Vapaus on hankala asia

Eh? Kirkon tekemisistähän puhutaan Suomessa vaikka kuinka. Älyköksi haluava saattaa tietysti tuumia, että koskaan ei puhuta tarpeeksi, koska kirkko on Hyvä Vihollinen.

Kuitenkin esimerkiksi luterilaisen kirkon suhtautumisesta naispappeuteen tai homoihin riittää änkyröintiä vaikka kuinka, siis etenkin kirkon ulkopuolella. Ortodoksisen kirkon puolella vastaavat asiat eivät herätä minkäänlaisia intohimoja - vaikka kyseessä on myöskin valtionkirkko. Ns. vapaita suuntia voidaan jonkin verran kritisoida, naisimaamien ja homoliittojen vaatimista islamiin taas ei käsitellä mitenkään uuvuttavan paljon.

Homoliittojen vaatimista islamiin ei varmaankaan sen takia juuri käsitellä, kun meillä ovat voimassa Suomen lait. Jotkut kyllä kuvittelevat Raamattua joksikin lakikirjaksi, jolla voi hakata toisia aina milloin milläkin perusteella.Jotkut kansanedustajatkin tekevät sellaista, vaikka eduskunta ei ole mikään kirkko.

Lakien ja tasa-arvon pitää koskea kaikkia. Uskontokunnilla ei pidä olla mitään erioikeuksia. Muussa tapauksessa pitäisi sitten sallia vaikkapa sellaisen yrityksen perustaminen, jonka säännöissä sallitaan vain naisten palkkaaminen töihin. Jos joku alkaa urputtaan, niin vedotaan itse keksittyihin perusteluihin, kuten fundamentalistitkin tekevät. Olisi kiva ottaa miehiä meille töihin, mutta kun säännöt kieltävät. Kannatamme toki tasa-arvoa, mutta toimintatapamme vain on tällainen,perustamme kantamme Lentävä Spagettihirviön antaminiin ilmestyksiin.

Kirsi Virtanen piti jostakin syystä tarpeellisena liittää Putinin fyysiset mitat (pieni mies) Putinin tarpeisiin korostaa omaa egoaan. Onko Virtasen todella sitä mieltä, että suurikasvuisten miesten ei tarvitse selitellä egopyrkimyksiään, koska suurikokoisuus antaa egoilulle luonnolliset ja hyväksyttävät puitteet. Virtanen ilmeisesti ihannoi suurikokoisia miehiä ja ohjelmassa toteamansa perusteella sortaa ja vähättelee pienikokoisia miehiä. Miksi näin?

Virtanen sanoo: Niillä, joilla on media, nillä on valta. Tämä on totta ja se on nähty mm. Ylen toimittamista ohjelmista (mm. keksityt lautakasajutut). Samaa valtaa käyttää myös Kirsi Virtanen iskostamalla Suomen valtamediassa ylikorostavalla tyylillään omia "totuuksiaan" viikosta viikkoon ja samat ohjelmat lähetetään lukuisina uusintoina viikon varrella (indoktrinaatiota). Meille tavallisille kansalaisille jää median valtapelissä vain pieni ja vaikutuksiltaan mitätön mahdollisuus kirjoitella täällä kommenttipalstoilla, joita vain harvat lukevat.

Hyvä!

Osuit asian ytimeen. Orjakaan ei tiedä olevansa orja, ennenkuin joku kertoo sen hänelle - ymmärrettävästi.

Siksi tietosulku on yhtä tärkeä niin Kimille kuin kirkollekin ja lapsikaste indoktrinaation ensimmäinen vaihe.

Jatka samaan malliin!

Keväisin terveisin PaulaB

Olen kuunnellut inhoten Kirsi Virtasen sivistymätöntä tätimäistä jorinointia julkisin varoin kustannetussa mediassamme jo kuukausin ajan. Tavallisesti Kirsi Virtasen teksti on sitä samaa tavaraa, jota jo lapsena taistolaisilta vanhemmiltani ja heidän ystäväpiiriltään, jota Neuvostoliitossa tuttavallisti kutsuttiin "hyödyllisiksi idiooteiksi", tulvi väsymykseen asti. Erityisesti tuo Israel -juttu oli hieno osoitus siitä, kuinka vasemmistolainen ideologia saa kuorrutettua raa'an antisemitismin hienoon ihmisoikeushuntuun.

Sen sijaan tänään kuulemassani kolumnissa oli jotakin osuvaa. Tämä osuva asia oli Kirsi Virtasen esitelmä indoktrinaatiosta ja siitä, kuinka aivopesty ihminen ei halua myöntää tulleensa huijatuksi.

Kun Kirsi Virtanen puhui Pohjois-Koreasta, mieleeni tuli, että hän puhui Pohjois-Korean ja isä- ja poika -Kimin sijasta ilmastonmuutoksesta ja IPCC:stä.

Ilmastouskovaiset ovat kuin Pohjois-Korean kansalaiset. Heidät on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana saatu uskomaan siihen, että länsimainen (mielellään vielä Israeliin ja juutalaisiin) liittyvä elämäntapa ja talousjärjestelmä aiheuttavat hiilidioksidilla maapallon tuhon. (Ennen tätä vasemmistolaiset olivat varmoja siitä, että länsimainen elämäntapa, USA ja Israel aiheuttavat maapallon tuhon ydinsodalla ja vain Neuvostoliitto voi maapalloa ydinsodalta suojella). Nyt, kun IPCC:n aineisto vähitellen tulee riippumattomien tutkijoiden käyttöön ja IPCC:n tieteellisten tulosten väärentäminen tulee esille kaikessa laajuudessaan, ilmastouskovaiset ovat samassa tilanteessa kuin Pohjois-Korean kansalaiset. Ilmasto ei lämpenekään! Länsimainen elämäntapa ei tuhoakaan maapalloa! Kamalaa! Käykö nyt niin, että maapallo ei tuhoudukaan?! Mitä nyt tehdään?! Emmenkö voikaan uskoa illalla nukkumaan mennessä, että tuo meitä enemmän ansaitseva naapurimme ei kuolekaan ennenaikaista kuolemaa ilmastonmuutoksen vuoksi?! Mihin me kateutemme nyt suuntaamme?! Mistä löytyy se uusi apokalyptinen aate, jonka suojissa vaadimme verojen nostoa ja työssä käyvien veronmaksajien saamista vastuuseen siitä, että he tienaavat rahaa meidän tulonsiirtojen varassa eläviä enemmän!

Virtaskan tehtävänä on viihdyttää ja kiihdyttää. Mutta totta toinen puoli, hänetkin on aivopesty ajattelemaan tietyllä tavalla. Ja se millä tavalla, paistaa kyllä aivan selvästi lävitse.

Kävin Pohjois-Koreassa viimekesänä. Mielestäni täällä meillä ei olla yhtään pahempia tämän tuputuksen suhteen.

Katsotaampa postillaatikkoa, tai kolmoskanavaa. Siellä sanotaan kyllä mitä meidän pitäisi tehdä (ostaa). En viitsi enää edes telkkaria aukaista, muuta kuin uutisten kohdalla.

Kellotappa joskus kuinka paljon on mainoksia joka kodin asuntomarkkinat -ohjelmassa sunnuntaiaamuisin, tämä meidän Remonttireiska.

