Miksi Afrikan tähti on samea?

Kirsi kirjoittaa näin: "Mikä siinä Afrikassa nyt mättää, kun maailman toiseksi suurin manner, jolla on rikkaat luonnonvarat, ei saa itseään nostettua surkeudesta?"

Kirsillä on toimijana Afrikka jonka pitäisi nostaa itsensä kurjuudesta. Pitäisi kuitenkin miettiä että kuka siellä Afrikassa käyttää taloudellista päätösvaltaa, kuinka suuri osa päätöksistä tehdään kehittyneissä teollisuusmaissa.

Olipa surullista kertomusta Afrikasta. Raivo ei ole liioittelua, mitä tunnen.
Tyttäreni on Sambiassa IUCN:n ilmastonmuutosprojektissa. Romahtavatko kaikki yritykset parempaan siksi, että niillä ei ole realistista mahdollisuutta toteutua petturuuden, viidakon lakien vuoksi!?
Länsimaiden perintö on kauhistuttava! Kuinka me voimme korjata esi-isiemme ja nykyisten riistäjien tuhot?! Me kaikki olemme osaltamme vastuussa. Mitä voimme tehdä?!

Kiitos Kirsi,
hyvästä radio-ohjelmasta, Afrikka. En malttanut lähteä autosta parkkipaikalla kun oli kuunneltava loppuun.
90 % asioista Afrikassa on kuten ohjelmassa mainittiin.
Olen 14. vuotta kokopäiväisesti töissä Länsi-Afrikassa, eri
maissa kuten Päiväntasaajan Guinea, Nigeria, Mauritania jne.
Afrikan ongelmat ovat tosin perua jo ajalta ennen siirtomaa-valtakautta.
Vanhoista heimo- ja perhesidonnaisuuksista ei tahdota päästä eroon. On tietty myös muistettava että perhe ja suku ovat afrikkalainen vastine KELAlle ja miksei myös Sosiaalivirastollekin.
Olen itse tehnyt aktiivisesti työtä paikanpäällä omalta pieneltä osaltani Afrikan, etenkin naisten, auttamiseksi.
Naisissa ja heidän jokapäiväisessä loputtomassa työssään on Afrikan tulevaisuus. Hitaasti se tosin etenee, arvioisn että noin 75 vuotta on Afrikka jäljessä Eurooppaa yhteiskunnallisten olojen ja yhtenäisyyden järjestämisessä.
Toivottavasti mineraaleja on silloin vielä jäljellä.

Yksikään kehitysapua Afrikkaan viejä ei lähde sinne saamatta hulppeita etuuksia; verovapaata autoa, luksusasumista tropiikissa, diplomaattisiin oikeuksiin ja erivapauksiin rinnastettavia, niin koskemattomuutta kuin halvaksi tulevaa ökytavaraa länsimaisista tavarataloista ovelta ovelle rahdattuna, halpaa paikallista työvoimaa niin kotinsa sisä- kuin ulkopuoliseenkin käyttöön. Näin kotitalouksissa. Kun tuo kaikki kerrotaan isolla kertoimella kyseessä olevan yrityksen tarpeisiin niin kyllä apu ja hyväntekeväisyys muuttuu ensisijaisesti vain riistoksi. - Valkoinen ihminen ei anna muusta kuin itselleen kelpaamattomasta tai loppuun kuluttamastaan. Ahneus on hänen kuolematon ominaisuutensa. Toivottavasti vastavuoroisesti se opetetaan kehitysapuna afrikkalaisille tai muillekin kehitysmaalaisille. Tasoissa oltaisiin ja planeettaa "jaettaisiin"; sulle - mulle!

saisiko podcastin tai saisko tämän areenaan kuultavaksi?

