Rakasta läskiä!

Olen yrittänyt kuunnella kaikki Kirsi Virtasen ohjelmat ja en ole katunut. Herkullista, perin herkullista sanailua muuten välillä synkkään olotilaan.

Politiikkaosuus aikoinaan oli parasta mitä toivoa voi eikä tänään, 7.10, ollut "läskikapinakaan" huono ollut. Jutustelu vain herätti päässäni hiukan vääränlaisen mielikuvan. Kuvittelin näet Kirsi Virtasen itse olevan, anteeksi vain, sellainen amerikkalaistyylinen lyllerö, jonka alla on oltava vähintään kaksi tuolia tai ainakin sohva mikäli aikoo sanaa julki tuoda!

Lisää samanlaista kiitos!

Mikko Kurki

mikkomiihkali@gmx.com

Aivan mahtava kolumni. Saatiin ihan uusi haukkumanimi; E66.

Rakastaisin Kirsiä oli hän sitten lihava tyllerö tai langanlaiha haunavaappo. Minä,joka vaihdan painoa kuin pingispallo,tänään normaalipainoinen,huomenna huomaan olevani lihava,kun olen syöpötellyt itseni palloksi pettymyksistä ystävyydessä ja rakkaudessa.

Sillä olenhan vain ihminen, täynnä virheitä,joten miksi painosta pitäisi ottaa ongelmia. Katselen,kuuntelen,odotan viestejä,mitään ei kuulu. Siispä syön,juon ja simuloin onnellisuutta ;(

Yritin minäkin joskus kuunnella. Kommentoinkin. Pian kuitenkin totesin, että tekokriittinen, typerästi kärjistävä teksti ei sisällä mitään kuulemisen arvoista - jos nyt ei satu nenäkkyyksiä arvostamaan. "hah hah"!

Puheen nuotti sentään loiveni, mutta ei silti palautunut normaaliksi puheääneksi.
Nykyisin en kuuntele. Kaupalliset kanavat ovat tarjonneet hyvä vaihtoehdon.

KV on saattanut olla ihan hyvä toimittaja aikoinaan. Kukaan ei kuitenkaan pysty olemaan luova kauan. Kannattaa ymmärtää häipyä ajoissa.

Virtasen kolumnit ovat loistavia, melkein yhtä vapauttavia kuin 90-tapahtunut osittainen vapautuminen suomettumisesta, ja Virtasen Skepsis-palkinto (2008) kriittisen ajattelun opettamisesta kansalle täysin on ansaittu, mutta tästä kolumnista hieman nipotan.

Pikkulapsille opetetaan, ettei saa sanoa, että Liisa on tuhma vaan että Liisa teki tuhmasti. Näin Liisa ei saa tuhmuutta identiteetikseen vaan teoksi, jonka hän voi korvata paremmilla. Vastaavasti kenenkään identiteetiksi ei pidä leimata lihavuutta vaan sanoa, että hän on nyt lihava ja että hän voi valita toisin, jos tarpeeksi tahtoo.

Kirsi, älä kuitenkaan anna tämän liikaa pehmentää sanomaasi, ennemmin ammu yli kuin liikaa myötäile meitä kukkahattutätejä. Suomessa on liiallinen asioista loukkaantumisen kulttuuri, joka todellakin tulee saada loppumaan! Ihmisten ei pitäisi vetää hernettä nenään kaikest.

Hienoa Kirsi. Pidin suurinpiirtein kaikesta mitä sanoit. Olit myös hienosti oivaltanut, ettei painon jatkuva mittaaminen välttämättä olekaan hyvä tie tuloksiin, kuten usein annetaan ymmärtää. Itse käyn vaa-alla kerran kuukaudessa ja sekin lienee liikaa.

Mutta mutta. Voi! Olit sortunut siihen ihan samaan kuin kaikki muutkin, joita ongelma ei kosketa eli menit vähättelemään makean syöntiä. Kyllähän sitä pilkkaa on ennenkin kuultu, kun on muka niin vähäinen ongelma, kun syö namuja ja namuthan voi jättää milloin vain pois tosta vain Hups! ja laihtua nopeasti. No probleemo. Sehän nyt on vain joku pikkulasten pienenpienenpieni ongelma.

Mutta tiedätkös Kirsi mistä se laihtuminen yleensä johtuu, kun namut jättää pois? Ei se johdu siitä, että namujen syöjällä olisi erilainen kalorimatematiikka. Se johtuu siitä, ettei normaali ruoka oikein kiinnosta ja normaali ruoka tuntuu hukkakaloreilta. Niitä namujen muodossa tulleita kaloreita ei olla innostuneita korvaamaan ruoalla. On myös todistettu, että synnymme erilaisina suhtautumisessamme makeaan eli geenit vaikuttvat.

Ruoasta lihominen on normaalia ja osoittaa vain mukavuudenhalua. Olisihan se nyt epänormaalia, jos ihminen ei haluaisi syödä ruokaa. Makeasta lihominen on selkeämmin yhteydessä mielenterveyteen. Ei se hakattu nainen yleensä osta pizzaa lohduttaakseen itseään, vaan namuja.

Ja namuongelma on sikälikin ikävä, ettei kysymys ole vain lihomisesta, vaan monista vitamiineista ja ravintoaineista, jotka jää saamatta, koska namut aina syrjäyttävät ainakin hiukan ruoan syömistä. Pahimmillaan lopputulemana onkin huonosti ruokaa syövä namuja ja vitamiinipillereitä syövä ihminen, jolla ei ole oikeastaan edes mitään ongelmaa ulkopuolisten silmissä eikä siksi välttämättä edes omasta mielestä, koska hänhän syö vain namuja ja voi lopettaa milloin tahansa. Mikä tietysti on täyttä roskaa. Namujen syöjällä on upeat itsensäpettämismahdollisuudet, koska hänellä ei ulkopuolisten silmissä ole mitään ongelmaa. Ja jos hän ei erityisesti liho, vaan on vain huono iho, kuten voi olla, kun karkit korvaavat ruoan, niin kaikkihan on vallan hienosti. Jee!

Kiva juttu jälleen Kirsiltä. Aivan oikein tarkastella lihavuutta ja paino-ongelman ratkaisua. Itsekin olen oikeastaan kokenut saman mitä Kirsikin. Ruoka ja juomat ovat maistuneet ja kiloja ehti vuosien varrella tulla, kunnes kengän nauhojen sitominen rupesi potuttamaan. Samalla tietysti oma olemus ei ollutkaan enää niin viehättävä omasta mielestäni. Ei muuta kun vaaka avuksi, muu laskenta kaloreista ja määristä on ihan turhaa. Päivittäinen puntarointi ja tuloksen piirto ruutupaperille (no oikeaataan excelille). Siihen tavoitesuora ja seurantaa, pysynkö tavoitteessa. Painon mittaus on osaamista. Päivittäinen vaihtelu voi olla suurtakin, mutta pidempiaikainen seuranta kertoo, missä mennään. Pääasia, että paino keskimäärin putoaa vähitellen. Ollaan iloisia tuloksesta. Sama juttu se on vaikka pankkitilin kanssa, senkin lukuarvot ohjaavat omaa toimintaa, niin miksei sitten vaaka. Ei se yhtään stressaa, mutta tulosta on tulkittava oikein, päinvastoin oikea suunta on ilahduttavaa.

Onnittelut Kirsille painoindeksin korjaantumisesta. Nyt sitä ollaan sitten molemmat samassa ihan mukavassa tilassa. Sekin oli kiva todeta, että lähtöruutunikin kengän nauhojen kanssa oli sama.

Hessu