Timo Korhonen Pihtipudas

Olen, Timo, kanssasi samaa mieltä. Tosin Suomessa ongelma ei ole mainitsemasi mainokset vaan pohjoiskorealaisen aatteen länsimainen nykymuunnos, ilmastouskonto. Yhteistä ilmastoaatteella ja kommunismilla on yhteiset kannattajat, yhteiset viholliset ja yhteinen päämäärä. Ne ihmiset, jotka joutuivat pettymään Neuvostoliiton romahdettua yhdeksänkymmentäluvun alussa ovat liikuttavalla tavalla ryhmittyneet uuden ilmastouskonnon taakse keräten samalla itselleen nuorenmista, Neuvostoliittoa muistamattomista hyödyllisistä hölmöistä laajan hyvää tarkoittavan kätyrikunnan.

Heti ohjelman alusta aloin jännittämään sitä mikä osuus tulee USA:lla olemaan tässä ohjelmassa, luultavasti ei mikään -arvelin.

Herra Putinista tiedämme nyt kaiken, ja se on luonnollisesti hyvä asia .. Mutta jos puhutaan henkilökultista -sen rakentamisesta- eivät taaskaan asiat (mielestäni) ole niin yksinkertaisia.

Väitän, että esimerkiksi USA:n viime vaalien yhteydessä esiintynyt Herra Obama toimi suunilleen samalla tavalla, mitä herra Putinkin.

Lähtökohta vain on hieman eri: herra Putin yrittää nostaa omalla olemuksellaan(huomaa perinne) käsitystä itsestään ja Venäjästä parempaan suuntaan(huomaa kulttuuri) ... Obama takertuu kulttiin, mikä jo on olemassa: hän retoriikassaan käytti kovin tutuksi tullutta kamaa ... enkä osaa sanoa, nostiko Obama fraaseillaan käsitystä USA:sta parempaan suuntaan. Olen luultavasti yksioikoinen, ja siksi minusta näyttää, että Amerikka yllättää kerta toisensa jälkeen vain typeryydellään. ...

Yhteenvetona vain: näen kultin rakentamisen sinänsä kaikille ominaisena piirteenä, vain taso, millä ko. yhteiskunta on, määrittää tavat joilla kultteja luodaan.

Mitä tulee Pohjois – Koreaan ... olen varmaan taaskin yksin mielipiteeni kanssa, mutta en näe mitään eroa suomalaisen ja pohjois – korealaisen poliitikon välillä. Kummankaan maan poliittisen eliitin en ole tähän päivään mennessä kuullut tunnustaneen että itse on ollutkin väärässä. Kummankaan maan poliittisen kerman suusta ei ole kuulunut lausetta: 'en tiedä'.

Kun asia on näin, valitettavasti tilanne on silloin Suomen kohdalla huonompi suhteessa Pohjois-Koreaan ...kun avaat radion, voi ensi sanoina sieltä kuulla, että meillä on kaikki maailman parasta. Eikö jo tämän perusteella herää epäilys? Jos yksikään ei pysty tunnustamaan edes perusasioita: 'voin olla väärässä' – 'en tiedä', niin eikö kaikki muukin ole silloin epäuskottavaa?

Kun nyt yhteistuumin olemme tulleet tilanteeseen, missä ei ole mitään oikeata syytä esittää parempaa, kuin muut -miksi sitten esitämme? Sen vuoksi tietenkin, että on kovin lyhyt aika siitä, kun laskeuduimme puusta. Kovin lyhyt aika siitä, kun asuimme maakuopissa. Kovin lyhyt aika siitä, kun tapoimme veljiämme. Kovin lyhyt aika siitä kun mielessä kävi epäilys ...

Muuten ... ohjelmaa kuunnellessa kuulinkin toimittaja Virtasen puhuvan USA:sta. Olin siis väärässä.

-pietroboy- http://sites.google.com/site/kaikujareflektio/Home

Timolle vastannut esittää hienon vertailun. Pienenä erona kuitenkin on se, että ilmastofanaatikot eivät jaa tappotuomioita toisinajatteleville kuten taistolaiset aikoinaan (olisivat tulleet voimaan silloin, kun maasta olisi tehty väkisin "oikeudenmukaista" ja yksimielistä). Nykymenossa huolestuttaa se, että jo sellaisiakin kohtaan ollaan vihamielisiä, joilla ei ole mitään mielipiteitä ko. asiasta.

"Kun asia on näin, valitettavasti tilanne on silloin Suomen kohdalla huonompi suhteessa Pohjois-Koreaan ...kun avaat radion, voi ensi sanoina sieltä kuulla, että meillä on kaikki maailman parasta. Eikö jo tämän perusteella herää epäilys? Jos yksikään ei pysty tunnustamaan edes perusasioita: 'voin olla väärässä' – 'en tiedä', niin eikö kaikki muukin ole silloin epäuskottavaa?"

Tosiaankin. Vielä talviolympialaisten jälkeenkin on kuulunut paljon samaa jorinaa. Kun Piiroisen hopea näytti jäävän Suomen ainoaksi mitaliksi, todettiin johtoportaassa kuinka se osoittaa, että Suomi edelleenkin kuuluu urheilun suurvaltojen joukkoon ja kuinka tuo mitali on osoitus suomalaisen valmennustiedon ja -taidon huippuosaamisesta. "Onhan täällä mukana sellaisiakin maita, jotka eivät ole vielä saaneet yhtään mitalia".

Entäs sitten kun vaalien tulos ja hallituksen väri muuttuu ratkaisevasti, kuten on lähimenneisyydessä käynyt? Ei mitään merkitystä, mikään ei ratkaisevasti muutu niin kuin monessa muussa länsimaassa vastaavassa tilanteessa vaikka onkin kyseessä monipuoluejärjestelmä.

Amerikkalaisesta typeryydestä sen verran, että otan sen vastaan paljon mieluummin kuin venäläisen elämänmuodon, jota myös olen nähnyt arvokulttuuriksi kutsuttavan.

"Homoliittojen vaatimista islamiin ei varmaankaan sen takia juuri käsitellä, kun meillä ovat voimassa Suomen lait. "

Tämän lauseen relevanssi asian kannalta pakenee minulta. Lain tosiaan nimenomaan pitää olla sama kaikille, uskonnosta riippumatta. Hankkeilla on pakottaa luterilaiseen kirkkoon naispiispoja (yhdenvertaisuuslakia ei noudateta jos ei ole naisia piispoina), savustaa ulos naispappeutta vastustavat tahot (tasa-arvolain perusteella) ja ehkäpä jopa tosiaan sallia myös kirkolliset homoliitot - joita vastaan minulla ei sinänsä ole sen kummempaa.

Mutta jos luterilaisia pakotetaan lain nojalla noudattamaan näitä maallisen yhteiskunnan tasa-arvonormeja, miksi sama ei koske ortodokseja tai islamia?

En ole mikään Raamatun asiantuntija, mutta haluaisin ottaa kantaa pariin Virtaskan tekemään yleissivistyksen puutetta osoittavaan räikeähköön virheeseen. Hän vertaili parissa kohdassa Pohjois-Koreassa esiintyvään henkilökulttiin liittyvää propagandaa Raamattuun.

1.Raamatun kuvaukset Jeesuksen monista ihmeidenteoista ovat kielikuvia, jollaiset ovat vielä tänäkin päivänä keskeisessä osassa juutalaisessa kouluopetuksessa.

2. Taivaankappaleiden kiertokulku ei muuttunut Jeesuksen syntymän johdosta vaan tapahtui aivan päinvastoin. Profetian mukaan Vapahtaja tulisi maan päälle ja merkkinä olisi maata valaiseva kirkas valo. Astrologia oli jo silloin niin kehittynyt, että se tiesi tällaisen ilmiön toistuvan 800 vuoden välein ja että viimeisestä oli kulunut noin 200 vuotta.(Tällainen valoilmiö kestää noin kaksi viikkoa) Siitä hetkestä alkoi ajanlasku ja ennustukset osuivat aika lähelle totuuta etenkin kun vuosiluku yksi oli tuntematon käsite.(Raamatussa ei muuten missään sanota maan olevan litteän kuin pannukakun, vaikka tuollaisiakin väitteitä usein näkyy pistettävän uskovaisten tiliin). YLE:n Jumalainen Heinäkuu -sarjassa eräs tiedemies osoitti tässäkin asiassa asiantuntuntemattomuuttaan Raamatun valheellisuutta todistellessaan sanomalla, että "ei ole näyttöä siitä, että taivaankappaleiden kiertokulku olisi muuttunut jonkin Jeesuksen syntymän johdosta".