K. Virtasen Afrikkaluento oli tyypillistä länsimaista itseruoskintaa. Olen taipuvainen uskomaan (jo noin 50 vuoden ajan), että Afrikan hyvinvoinnin avaimet ovat afrikkalaisten itsensä käsissä. On turha enää syyttää siirtomaavaltaa tai ulkomaisia suuryhtiöitä.
Asiaan auttaisi, jos afrikkalainen mies alkaisi tekemään töitä, kuuntelisi naistaan ja panisi tyttärensä kouluun.
Nykymenolla Afrikka ei nouse ikinä. Sinne saadaan syytää vaikka miten paljon rahaa ja ottaa sieltä vaikka miten paljon pakolaisia, muuta ei saada kuin ongelmat keskuuteemme.

Ohjelma on kuultavissa Areenasta:
http://areena.yle.fi/audio/794644

Olin aikaisemmin täsmälleen samaa mieltä – Afrikan ongelmat ovat afrikkalaisten käsissä. Suuri osa minusta on yhä edelleen tuota mieltä. Mutta.

Siirtomaavalta-aikoihin Afrikassa mellestivät siirtomaaisännät. Afrikkalaisille ei silloin järjestetty koulutusta, rahat ja rikkaudet pysyivät siirtomaaisäntien käsissä.
Sitten siirtomaaisännät ottivat ja häipyivät – ja jättivät afrikkalaiset selviytymään miten kuten kykenivät.

Voin kuvitella että tilanne on ollut hurja – afrikkalaisilla ei ollut koulutusta, ei osaamista, ei teknologiaa, ei mitään perustaa josta olisi voinut lähteä eteenpäin.
Manner oli pullollansa kouluttamattomia, köhiä ihmisiä – jotka yhtäkkiä jätettiin seliytymään omin voimin.

Jos taas siirtomaavallanaikaiset isännät aikoinaan olisivat osallistuneet Afrina maiden infrastruktuurin rakentamiseen, afrikkalaisten kouluttamiseen ja muuhun vastaavan, silloin afrikkalaisilla olisi ollut huomatavasti paremmat lähtökohdat selvitä omin päin.

Maapohjaisesta savimajasta on pitkä matka sähköllä ja juoksevalla vedellä varustettuun omakotitaloon jos ei osaa edes lukea eikä kirjoittaa.

Joten siinä mielessä länsimailla on mielestäni jonkin verran vastuuta kannettavanaan tässä Afrikka-asiassa.

Suuryritysten kyky sulkea silmänsä ihmisten kärsimyksiltä taas toimii yhtä hyvin Afrikassa ja Aasiassakin. Valitettavasti.

Kaunista loppuviikkoa!
T. Kirsi Virtanen
toimittaja, Yle Radio 1
kirsi.virtanen@yle.fi

Parahin Kirsi,
Afrikkalaisilla on ollut siirtomaavaltojen jälkeen 40-80 vuotta aikaa järjstellä asiansa miten parhaimmin haluavat. On ollut koulutusmahdollisuuksia ulkomailla, mutta moniko ulkomailla opiskellut on palannut rakentamaan kotimaataan?
On ollut kansainvälisiä yhteistyöhankkeita, muun muassa Suomesta, hyväuskoisten hölmöjen maasta.
Mitä on otettu vastaan? Sotilasapua, aseita, tukikohtia!
Mitä on saatu aikaan? Heimosotia, omien vainoja ja massamurhia!
Mikä estää potkaisemasta ulkomaisia riistoyhtiöitä maasta? Omat johtajat!
Sen sijaan esim. Zimbabwe on potkaissut maasta valkoiset viljelijät, jotka ilman omaa syytään ovat syntyneet maassa ja hankkineet elantonsa. Mikä on seuraus? Entistä suurempi kurjuus.
Olen taipuvainen uskomaan, kuten sinäkin Kirsi monissa asioissa, että Afrikka ei nouse ikinä. Sääli.

Kyllä

Afrikan asioista keskusteltaessa on ensin syytä unohtaa kaikki mitä on kuullut "mustasta" mantereesta, suuntaan tai toiseen liittyvää "tietoa" on liikkellä hyvin paljon. On syytä muistaa, että afrikka on todella iso manner, johon mahtuu, jos jonkinlaista aluetta, siirtomaa-isäntien piirtämistä valtion rajoista puhumattakaan (bkt:t ja muut lasketaan muuten näitten rajojen sisällä olevien aluiden mukaisesti). Yleistäminen johtaa yleensä pahemman sortin pessimismiin.

