla ihmisiä kaikkine tunteineen ja omanlaisine persoonallisuuksinemme. Tosin mielen sairaudet ovat vakavia, todellinen masennus on tappava tauti pahimmillaan, tämän kohtaan työssäni useinkin. Ehkä eniten rasittaa tosiaan tuo julkkisten tilitys. Tämä mediayhteiskunta minusta lisää ihmisten ongelmia kymmenillä prosenteilla. Onnettomuuksien kavalkaadi joka päivä ei voi olla lisäämättä ahdistusta. Kaikenpuolinen vaativuus ei voi olla lisäämättä masennusta. Minusta pitäisi perustaa jonkinlainen myönteisyyttä painottava vastaliike mediaan, tai oma media hyville uutisille. En tarkoita tyhjää positiivista ajattelua vaan asioita jotka todella menevät eteenpäin ja tuottavat jotakin hyvää ihmisille. Näistä voisi saada uskoa ja toivoa arkielämään kaikkien katastrofiuutisten sijaan.

Ilmiselvää on, ettei K.Virtanen tiedä, mikä ero on tila-
päisellä alavireydellä ja esim. tympääntymisellä/ pitempiaikaisella(puhumattakaan kroonisella)masennuksella.
Jos K.Virtanen nyt edes valehtelisi ymmärtävänsä, ettei
se(kulunutta sanontaa käyttääkseni)"niskasta itseään nostaminen" auta.Tai jos näyttää vähän auttavankin,niin
hyvin lyhyeen se kyllä loppuu.Sen jälkeen masennus saattaa olla entistä pahempi.
Onhan sitä varmaan sellaista trendikästä "missimasennus-
takin", mutta se on näillä sitten heidän oma ongelmansa.
(ei puhuta siitä).
Näihin sanoihin on hyvä lopettaa, sanoi K.Virtanen.
Minä sanon, että jo oli korkea aikakin lopettaa.

Hei !

Haluan vain kiittää näistä Sinun mahtavista jutuista, jotka osuvat hyvin kohdalleen tämänpäivän ihmisiin.

Terkuin: Sirkka Hotti

"Kirsi Virtanen tarkastelee maailman ilmiöitä omasta, humoristisesta mutta kriittisestä näkökulmastaan."

Minusta KV:n ohjelmat saavat joka kerta sykkeen nousemaan. Näitä ohjelmia vaan joutuu kuulemaan vierestä.
Voiko aikuinen ihminen olla noin naivi kuin KV! Kylmä tai tyhmä tyyppi. Asia kuin asia, naivi näkökulma pysyy, ihan kuin ei olisi KV yhtään ympärilleen katsonut. Ehkä hänellä on aina mennyt hyvin eikä murheet ole kohdanneet.

Hän sekoitti viimeksi mielenjärkkymisen ja mielisairauden. Oikeasti ovat tyystin eri asioita eikä toivottavia kenenkään kohdalle. Ei niistä ainakaan pidä ilkkua.

Terveisin
"Sivusta seurannut"

Hyvä oli tämänaamuinen (27.8. 2008) Kirsi Virtanen. Hän eritteli analyyttisesti tekomasennuksen ja oikean masennuksen. Hän sanoikin, mitä mahtavat ajatella ne oikeasti ja syvästi masentuneet näitä "pikamasennuksista", jotka usein ovat "pahaa oloa". Nykyisin pitäisi koko ajan olla KIVAA ja koko ajan pitäisi olla onnellinen. Ja jos ei ole, se katsotaan masennukseksi. Alavireisyys silloin tällöin kuuluu ihmiselämään. Oikea masennus tappaa eikä siitä parissa viikossa selvitä.

Kirsi Virtasen ohjelma on aina sen kuullessani ollut hykerryttävä vakavista aiheistaan huolimatta. Kyseenalaistaminen on älykkyyttä. Kiitos ohjelmasta.

V.V.

On korkea aika puuttua tähän aiheeseen!

Koko Suomen kansa popsii lääkkeitä joita lääkärit määräävät! Jos et syö, olet hoidon vastainen. Monet mielialalääkkeet aiheuttavat riippuvuutta, toisin kuin lääkärit vannovat.

Lääketehtailla menee hyvin. Kuka hyötyy??

Terveisin Ditte

On korkea aika puuttua tähän aiheeseen!