Very interesting, rather well-done and surprising. Why? Well when taking into consideration Finland's fascination (read Finlandization) all things Russian, this rather critical and open narrative on Russia and that epitomy of social democracy, North Korea was a breath of fresh air. However it was more like pretty good sex finally reaching an orgasm when leaving the big period on the lap of the 'terrible' USA... The terrorist combatants in Gitmo are considered prisoners of war (POWs). Where would you like them to be sent to.... perhaps you'd like some to be brought here to Finland, housed right there at YLE hq.... maybe you'd even like to take some home... 'Tieks', minulla on kotiterroristi'....To sum up: Olet Otto Villen 'ottolapsi'.

Myös Suomen valtio harjoittaa indoktrinaatiota -
pakkoruotsin muodossa.
Miten meidän valheemme muka eroaa Pohjois-Korean valheesta ?
Valhe mikä valhe- Suomen "kaksikielisyys" on valhe ja koulujen pakkoruotsi sen indoktrinaatio.

Toisin kuin pakkoruotsin vastustaja väittää, koulujen pakkoruotsi ei ole indoktrinaatiota vaan sivistämistä. Ilman Ruotsia, ruotsin kieltä ja meitä suomenruotsalaisia, Suomi olisi pieni merkityksetön Venäjän maakunta ja suomen kieli kuollut kieli.

Vapauden perusteet – luento
Tekijä: CIEL
Professori Paul Cwik puhui opiskelijoille kesällä 2009 FEE:n Vapaus yliopistossa vapauden perusteista.

Minua on pyydetty pitämään ensimmäinen luento Vapauden perusteista. Vapaudesta on kirjoitettu paljon. Vapaus on sana, josta on väitelty, taisteltu vuosisatoja ja minua pyydettiin käymään perusteet läpi vajaassa tunnissa. Joten saatan joutua hyppimään muutama kohdan yli. Ehkä.

Kun puhutaan vapaudesta, sitä voidaan tarkoittaa muutamalla eri tavalla. ”Vapaus johonkin” ja ”vapaus jostakin”. Pohtikaa seuraavia. Vapaus palvoa Jumalaa omalla tavallaan, tai ei lainkaan. Vapaus kirjoittaa sanomalehteen, kolumniin tai blogiin mitä haluaa. Vapaus valita omat ystävät ja tavata heitä halutessaan.

Verrataan tätä nyt vapauteen jostakin. Vapaus tarpeista. Vapaus nälästä. Vapaus sairauksista.

Näiden käsitteiden välillä on perustavanlaatuinen ero. Mutta molemmissa käytetään sanaa ”vapaus”. Molemmat keskustelun osapuolet käyttävät sitä. Ja tämä tekee keskustelusta melko sekavaa, koska molemmat puolet sanovat: ”Haluamme vapautta!” Seurauksena monet meidän puolella, hyvien puolella, eikös, käyttävät ”freedom” sanan sijaan sanaa ”liberty”. Voit toki merkitystä kadottamatta käyttää sitä seuraavissa: ”vapaus palvoa, vapaus kirjoittaa, vapaus kokoontua”, mutta on melko kankeaa sanoa sanalla ”liberty”: ”vapaus tarpeista, nälästä tai sairaudesta”. Se on kömpelö fraasi, joka ei toimi. Kieli on merkityksellistä. En halua menettää enää toista sanaa kollektivisteille. Olemme jo menettäneet heille sanan ”liberaali”[1]. Se riittäköön. He eivät saa enää lisää sanoja. Pidämme ”liberty” –sanan.

Vapauden käsite tai ”vapaus johonkin” on melko uusi ajatus. Se on radikaali poikkeama aikaisemmasta ajattelusta. Itse asiassa se on todella radikaali ajatus. Ludwig von Mises – tulette kuulemaan hänäestä hiukan viikon aikana. Hän esittää, että ajatus vapaudesta on selvästi länsimainen. Ja se syntyi länsimaisesta kulttuurista.

Ajatus oikeuksista, jotka kuuluvat yksilöille ja jotka tulevat ennen valtion luomista, on vastakkainen keskiaikaiselle laille. Se on päinvastainen, käänteinen keskiaikaiselle laille.

Vapauden käsite kertoo, että jokainen yksilö on ainutlaatuinen. Sen vuoksi jokainen yksilö on arvokas.

F.A. Harper kirjassaan ”Liberty: A Path to its Recovery”…

(Minulla on rekvisiittaa. Se näyttää tältä. Nappasin sen kirjahyllystä ja tulen laittamaan sen tunnollisesti valkoiselle pöydälle ja en laita sitä takaisin hyllyyn.)

Harper toteaa seuraavasti: ”Tämä vapauden käsite nojaa ylivoimaiseen yksilön arvokkuuteen.” Tämä on aika tärkeä ero. Se on radikaalia. Se kertoo, että ihmisillä on väliä. Jos katsotaan taaksepäin 5000 vuotta taltioitua ihmishistoriaa, ketkä ovat maaorjia, talonpoikia, maatyöläisiä – mitättömyyksiä? He olivat mitättömyyksiä. Heidät uhrattiin päämääriin, keinoina johonkin suurempaan tavoitteeseen, jonkun kuninkaan tai keisarin mielijohteesta.

Tämä ajattelutapa on kehittynyt – muuttunut – ja voimme jäljittää sen takaisin John Locken, Montesquieun, Thomas Jeffersonin, Frédéric Bastiatin ja Lord Actonin töihin.

Nämä henkilöt esittävät, että yksilöt loivat valtion yksilön oikeuksien suojelemiseksi. Siksi meillä on valtio. Heidän järkeilynsä keskeinen kohta ja yhteinen elementti on mitä kutsumme ”metodologiseksi yksilöllisyydeksi”.

(Tässä on ensimmäinen iso yliopistosananne. Koska tämä on yliopisto…vapaus yliopisto.. joten tarvitsemme korkeakoulusanoja.)

Metodologinen yksilöllisyys.

Puhun tästä enemmän lounaan jälkeisellä luennolla. Mutta haluan nyt mainita siitä – mitä se tarkoittaa. Tarkastelemme metodologiaa. Kun näemme sanan ”-logia” tai ”-loginen” – se tarkoittaa jonkin tiedettä.

Joten metodo-logia tai metodologia on tiede… ja tieteemme – tieteellinen menetelmämme – perustaa sen sen kaikkein perustaviin osasiin. Ja se on yksilö. Ei ole mahdollista mennä pienempiin osasiin.

Nykyään kärsimme kollektiivisista nomineista ja personoimme ne. Se on vain tapa, jolla viestimme keskenämme. Joku siis voi sanoa, että tänään General Motors haki konkurssiin.

General Motors ei ole oikea henkilöä. General Motors ei ole oikea kenraali.

General Motorsilla ei ole aivoja, sydäntä, sielua tai mitään vastaavanlaista. Mikä se on?

Se on kokoelma ihmisiä, yhdessä työskentelevien ihmisten ryhmä, joka tuottaa autoja – joka tuottaa myös rahoitusta jne.