Sitten voidaankin ajatella tätä ajatusta, että afrikka ei nouse ikinä. Mihin afrikan tulisi nousta? Teollinen vallankumous ei ole saavuttanut ns. afrikkaa, mutta se tuskin sitä saavuttaakaan, ainakaan sillä lailla, kun se euroopassa ja pohjoisamerikassa tapahtui. Matkapuhelimia on jo savimajoissa ja netti toimii köyhemmilläkin alueilla. Taitaapa olla niin, että tällainen meininki ja taloussysteemi kuin meillä täällä on ei ikinä tulekaan saavuttamaan jokaista aluetta ja kylää afrikan mantereella.
Globalisaation ja teknologisen kehityksen avulla afrikassa saattaa tapahtua paljon sellaista, mitä täällä lyhyiden tähtäimen voittojen "nyt tai ei koskaan" arvojen maailmassa ei osata vielä ymmärtääkään. Eurooppakin saattaa tulevaisuudessa olla riippuvainen afrikan mantereen kavereiden avusta. Tällainen pitkäntähtäimen ajattelu toki vaatii paljon yksittäiseltä ihmiseltä.

Ongelmallisinta tässä on juuri se, että täältä Suomesta on hyvin vaikea keskustella sellaisista asioista, joita ei vain ulkomaan uutisia lukemalla tai kansalaisjärjestöjen brosyyreitä lukemalla paljon ymmärrä. Sata vuotta sitten eurooppakin oli hyvin erilainen paikka. Ihmisen muisti on hyvin lyhyt ja pessimismi on varsinkin kansainvälisissä asioissa yleistä.

Jos meillä, jossain asiassa on "afrikkalaisilta" opittavaa on se juuri se, että kaiken ei tarvitse aina olla niin vakavaa. Vaikka sillä tavoin ei välitöntä voittoa toki saakaan.

Hyvinvointivaltion hyvinvoiva, Tuppo Savikukko

Tuppo Savikukko voisi olla oikeassakin. Mitäpä Afrikan elintasoa tai sivistystasoa nostamaan, kun ei mittareistakaan olla yksimielisiä. Siispä annetaan Afrikan olla. Kehitysapu poikki heti.
Jos afrikkalaien äijä ei usko aidsin olemassoloon, koska sitä ei näe, tai jos Nigeriasa mätkitään noin vain 500 ihmsitä hengiltä, ei kai se niin vakavaa ole. Se pitää kaiketi moniarvoisesti hyväksyä kulttuurisena ominaispiirteenä.

ikävä kyllä "kehitysapu poikki heti" toimii yhtä huonosti kuin "paljon lisää rahaa heti" meininki. "Hiljaa hyvä tulee" on vaan niin pirun vaikea tajuta. Pitää johdattaa tilanteen mukaan ja koittaa luottaa ammattilaisiin niin täällä pohjoisessa kuin siellä etelässäkin... Kyllä YK:n määritelmät avunsaajista ja antajista on ihan paikkaansa pitäviä ja kehitysavusta opitaan ihan kotiinpäinkin ne ei vaan "hätäselle aukee" nämä opit.

t sk

Kuuntelin ohjelma areenasta ja se oli mainio. Kerrankin kriitistä, järkevää pohdintaa ilman kumpaakaan ääripäätä. Pettymyksekseni vaan lopussa palattiin perinteiseen valkoisen miehen syyllistämiseen kuin jonkinlaisena oikeutettuna johtopäätöksenä alun hyvän pohdinnan jälkeen. Ilmeisesti tämä 80 vuotta ei siis riittänyt vielä omaan vastuunottoon?

Hieman muuten häiritsi koko afrikan käsitteleminen yhtenä entiteettinä, kuitenkin eri maat ovat hyvin eri tilanteissa, ei jokaisessa tarvitse pelätä joka päivä raiskaajaa tai lapsikaappaajaa.