Koko Suomen kansa popsii lääkkeitä joita lääkärit määräävät! Jos et syö, olet hoidon vastainen. Monet mielialalääkkeet aiheuttavat riippuvuutta, toisin kuin lääkärit vannovat.

Lääketehtailla menee hyvin. Kuka hyötyy??

Terveisin Ditte

Eilinen kommenttini oli kyllä kohtuuton.K.Virtasen huomiot
olivat tällä kertaa enimmäkseen ihan asiaa.
Joten peruutan sen sen eilisen.

Kiitos Kirsi Virtanen ohjelmastasi! Harmittaa, kun en yleensä muista, minä aamuna se tulee, joten on ihan sattumaa, avaanko radion oikeaan aikaan... Eilen avasin ja ajatuksia heräsi taas.

Edellisiin kommentoijiin viitaten on pakko sanoa, että käsitykseni mukaan tavoitteenasi onkin myös provosoida, ja provosointihan on aina sitä että vähän lyödään yli. Kyllä minuakin juttusi joskus ärsyttävät, mutta luulenpa että se onkin tavoitteesi, herätellä ihmisiä! Vaikkakin sitten todella kärkevästi.

Minusta oli ihan hyvä, että mainittiin sairaalan lapsipotilaat; sehän antoi kenties suhteellisuudentajua joihinkin ongelmiin. Jos tuollaiset asiat pysyvät aina vain siellä suljettujen ovien takana, koska "me emme halua kuulla niistä, ei koske meitä", emme ehkä ikinä havahdu siihen, miten huonosti tässä maassa jotkut voivat _oikeasti_ voida.

Testi, jonka mainitsit, lie Beckin masennustesti? Täysin pilipalitesti! Eli asiaa puhuit. Kuinka monta typerää testiä itsekin olen täyttänyt psykiatreilla; kysymykset ovat aina kärjistäviä, yksinkertaistettuja sekä johdattelevia - ja sitten diagnoosi paukahtaa niiden perusteella eikä sen perusteella mitä minä itse olostani KERRON! Todella turhauttavaa ja pelottavaakin.

Lääkkeitä syömme ihan turhaan, se on totta. Emme saa olla omia itsejämme vaan on sopeuduttava kiivaaseen tahtiin ja vain yhdenlaiseen muottiin. Sehän on päivänselvää, että tässä ei onnistuta, joten Cipralexin menekki sen kuin kasvaa... Unilääkkeet vielä päälle, niin taas olemme täynnä puhtia seuraavaan päivään, zombiekoneena!

Jatka vain samaa linjaa, Kirsi! Yhteiskuntakriittiset aiheet ovat ilo.

Terveisin
Nina

Kiitos ohjelmasta, vaikka kokemukseni lääkäreistä ovatkin aivan erilaisia, mielestäni olen kohdannut ennakkoluuloistani ja odotuksistani huolimatta vain osaamista ja viisautta. Jatkoksi ohjelmalle, Kirsi Virtasellekin, suosittelen Paulo Coelhon kirjaa Veronika tahtoo kuolla, sen avulla pääsee eteenpäin ja oppii vähän ymmärtämään (jos se on mahdollista) masennusta ja "hulluutta".

Sori,
kirjan nimi onkin Veronika päättää kuolla, ja se on aivan eri asia. Anteeksi!

Hei,
Olet erinomainen ihminen, kun asiaa tarkemmin mietittyäsi, huomaatkin
olleesi liian jyrkkä ajatuksissasi. Myönnät itsellesi ja muille. Upeaa ettei pidä vain jääräpäisesti kiinni aikaisemmista ajatuksistaan. Hyvä, hyvä!

Tätä mielentilateollisuutta olikin jonkun jo aika vähän tuulettaa.

Putosin kovaa ja korkealta. Yli sata päivää sairaslomalla, sitä ennen muutama 2pv:n poissaolo flunssa jne. 38v työelämässä. Olin uhrautuja, jotta muut hyötyisivät, iski väsymys ikuinen väsymys... postia ei uskaltanut ulkoa hakea.
Hirttoköyttä asentelin puuvaraston kattoon... Pääsin lopulta kuntoutukseen... Nyt yritän nostella itseäni niskasta. Välillä toimii välillä unohtaa nostelun, tulee vain mieleen pudotus.
Tv: Jörö

"...suosittelen Paulo Coelhon kirjaa Veronika tahtoo kuolla, sen avulla pääsee eteenpäin ja oppii vähän ymmärtämään (jos se on mahdollista) masennusta ja "hulluutta"."