Käytämme siis tällaisia kollektiivisia nomineja. Ympäristöministeriö sääntelee…Yhdysvallat on miehittänyt... General Motors haki…vaikkei näitä oikeasti ole olemassa. Nämä ovat vain kollektiivisia nomineja. Näiden kanssa täytyy olla varovaisia.

Metodologinen yksilöllisyys kertoo, että meidän tulee keskittyä perusyksikköön ja se on yksilö. Tulemme käyttämään tätä paljon enemmän seuraavassa luonnossa ”Praxeologia: kysyntä ja tarjonta”. Mutta takaisin vapauteen…

Polku yksilöllisyydestä oikeuksiin ja teoriaan vapaasta ja vauraasta yhteiskunnasta on monien tekijöiden myötä muotoutunut monista muodoista. Olen määrittänyt neljä erilaista lähestymistapaa.

Ovatko nämä kategoriat parhaita kategorioita? Eivät, muotoilin ne nyt vain näin.

Ensimmäinen on ”luonnollisten oikeuksien lähestymistapa”. Tätä edustavat kirjoittajat kuten Frédéric Bastiat ja Murray Rothbard.

Ja heidän viestinsä on, että Jumalan on antanut elämän. Tai siis, Bastiat sanoo niin ”Laissa”. Toinen rekvisiitta…Käytän tätä uudestaan…

Tästä lähtökohdasta, että Jumala on antanut meille elämän – tästä lähtökohdasta yhdistettynä niukkuuden tosiasiaan eli toisin sanoen ettemme voi saada kaikkea haluamaamme. Meillä ei ole tarpeeksi aikaa kaiken haluamamme tekemiseen.

Ja tosiasiasta ettemme elä eristyksissä voidaan johtaa luonnolliset oikeudet elämälle, vapaudelle ja omaisuudelle.

Jotkut teistä saattavat sanoa, että eikö sen pitäisi olla ”onnellisuuden tavoittelu”.

Mistä me löydämmekään sen: ”Elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu”? – Itsenäisyysjulistuksesta. Kuka sen kirjoitti?

Se oli komitea. Se oli komitea. Jefferson oli päätekijä ja hänellä oli alunperin: ”elämä, vapaus ja omaisuus”. Suoraan John Locken teoksesta ”Second Treatise on Government”.

He sanoivat: ”Kansa tulee ottamaan aseensa ja taistelemaan suurinta koskaan tunnettua sotakonetta vastaan – tuolloin… Elämää, vapautta ja omaisuutta varten… meidän tulee koristella tätä – saada ihmisten tunteet liikkeelle. Joten he laittoivat ”onnellisuuden tavoittelu”. Niin siinä kävi.

Hetken päästä lisää luonnonlain oikeuksien teoriasta.

”Hyötylähestymistapa”

Hyötynäkökulma perustuu ajatukseen hyödystä (ja puhumme siitä hiukan enemmän seuraavassa luonnossa). Se on onnellisuuden taso. Siinä on kyse plussien ja miinusten punnitsemisesta – mitä enemmän hyötyä, sitä onnellisempi olet.

Hyötyajatus esittää, että vapaus on parempi, koska olemme rikkaampia; varakkaampia; vauraampia; meillä on korkeampi elintaso; hyötymme on suurempi. Tätä lähestymistapaa edustaa Jeremy Benthamin kirjoitukset.

Tähän lähestymistapaan sisältyy paljon vaaroja – ainakin minä ajattelen niin – sillä jos joku olettaa sen toisella tavoin: esimerkiksi että kommunismi voi tuottaa enemmän vaurautta, silloin vapaus voidaan heittää yli laidan.

Siten en erityisemmin pidä siitä. Käsitykseni mukaan vapaudesta seuraa korkeammat vaurauden tasot. Tarkastelkaa Pohjois- ja Etelä-Koreaa. Hong Kongia verrattuna Mannerkiinaan ennen sen avautumista kaupalle. Itä- ja Länsi-Saksaa… Esimerkki toisensa jälkeen osoittaa vapauden toimivan.

Seuraava lähestymistapa on ”objektivistinen näkemys”.

Sitä luonnehtii Ayn Randin kirjoitukset.

Hän aloittaa yksilöstä, metodologisesta yksilöllisyydestä, koska ainoastaan ihmisillä on mieli – jälleen, ei kollektiivisia nomineja.

Koska jokainen yksilö on yksinomaan yhdistyneenä mieleensä, ei ole mahdollista erottaa mieltä henkilöstä. Jokaisella henkilöllä on siten täysi omistusoikeus itseensä.

Tästä seuraa, että kaikki yksilöt ovat samalla tasolla muiden kanssa itsensä omistajuudessa. Omitat siis itsesi, omistan itseni ja me kaikki omistamme itsemme.

Siten kellään henkilöllä ei voi olla mistään syystä vaateita toiseen henkilöön.

Käsite oikeuksista muodostuu itsensä omistamisen ajatuksesta ja seuraa läheisesti luonnollisten oikeuksien ajattelutapaa. Se tekee niin ilman viittausta Jumalaan. Rand oli ateisti.

Ja viimeinen lähestymistapa, jonka kirjaan ylös on ”yhteiskunnallinen lähestymistapa”.

Sitä edustaa William Graham Sumnerin kirjoitukset. ”What Social Classes Owe to Each Other” ja ”The Forgotten Man” ovat hänen kaksi pääteostaan.

(Pahoittelut, ei rekvisiittaa näistä. Minulla ei ole kirjaa.)

Se mitä Sumner esittää kirjassaan ”What Social Classes Owe to Each Other” sekoittaa hiukan hyötyajattelua empiiriseen käsityksellä aikaisemmista oikeuksista osoittaakseen, että on olemassa sääntöjä yhteiskunnalle, jotka toimivat ja niitä jotka eivät toimi. Hän oli sosiologian pioneeri. Hän esittää, että sopimukseen perustuva yhteiskunta on yhteiskunnan vahvin muoto.

Tässä on esimerkki Sumnerin tekstistä.

Sumner kirjoittaa: ”Nykyaikaisessa valtiossa, ja Yhdysvalloissa eniten, yhteiskuntarakenne perustuu sopimuksiin ja asema” – asema, kuten keitä vanhempasi ovat…oletko kuninkaallinen tai vastaava, on – ”vähiten tärkeää. Sopimus sen sijaan on järkiperäistä – jopa järkeilyä. Se on myös realistista, kylmää ja faktoihin perustuvaa. Sopimussuhde perustuu riittävään järjen käyttöön, ei tapaan tai määräykseen… Sopimuksiin perustuva yhteiskunta on vapaiden ja riippumattomien ihmisten yhteiskunta, joka muodostaa siteitä ilman palveluksia tai velvollisuuksia ja toimii yhteistyössä ilman nöyristelyä tai vehkeilyä.”

Tarkoitan, että ihmiset ryhtyvät mielellään roskakuskeiksi tai siivoojiksi, jos heille maksetaan tarpeeksi.

Sumner jatkaa: ”Siten sopimuksiin perustuva yhteiskunta antaa eniten tilaa ja mahdollisuuksia yksilön kehitykselle ja kaikelle vapaalle ihmiselle kuuluvalle itsenäisyydelle ja arvokkuudelle. Että vapaiden ihmisten yhteiskunta, joka on yhteistoiminnassa sopimuksien pohjalta, on selkeästi vahvin tähän asti olemassa olleista yhteiskunnista; Että yksikään tällainen yhteiskunta ei ole vielä kehittynyt täyteen kykenevään vahvuuteensa; ja että ainoat nykyisesti ymmärrettävissä olevat yhteiskunnalliset parannukset sijaitsevat täydellisemmin käsitetyn vapaiden ihmisten sopimuksilla yhdistetyn yhteiskunnan suunnalla, ovat asioita, joita ei voida kiistää.”