Itse olen sitä mieltä että Afrikan mailla on kaikki avaimet itsellään, loppu on kiinni ihmisistä. Japani oli toisen maailmansodan jälkeen kivikasa. Kiinassa kuoltiin nälkään 40 vuotta sitten. Korea oli 50-luvulla Aasian Kemi. Kymmenissä vuodsissa nuo maat pystyivät OMIN VOIMIN tekemään itsestään taloudellisesti menestyviä. Ja Kiinalla nousukiito on vasta alussa. Avain sanana on HALU tehdä töitä ja menestyä, ja tarpeeksi vakaat valtiot, jotka toteuttavat perusoikeudet: yrittämisen vapaus, omaisuuden suoja ja tasa-arvo oikeuden edessä. Näissäkin on toki tekemistä, mutta ainoa joka näitä asioita Afrikassa voi aidosti muuttaa ja kehittää, on afrikka itse. Me emme voi auttaa, eikä meidän pidä enää kokea huonoa omaatuntoa siirtomaa-ajasta(varsinkaan kun emme siirtomaita edes saaneet). Teknisessä puolessa ja hyvässä hallintotavassa voimme auttaa, mutta emme ottaa vastuuta koko yhteiskunnan rakentamisesta.

Kaikkiaan kuitenkin erittäin hyvä ohjelma, lisää tällaista.

Voisit jatkaa tätä juttua paneutumalla kehitysapuun, etenkin kriittisesti. Sillä mitä enemmän olen siihen tutustunut, sen pettyneempi olen ollut tuloksiin. Tietoa, tekniikkaa ja kannustusta tulisi antaa, ei rahaa. Sama juttu makrotasolla Afrikassa kuin mikrotasolla Suomessa: en ymmärrä miksi syrjäytyneille alkoholisteille annetaan rahaa ruokakuponkien sijaan, ja toivotaan että annetun rahan turvin kierre oikenee...

Aivan, on sorrettu Kiinaa, Aasiaa ja Etelä-Amerikkaa, mutta Afrikka on ainut manner, jonka mankuu jatkuvasti valkoisen miehen sorrosta ja riistokapitalismista.
Hiljaa hyvä tulee, sanoo yksi. Ei tule. Afrikka ei nouse ikinä, ennen kuin afrikkalainen ihminen ottaa itseään niskasta kiini. Pitää toki muistaa, että Afrikan eri osissa on eroja, mutta silti...

Kehitysavussa onkin paljon kritisoitavaa, kunhan siihen ei lähdetä omahyväisistä lähtökohdista. Monesti auttamisen halu menee kaiken yläpuolelle, mikä johtaa juuri vaikeaan tilanteeseen auttajan ja avunsaajan välillä. Ongelmat ovat silti enemmän täällä pohjoisen päässä kuin etelän päässä. Täältä on niin vaikea ymmärtää toista kulttuuria. Lähtökohtana tulisi olla, että johdonmukaisesti tehtäisiin suunnitelmia laajalla tasolla, eikä siten että vain autetaan siksi, että on rahaa tai siksi että halutaan auttaa. Väkisin ei auteta, eikä ymmärretä ketään.

Se, että afrikassa tarvitaan juuri sinun apuasi on yhtä paha yleistys kuin se, että afrikkalaisen täytyy ottaa itseään niskasta kiinni.

Tuppo

Aha, nyt Tuppo syyllistät sanomalla ongelmien olevan täällä pohjoisen päässä, täällä on niin vaikea ymmärtää toista kulttuuria.
Siis etelän päässäkö ei ole ongelmia ja siellä on helpompaa ymmärtää toista kulttuuria. Lukemani ja kokemani perusteella ei pidä paikkaansa, noin siististi sanottuna.
Mitäpä jos tehtäisiin johdonmukaisesti laaja suunnitelma omasta näkökulmasta, vähän itsekkäämmin.

Täällä Suomessahan me tätäkin dialogia käymme.
Omaan toimintaan on vain niin paljon helpompi vaikuttaa, kuin toisten.