Tuon kirjan lukemiselle taustaksi, että P.C. on itse nuorena toimitettu vanhempien toimesta mielisairaalaan, koska hän uskalsi toivoa kirjoittamisesta itselleen iloa ja kenties jopa ammattia. Minussa, kolme kuukautta ihan oikeasti hulluna sairaalassa viettäneenä, kirja herätti lähinnä ärtymystä. Se antoi niin väärän, yksipuolisen kuvan näistä sairaalan asukeista. Ikään kuin me kaikki masennuksesta tai muista mielen sairauksista kärsivät olisimme vapaaehtoisesti ottaneet sen "roolin", tarrautuisimme johonkin ihmeen haavemaailmaan jotta voisimme paeta todellisuutta. Tuo ei todellakaan ole totta. Minä pakenin todellisuutta (sairauttani) lukemiseen, kunnes en enää voinut paeta; pelkäsin tappavani perheeni, jos en hakeudu hoitoon. Eikä se todellakaan ollut mikään miellyttävä tila. Siksi on suorastaan vaarallista asettaa kaikki samaan muottiin: ovelia tai reppanoita, joka tapauksessa maailmaa paossa sairaalassa. Kyllä heitäkin varmaan on, ihmisiä, jotka eivät enää osaa elää sairaalan ulkopuolella, mutta minulle ainakin sairaalajaksot (3kpl, yhteensä vajaa puoli vuotta osastolla 3 vuoden aikana) ovat olleet tervehdyttäviä, niiden jälkeen on ollut helpotus palata normaaliin elämään vahvempana, ja lääkkeetkin on kokeiltu turvallisessa osastoympäristössä minulle sopiviksi. Siksi suututtaa.

Coelhon sijaan suosittelen Karin Fossumin Hullujenhuone-kirjaa. Samankaltaisista piirteistä huolimatta ero on siinä, että Hullujenhuone kuvaa meille psyykkisistä ongelmista kärsiville oikeudenmukaisemmin sairaalaympäristöä ja mielisairautta.

Niin paljon kuin Kirsin ohjelmassa oli totuudensiemeniäkin, se oli kuitenkin toisaalta vaarallinen: raja sairauden ja normaalin alakulon välillä on veteenpiirretty. Beckin testi on kuitenkin tyhjää parempi työkalu, jota voi ja PITÄÄKIN käyttää keskustelu- ja seurantahoidon rinnalla. Tottahan on, että siitä saa väkisinkin vähintäänkin lievän masennuksen verran pisteitä, mutta kyllä se osviittaa antaa siitä, että jokin SAATTAA olla pielessä. Se saattaa näkyä masennuksena, jonka syy on jokin muu kuin varsinainen mielensairaus (esimerkiksi turhautuminen byrokratiaan, joka aiheuttaa mielipahaa jne), mutta Beckin testi kuitenkin on jonkinlainen seula. Sen tuloksen perusteella ei suoraan pitäisi tehdä diagnoosia eikä VARSINKAAN kirjoittaa masennuslääkereseptiä, mutta sen kautta päästään selvittämään, mikä mättää.

Kyllähän Beckin testi on aika vajavainen. Itse esim. pahimpina masennuskausinani olen joistakin kohdista saanut nolla pistettä, koska käyttäytymiseni on masennuksesta johtuen täysin päinvastaista: testi huomioi esim. vain laihtumisen masennusoireena, samoin kuin unettomuuden - ei lainkaan lihomista (lohtusyömisen seurausta) tai voimakasta uupumusta, joka aiheuttaa sen, että unta riittää vuorokauden ympäri. Vastaavasti taas joinakin aikoina, kun olen ollut energisempi, jaksanut elää terveellisemmin ja kilot ovat siksi tippuneet (ei kysymys kuitenkaan mistään maniasta), Beck iskee minulle ihan turhia masennuspisteitä. Ei, autenttisena todisteena masennuksesta testiä ei voi pitää. Toisaalta ei sitä täysin viraltakaan voi panna, koska kyllä se ainakin minulla on näiden viiden viimeisen vuoden aikana näyttänyt suuntaa siitä, millaiseksi olen oloni muutenkin tuntenut.