Sumner siis sanoo: ”Katso, olet syntynyt tähän asemaan. Olet kuningas, kartanon herra – olet syntynyt tähän asemaan. Sen vuoksi sinun tulee palvella.”

Tämä on heikko suhde, koska ihmiset eivät ole tyytyväisiä joutuessaan palvelemaan.

Hallitsijat pitävät sitä itsestään selvänä. Heillä ei ole yhteiskunnan eri osien paras etu mielessään.

Mutta jos tätä verrataan – rinnastetaan – sopimukselliseen suhteeseen, jossa joudutaan tarjoamaan riittävästi, jotta on kannattavaa liittyä siivoustiimiin tai roskakuskiksi tai kaivosmieheksi, he tekevät sen melko mielellään.

Ja erot näkyvät näissä erilaisissa yhteiskunnissa: eräät säännöt ovat vain parempia yhteiskunnille kuin toiset.

Mikä siis on analyysi tähän asti?

Analyysi on seuraava:

1. Olemme yksilöitä ja sellaisina olemme arvokkaita.

2. Tätä arvoa eivät muut (ei-omistajat) voi uhrata tarkoitusperiinsä.

3. Ensimmäinen oikeus on Elämä…

...mutta kun sanomme näin, tarkoitamme oikeutta olla tulematta lyödyksi, murhatuksi, raiskatuksi tai vastaavaksi. Se ei ole oikeus elintasoon tai oikeus rikkoa muiden oikeuksia ylläpitääksesi omaa elämääsi. Toisin sanoen et voi varastaa leipää edes, jos olet nälkäinen ja kuolet ilman sitä leipää.

Toisen leipää ei siis voida vain varastaa.

Seuraus tästä on, että vapauden myötä tulee vastuu. Jos kukaan muu ei ole sinusta vastuussa, joudut pitämään huolta itsestäsi.

Ja se on melko pelottava asia. Joudut olemaan vastuussa itsestäsi – tiedän!

Tästä oikeudesta on nähtävissä mihin tämä johtaa – koska puhumme vastuusta – eli vapauteen.

Jokaisella meistä on taitoja ja kykyjä, joita voimme käyttää varjelemaan, kehittämään ja täydellistämään elämäämme.

Vapautta on ajatella kuten ajattelemme, hahmottaa maailmaa kuten sen hahmotamme ja ilmaista itseämme kuten haluamme. Näistä koostuu oikeus vapauteen.

Erakko ei välitä oikeudesta vapauteen. Miksei? Koska ei ole ketään, joka asettaisi hänelle mitään rajoituksia.

Koska elämme yhteiskunnassa, joudumme tekemään eroja: kuka saa tehdä mitä ja millä. Tämä johtaa meidät kolmannen oikeuden kehitykseen – omaisuuden.

Omistusoikeudet ovat vapauden ytimessä – vapaassa yhteiskunnassa. Ne suojelevat ja sallivat yhteistyön. Niiden lähteenä on yksilön toiminta.

Harper – tämä kaveri, tässä on hänen kuvansa. Häntä kutsutaan kaljuksi. Onhan sillä hiukan tukkaa. Tavallaan epäreilua. – tässä kirjassaan sanoo: ”Ainoa vapauden kanssa yhtäpitävä menetelmä on sellainen, joka erottaa minun ja sinun säännön perusteella, että tuottajalla on oikeus oman työnsä tuotoksiin. Tämä taloudellisen vapauden perusta on kaikkien muiden pohdintojen yläpuolella. Tällä käsitteellä oikeus omistajuuteen syntyy samanaikaisesti jonkin tuottamisen kanssa; ja omistajuus pysyy siellä kunnes tuottaja-omistaja päättää kuluttaa tuotteen tai siirtää sen omistajuuden toiselle henkilölle vaihdannalla, lahjana tai perintönä. Oikeudesta asian tuottamiseen tulee siten oikeus sen omistaaseen.”

Siten jos sinulla on oikeus sen tekemiseen, silloin sinulla on oikeus sen omistamiseen. Nämä kaksi ovat erottamattomat.

”…ja yhden oikeuden kieltäminen, kieltää käytännössä molemmat. Tämä käsite määrittää, ettei mitään osa tuotannosta kuulu varkaalle, orjaisännälle tai minkä tahansa tittelin mukaiselle hallitsijalle.”

Jos teen sen, se on minun. En välitä miten kansan enemmistö äänesti. Se on minun; minä tein sen.

Murray Rothbard kirjassaan ”The Ethics of Liberty” ilmaisee saman asian. Nämä oikeudet ovat kietoutuneet toisiinsa ja yhden menetys – elämän, vapauden, omaisuuden – tarkoittaa niiden kaikkien menetystä.

Takaisin Bastiatiin. Kerran minulla on kirjallisia mestareita, käytän heitä. Pidän näistä kavereista.

Bastiat sanoo: ”Jokainen meistä saa luonnolta tai Jumalalta oikeuden puolustaa omaa elämäänsä, vapauttaan ja omaisuuttaan. Sillä nämä kolme ovat elämän jatkumisen edellytyksiä, ja ne kaikki ovat täysin riippuvaisia toistensa säilymisestä. Sillä mitä ovat kykymme muuta kuin yksilöllisyytemme jatke? Ja mitä on omaisuus muuta kuin kykyjemme jatke?”

Mikä tekee meistä meidät?

Jos kykenemme jatkuvasti puolustamaan jokaista näitä oikeutta taukoamatta, silloin voimme ryhmittyä yhteen puolustamaan jatkuvasti näitä oikeuksia.

Edelleen Bastiat: ”Jos jokaisella ihmisellä on oikeus suojella elämäänsä, vapauttaan ja omaisuuttaan jopa voimakeinon, tällöin usealla ihmisellä on oikeus liittyä yhteen ja järjestäytyä voidakseen puolustaa oikeuksiaan yhteisvoimin.

”Täten yhteinen oikeus perustelee ja oikeuttaa olemassaolonsa yksilön oikeudella; eikä yhteisellä voimalla voi olla mitään muuta järkevää päämäärää tai tarkoitusperää kuin yksilöiden voimat, joita se edustaa.

”Siitä syystä yksilö ei voi oikeutetusti käyttää voimaa toisen yksilön elämää, vapautta tai omaisuutta vastaan, eikä yhteistä voimaa voida oikeutetusti käyttää tuhoamaan yksilöiden tai yhteiskuntaluokkien elämää, vapautta tai omaisuutta.”

Jos en voi varastaa joltakin, silloin kollektiivilla ei myöskään ole tätä oikeutta. Miksi? Koska oikeudet edeltävät valtiota ja oikeudet edeltävät lakeja. Ne ovat aikaisempia.

Yksilölliset oikeutemme eivät tule valtiolta, perustuslaki tai oikeuksien julistus ei myönnä niitä meille.

Muistellaan itsenäisyysjulistusta, se sanoo (ja teillä on tästä kopio kirjassanne): ”Pidämme näitä totuuksia itsestään selvinä, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, että Luoja on suonut heille tiettyjä erottamattomia oikeuksia, että näihin kuuluvat elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu. – Että näiden oikeuksien turvaamiseksi, ihmiset ovat saattaneet voimaan valtion, joka johtaa oikeutetun valtansa hallittujen suostumuksella.”

Kuunnelkaa seuraavaa erityisen tarkasti: ”Että milloin mikä tahansa valtion muoto tulee näille päämäärille tuhoisaksi, kansalla on oikeus muuttaa tai hävittää se ja saattaa voimaan uusi hallinto.”

Joten nämä oikeudet tulevat ensin. Kun valtio erottaa meidät oikeuksistamme tai rikkoo niitä – erottaa meidät omaisuudestamme, rikkoo oikeuksiamme – silloin valtio toimii laittomasti.

Mutta entä jos hyväksytään laki, silloin se on laillista? Kyllä, se on laillista. Mutta se on silti varastamista. (Tähän palataan pian.)

Takaisin itsenäisyysjulistukseen. Myöhemmin siinä sanotaan: ”Mutta kun hyväksikäytöt ja anastukset jatkuvat pitkään, pyrkien alati samaan tavoitteeseen osoittaen suunnitelmallisuuden vähentää niitä ehdottomassa yksinvaltiudessa, on heidän oikeutensa ja velvollisuutensa syrjäyttää tällainen hallinto ja asettaa uudet vartijat heidän turvallisuudelleen jatkossa.”

Itsenäisyysjulistus on tinkimättömän radikaali. Tämä näkökulma kumoaa tuhansia vuosia ihmiskunnan ajattelua. Monet vallankumoukset tämän jälkeen ovat käyttäneet tätä kieltä oikeutuksenaan taistelulleen vapaudesta.

Mitä siis on vapaus? (Olemme jo näin pitkälle esitelmässä…) Mitä on vapaus? Emme ole vielä edes määrittäneet sitä?

Mises tuo esiin, että ”Vapaus tarkoittaa aina: vapautta poliisivallan mielivaltaisista teoista.” Vapaus EI ole vapautta tehdä mitä tahansa, kuten varastaa, tappaa, mellakoida tai ryöstää. Aloita huitomaan käsilläsi niin, että lyöt jotain nenään. Vapautta voi olla olemassa vain, kun sitä rajoittavat yllä kuvatut oikeudet.

Monet tahtovat laajentaa näitä oikeuksia ja muuntaa ne ”vapauksiksi jostakin”, joista puhuin alussa. Vapaus tarpeista, vapaus nälästä, vapaus sairauksista.

Laillisen varastamisen käsite on erittäin kätevä näiden väärien vapauksien kumoamisessa. Koska kukaan yksilö ei voi loukata oikeuksia ja koska valtio johtaa oikeutensa yksilöiden oikeuksista, siten sillä ei voi olla mitään ylimääräistä valtaa – ei mitään ylimääräisiä oikeuksia tai korkeampia oikeuksia.

Minulla on siis nämä oikeudet: elämä, vapaus, omaisuus. Mitä se merkitsee? Se tarkoittaa, etten voi laittaa asetta Jayn eteen (Mistä tiedän, että hän on Jay? Hänellä on nimilappu, siksi käytämme niitä.) – ja sanoa: ”Anna kaikki rahat!” Miksi? Se on varastamista.

Jos otan kaikki rahasi ja ostan niillä paperilehtiön ja piirustushiilen ja annan ne Jonathanille – se on silti varastamista!

Jopa jos sitä kutsutaan Valtion taidetoimikunnaksi – se on silti varastamista!

En voi tehdä sitä. Joten valtiolla, joka koostuu meistä kaikista, ei myöskään ole tätä valtaa. Mistä se saisi tämän vallan, jos kaikki sen valta juontuu meistä?

Jos en voi varastaa, silloin ei myöskään valtion tule. Kun valtio hyväksyy lain tehden sen toimista ”laillisia” – voi, hyväksyimme lain, se on laillista; voimme tehdä sen – se yhä rikkoo oikeuksia, se on yhä varastamista. Näin Bastiat käyttää käsitettä ”laillista varastamista”.

Hän sanoo: ”Mutta kuinka se voidaan tunnistaa? Hyvin helposti. Tarkastellaan, ottaako laki joillekin henkilöille kuuluvaa antaakseen sen toisille, joille se ei kuulu. Katsotaan, suorittaako laki yhden kansalaisen hyödyksi ja toisen haitaksi teon, jota tämä kansalainen ei pystysi suorittamaan syyllistymättä itse rikokseen.”

Tämän takia käytän kirjallisia mestareita, koska he esittävät niin selvästi. Voitko ottaa sen häneltä? Kyllä. Se on varastamista, mutta äänestimme siitä. Edelleen varastamista.

Bastiat sanoo: ” Laillinen varkaus voidaan nykyään toteuttaa lukemattomalla määrällä keinoja. Tästä seuraa loputon määrä suunnitelmia sen järjestämiseksi: tariffeja, suojelua, etuja, tukia, kannustimia, progressiivista tuloveroa, vapaata koulutusta, oikeutta työhön, oikeutta voittoihin, oikeutta palkkoihin, oikeutta avustuksiin, oikeutta tuotantovälineisiin, korotonta luottoa jne.”

Pelastuspaketit.

”Ja kaikilla näillä suunnitelmilla on yhteistä laillinen varastaminen, joka saa nimen sosialismi.”

Otetaan askel taaksepäin. Voin ottaa askeleen taaksepäin. Voitte istua paikoillaan.

Laki on voima. Valtio on voima. Se on pakottamista. Perimmiltään – sitä se on. Se on uhkaamista väkivaltaisesti vähentää ihmisten vaihtoehtoja. Et haluat tehdä sitä? No, joudut vankilaan. Vähennämme väkivalloin vaihtoehtojasi, kun olet vankilassa.

Jos ette usko minua, kokeilkaa jättää verot maksamatta.

Ennen kuin valtio voi tehdä mitään, sen täytyy ensin ottaa. Siten lain tarkoituksena ei tule olla edistää oikeudenmukaisuutta tai aikaansaada oikeudenmukaisuuden vallitsemista. ”Tulisi sanoa: lain päämäärä on estää epäoikeudenmukaisuutta vallitsemasta.” (Bastiat) Huomaa ero. Sen sijaan, että pyritään tavoittelemaan täydellisen oikeudenmukaisuuden mahdotonta ihannetta, meidän tulisi pyrkiä vähentämään epäoikeudenmukaisuuden määrää.

Ja molemmat, sekä oikeisto ja vasemmisto, yhtyvät tähän. He sanovat kyllä, haluamme vähentää epäoikeudenmukaisuutta. Silti emme voi rikkoa oikeuksia edistääksemme oikeudenmukaisuutta. Lopettaakseen nälkäänäkevien ihmisten epäoikeudenmukaisuuden – ihmiset ovat nälässä; se on epäoikeudenmukaisuutta; haluamme estää sen – valtion täytyy ensin ottaa muilta, joka itsessään on oikeuksien rikkomista ja epäoikeudenmukaisuutta. Emme siirry yhtään lähemmäksi oikeudenmukaisuutta luomalla epäoikeudenmukaisuutta.

Näettekö mistä on kyse? Yhden epäoikeudenmukaisuuden parantamisesta luomalla toisen epäoikeudenmukaisuuden.

Joten voimme vain poistaa epäoikeudenmukaisuudet, kuten valtion varallisuuden uudelleenjako-ohjelmat jne. Poistamalla nämä epäoikeudenmukaisuudet siirrymme lähemmäksi oikeudenmukaisuutta. Jos poistan nämä ottamiset – nämä varastamiset – silloin siirrymme lähemmäksi oikeudenmukaisuutta. Mutta emme voi aktiivisesti harjoittaa oikeudenmukaisuutta. Meidän täytyy tavallaan ajatella sitä negatiivisena käsitteenä.

Valitettavasti tapa, jolla yhteiskunta hahmottaa itsensä, on muuttunut – muuttunut viimeisenä sata vuotena. Aikaisemmin perustelu on juontunut näkökulmasta, että olemme langenneita olentoja. Tarvitsemme rajoja puutteellisen luonteemme – alkuperäisen synnin – takia. Kuinka ajatus vapaudesta muuttuu, kun näemme itsemme

ylösnousseina apinoina? Emme ole vajavaisia vaan olemme valloittaneet – olemme kaikki muita lajeja parempia. Meillä on voima vetää itsemme alkumerestä, joten miksi meillä ei olisi mahtia suunnitella yhteiskuntaa? Tällaista röyhkeyttä Friedrich Hayek kutsui ”Kohtalokkaaksi ylimieleksi”.

Ajatusta siitä, että meillä on kaikki viisaus, kaikki tietous, jolla voimme suunnitella yhteiskunnan. (Myöhemmin viikolla puhumme hiljaisesta tiedosta, jota ei voida viestiä tai havainnoida suoraan – jota keskussuunnittelulautakunta ei voi kerätä suoraan.)

Olemme siis nähneet, että ihmiset uskovat, että voimme muokata yhteiskuntaa kuin taiteilija muovaa savea. Adam Smith taasen sanoi, että liikutamme palasia sakkilaudalla. Ajattelemme, että voimme muokata ja muuttaa yhteiskuntaa paremmaksi, koska olemme tutkineet sitä, olemme sosiologeja ja nyt tiedämme.

Mutta kun teemme tätä – nyt keskitymme perusasioihin – ja näemme ihmisten kysyvän… he eivät enää edes esitä sitä kysymystä. Onko meillä ”oikeus” koulutukseen? Myöhemmin viikolla Sheldon Richman puhuu koulutusjärjestelmästä, joka ei ole valtiovetoinen.

Onko meillä ”oikeus” veteen? (Tai Mountain Dew:n…hmm…makoisaa. Käytän tätä rekvisiittana seuraavalla luennolla.) Sillä ilman vettä, kuinka minulla voi olla elämää? Ilman koulutusta, kuinka minulla voi olla vapautta tai omaisuutta?

Entäpä oikeus terveydenhoitoon? Ajatelkaapa seuraavaa. Oikeus terveydenhoitoon. Jos seisoisin kadun kulmassa ja vieressäni seisoisi lääkäri ja keskustelisimme… laa, laa, laa, …Tuo olisi laulamista. Rupattelemassa bla bla bla. Ja olisi niin uppoutuneena keskusteluun etten kiinnittäisi huomiota muuhun, ja astuisi tielle ja pam, jäisin auton alle. Siinä olen, kadulla makaamassa, vuotaen, kuolemassa, en lainkaan onnellisena… Onko minulla oikeus terveydenhoitoon?

Mitä tarkoittaa oikeus terveydenhoitoon? Se tarkoittaa, että voin kääntyä ystäväni puoleen ja sanoa: ”Anna terveydenhoitoa!” …todennäköisesti korahdellen… mutta ”Anna minulle terveydenhuoltoa!”

Oikeus terveydenhoitoon tarkoittaa, että hänen täytyy käyttää omaa omaisuuttaan, omia kykyjään, omaa aikaansa minun auttamiseen. Ajatelkaa meidän välistä suhdetta. Kuka määrää ketä? Olemmeko tasa-arvoisia?

Emme. Jos minulla on oikeus hänen aikaansa, kykyihinsä, omaisuuteensa, työhönsä, se tekee minusta isännän, korkeampi-arvoisen. Se asettaa minut ylemmälle tasolle. Se tekee hänestä alamaisen. Sanotte, että olen kuolemassa. Tarvitsen apua. Muutoin kuolet. Pitää paikkansa! Aivan oikein!

Mutta tulisiko hänen auttaa? Se on eri kysymys. Tulisiko hänen auttaa? Onko hänelle moraalinen velvoite? Se on eri kysymys kuin onko minulla oikeus vai ei. Koska kun vaadin oikeutta hänen työhönsä, orjuutan hänet omiin tarkoitusperiini – siinä määrin.

Jos hänellä on moraalinen velvollisuus, mistä se tulee? Mitä se on? Se on myötätuntoa. Mistä myötätunto tulee? Ihmissydämestä.

Mutta muistakaa, jos pakotan häntä, jos minulla on oikeus, se tarkoittaa, että valtio pakottaa hänet auttamaan minua. Sitä valtio on, pakottamista. Tässä on ase. Auta häntä! Siis, auta minua.

Jos joku osoittaa sinua aseella, oletko hirvittävä? Onko lääkäri myötätuntoinen? Onko hän hyväntahtoinen, jos joku osoittaa häntä aseella ja sanoo: ”Paikkaa tämä henkilö!”?

Ei. Onko hänellä edes mahdollisuutta olla myötätuntoinen ja hyväntahtoinen? Hänen mahdollisuutensa päättää olla hyväntahtoinen on poistettu häneltä, koska päätös on pakotettu hänelle. Hän ei enää toimi moraalisesti.

Jos näen jonkun tarvitsevan ruokaa tai vaatteita tai vastaavaa ja annan hänelle rahaa, se tulee sydämestä. Olen myötätuntoinen – hyväntahtoinen. Mutta et ole myötätuntoinen tai hyväntahtoinen, kun maksat veroja. Kun menet taivaan portille ja Pyhä Pietari sanoo: ”Oletko palvellut kanssaihmisiäsi, oletko ollut myötätuntoinen ja hyväntahtoinen kanssaihmisillesi?” Vastaat: ”Katso veroilmoituksestani!”

Hän ei taida uskoa tuota. Hän vastaa – ei, et saanut tuohon allekirjoitusta. Ei!

Laki ei siis voi pakottaa myötätuntoa. Ja laki ei ole hyväntahtoinen. Valtio ei ole hyväntahtoinen. Mutta, meidän täytyy pelastaa General Motors. Miksi? Koska kaikki ihmiset menettävät työnsä. Se on surullista. Se on surullista. Mutta älä lue sitä hyväntahtoisuudeksi, että yritämme säilyttää näiden ihmisten työpaikat. Ehdottomasti ei – se on kaikkea muuta.

Minusta ja teistä on tehty pakottamalla osaomistajia, mitä ikinä se merkitseekään.

Takaisin Bastiatiin, viimeistä kertaa: ”Ei pidä paikkaansa, että lain tehtävänä on säännellä omaatuntoamme, ajatuksiamme, tahtoamme, koulutustamme, näkemyksiämme, työtämme, kauppaamme, taitojamme tai nautintojamme.

Sen tehtävänä on estää yhden henkilön oikeuksia häiritsemästä toisen henkilön oikeuksia yhdessäkään näistä asioista.

”Koska sen on välttämättä turvauduttava voimaan pakotteenaan, lailla voi olla oikeutettuna toimialueenaan ainoastaan voiman oikeutettu toimialue, joka on oikeudenmukaisuus.”

“Ja koska jokaisella yksilöllä on oikeus turvautua voimaan ainoastaan oikeutetussa itsepuolustuksessa, yhteistä voimaa, joka on ainoastaan yksilöllisten voimien yhteenliittymä,” – se on ainoastaan itsepuolustusta varten – ”ei voida rationaalisesti käyttää mihinkään muuhun tarkoitusperään.”

Selvästi sitä voidaan käyttää muihin asioihin. Katsokaa yhteiskuntaa, jossa elämme.

Kun sisätilaksi määritellään ulkona katoksessa seisomisnn tai vastaavan…

Joten onko kaikki mitä valtio tekee jonkinlaista varastamista? Tulisiko meillä edes olla valtiota?

Kun jatkamme tästä pidemmälle, ja minulla on ystäviä, jotka ovat niin tehneet, he kutsuvat itseään anarkokapitalisteiksi. Anarkiaa, muttei sitä huonoa anarkiaa, tämä on kapitalistista anarkiaa.

Harper – viimeisen kerran, tämä kaveri; hyvä kirja; olen erittäin tyytyväinen tähän kirjaan – käsittelee anarko-kapitalistista kysymystä seuraavasti: ”Perustuen kaikkeen sanottuun on helppo tehdä johtopäätös, että valtio on täysin kielteinen voima suhteessa vapauteen. Voidaan päätellä, että anarkia…olisi ihanteellinen yhteiskunta ja että vapaus olisi täydellinen anarkiassa. Tämä pitäisi paikkansa, jos kaikki ihmiset olisivat täydellisiä. Mutta he eivät ole.”

Ja näin palaamme kysymykseen, kuinka näemme itsemme. Olemmeko langenneita olentoja vai ylösnousseita apinoita?

”Ihmisen heikkouksien ollessa mitä ovat, anarkia tarjoaa mahdollisuuden voimakkaille ja tyrannisille yksilöille orjuuttaa kanssaihmisiään siinä mitassa, kun heillä on voimia saavuttaa ja pitää muut kontrollissaan. Siten jonkinasteinen valtiollinen toiminta… on välttämätöntä vapauden maksimoimiseksi; vapauden loukkaajia tulee hillitä, jotta vapauden oikeudet turvataan niitä kunnioittaville ja jotka toimivat liberalismin sääntöjen mukaan yhteiskunnassa.

Hyvä liberalismi – klassinen liberalismi.

”Siten toisessa ääripäässä valtion puute sallii anarkian ryöstää ihmiset vapauksistaan, kun taas toisessa ääripäässä valtiosta itsestään tulee vapauksien ryöstäjä. Näin ollen liberaalin yhteiskunnan tehtävä on löytää se piste, jossa kaikki ihmiset nauttivat suurimmasta mahdollisesta asteesta vapautta.”

Henkilökohtaisesti olen hyvin lähellä anarkokapitalismia. Olen myöntynyt moniin heidän perusteluistaan. Niitä on koko joukko. Mielestäni meidän tulisi vähentää varastamista ja laajentaa vapautta mahdollisimman paljon. Ja kun saavumme pieneen minarkistiseen valtioon – viimeiseen pieneen osaan valtionhallintoa – silloin saatan tehdä päätökseni siitä tulisiko meidän hävittää viimeinenkin pala valtiota.

Mutta tuota keskustelua emme nyt tarvitse, koska olemme niin kaukana tuosta pisteestä. Se on vähän kuin keskustelisi, kuinka monta enkeliä tanssii Mountain Dew pullon päällä? Tavallaan hyödytöntä. Meidän tarvitsee vetää yhtä köyttä ja vetää lujaa, eikä kinastella keskenämme.

Ajatukseni valtio oikeasta koosta juuri nyt on…. Kuvittele pahin henkilökohtainen vihamiehesi. Tiedät kuka se on. Ja hänet asetetaan valtion johtoon ja se sopisi sinulle ihan hyvin.

Sillä jos nyt pahin henkilökohtainen vihamieheni asetettaisiin valtaan ja kontrolloimaan oikeusistuimia, verovirastoa ja muita verottavia ja sääteleviä viranomaisia, elämäni olisi kurjaa.

Mutta jos voimme vähentää valtion kokoon, jossa voit asettaa pahimman vihamiehesi valtaan kaikista valtion toiminnoista, ja se olisi sinusta ihan ok. Se olisi aika hyvän kokoinen valtio.

Olen esittänyt monia kysymyksiä. Olen esittänyt monia kysymyksiä, joihin jokainen meistä pyrkii vastaamaan.

On olemassa joitain vastauksia: kommunismi – paha. Mutta edessämme oleva tehtävä on löytää yhteiskunnalle ”suurin mahdollinen aste vapautta”. Tämä on ”Vapaus yliopiston” viikko. Meidän tulisi tutkaille mitä se tarkalleen tarkoittaa keskustelujen ja syvällisen ajattelun avulla.

[1] Viittaa Yhdysvalloissa vasemmistoon.

Mukavaa että täällä keskustellaan.

Me arvostelemme sitä mikä on meitä lähimpänä, minkä me parhaiten tunnemme. Siksi myös avo/avio yms. miehet ja naiset saavat puolisoiltaan/partnereiltaan ne pahimmat ryöpyt. Suomalaisen sananlaskun mukaan: rakkaudesta se hevonenkin potkii.

Sellaista tahoa/ihmistä joka rakastaa/tarvitsee minua on turvallista ryöpyttää: se ei kumminkaan jätä. (Ja tähän sisältyy pelottavia alaviitteitä - mutta ei välitetä nyt niistä.)

Nimetön: Vapaus -luento! Senkin uhalla että vaikutan teiniltä: WAU! SUPER!!!
Suosittelen kaikille: lukekaa se ja jatkakaa siitä keskustelua. Koukuttavaa tekstiä - ja loistavia ajatuksenjuoksuja.

T. Kirsi

Joku kirjoitti aiemmin näin:
"Kirsi Virtanen piti jostakin syystä tarpeellisena liittää Putinin fyysiset mitat (pieni mies) Putinin tarpeisiin korostaa omaa egoaan. Onko Virtasen todella sitä mieltä, että suurikasvuisten miesten ei tarvitse selitellä egopyrkimyksiään, koska suurikokoisuus antaa egoilulle luonnolliset ja hyväksyttävät puitteet. Virtanen ilmeisesti ihannoi suurikokoisia miehiä ja ohjelmassa toteamansa perusteella sortaa ja vähättelee pienikokoisia miehiä. Miksi näin?"
Onko Kirsi Virtanen sitä mieltä, että on jonkinlainen korrelaatio älykkyyden ja pituuden välillä? Voisiko Kirsi mainita yhden ainoan Nobel-palkinnon saajan, joka olisi ≥195 cm pitkä? Oliko Einstein kaksimetrinen bodari??
Ovatko Sarkozy tai Putin tyhmempiä kuin Vanhanen?

Kuuntelin vasta tämän ohjelman, ja ihan hyvähän se oli. Mutta alussa esitettyjä oikeuskäsityksiä en allekirjoita. Eihän joidenkin oikeuksista suoraan seuraa toisille velvollisuutta toteuttaa niitä!

Ei naapurini oikeudesta vaikkapa heittää tikkaa seuraa se, että minun pitää hakea hänelle taulu ja tikat kaupasta. Minun ainoa velvollisuuteni on kunnioittaa hänen oikeuttaan, eli pidättäytyä aktiivisesti estämästä häntä, hankki hän harrastusvälineensä mistä hankki tai oli ilman. Eihän minunkaan oikeuttani käyttää aikani ja rahani itse haluamiini kohteisiin saa luokata.

Toki yhteiskunnassamme, suvereenin valtiomme lainsäädäntövallassa, voidaan määrätä ihmisiä luovuttamaan osa omaisuudestaan, tuloistaan tai työpanoksestaan yhteiseen hyvään. Esimerkiksi niiden joilla jotain on, oikeuksia saatetaan loukata, jotta saataisiin jotain niille, joilla ei ole. Minulta voidaan sanktioiden uhalla vaatia desiä keräämästäni mustikkalitrasta annettavaksi niille, joilla on käsi tai jalka poikki, koska he eivät pääse mustikkametsään.

Yhteiskuntasopimuksemme määräyksin noilla marjattomilla saattaa olla juridinen oikeus ottaa osa mustikoistani, mutta filosofisessa mielessä siinä enemmänkin loukataan ahkeran poimijan oikeuksia, hyvästä syystä toki. Tai hyvästä ja hyvästä - se seikkahan on kunkin oman subjektiivisen oikeudenmukaisuuskäsityksen varassa.