HYVÄÄ ÄITENPÄIVÄN JÄLKEISTÄ ARKEA KAIKILLE ÄIDEILLE ja MYÖS YKSINHUOLTAJA-ISILLE!
Suomi on ollut tasa-arvoa tavoittelevana yhteiskuntana kummajainen maailmankaikkeudessa. Nyt ollaan tienristauksessa. Nuoren itsenäisen yhteiskunnan kärsimät kriisit ovat edellyttäneet myös naisilta vahvaa panosta työelämässä. Jo ennen itsenäistymisen virstanpylväitä naiset olivat tottuneet maatalousyhteiskunnassa kovaan työhön. Perheet olivat isompia ja leipä tiukassa. Teollistuminen toi pumpulitehtaan ullat vesistöjen varsiin kohoavien teollisuuskaupunkien parakkikyliin. Sotien jälkeen varsinkin punamultayhteistyöllä vauhditetut hyvinvointiyhteiskunnan päiväkoti- ja koulupalvelut mahdollistivat naisten ansiotumisen työelämän taitajina vaikkakin miehiä pienemmällä paikalla.
Itse elin lapsuuteni sosiaalisesti ehyessä, samanlaisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jota 80-luvulla syntyneet nuoret aikuiset älyköt leimaavat tasapäiseksi holhousyhteiskunnaksi. Ei ollut kauheasti eroa rikkaan, johtajan ja työläisen lapsen elämän arjessa. Samat pihat ja leikit, vaatteet ja aatteet. Neuvolat ja koulut. Yhteinen vihollinen oli ydinsota ja NL:n pelko. Ehkä se on nostalgiaa mutta äitien arjen todellisuus oli enemmän yhteistä kuin nykyään. Tämä päivän yhteiskunnallinen eriytyminen ja eriarvoistuminen ei voi olla jättämättä jälkeensä äitiyteen, vanhempien ja lasten hyvinvointiin.
Se lienee poliittinen ja ideologinen kysymys näkeekö tämän ongelmana, poliittisena valintana vain luonnollisena markkinatalouden kumulaationa.
Missä on äidin paikka yhteiskunnassa nyt kun asuinalueet, koulut ja perheet eriytyvät? Miten muuttuva neuvola vastaa eriytyvän yhteiskunnan erilaisiin perheisiin, äiteihin ja isiin? Olisiko miehestä tasavertaiseksi huoltajaksi myös sosiaalitoimiston ja oikeuslaitoksen viranhoitajien asiantuntevissa silmissä?
Kainuun aatelisen seurassa neuvolan terveydenhoitaja ja äiti Leena Kallio,
kirjailija ja äiti Nina Honkanen, nuorisotyön suunnittelija ja äiti Kirsi Pihlaja. Puhelimessa on Yhden vanhemman perheiden liiton puheenjohtaja Bodil Rosengren.
Tuottamattomuus on rikos
Hei
olen huomannut nyt ensimmäistä kertaa ärsyyntyväni äitienpäivälehtikirjoittelusta, Nyt ei hehkuteta kymmenen lapsen sankariäitiä vaan äitiä, joka on saanut paljon aikaan. Äitiys sinänsä ei riitä mihinkään, koska kotona tehty työ ei ole työtä ollenkaan eikä varsinkaan tuottavaa työtä. Äidillä on ensisijaisesti oltava ammatti, mieluummin tietysti vaativa ja hänen on oltava hyvä palkkainen sekä korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa. Äidille on myös tarpeen olla monissa luottamustoimissa yms. yms.
Nk. Työtön äiti (!?) on huono esimerkki lapsilleen, koska hän ei tuota yhteiskunnalle mitään(?) olemalla ansiotyössä, eikä elä normaalia elämää vaan löhöää sohvalla,passivoituu ja syrjäytyy kotona. Koti on maailman vaarallisin paikka. Vain palkkatyössä ihminen on turvassa ja vain työelämä on elämää. Tuottamattomuus on rikos, eikä puolustukseksi riitä halu hoitaa omat lapsensa kotona. Ammattina lasten hoitaminen on hyvä juttu, koska se mahdollistaa toisten äitien tuottavuuden ja muutut päivähoitajaäitinä heti kunnialliseksi kansalaiseksi, koska sinä teet työtä! Huomio, huomio, jota siis omien lasten hoitaminen ei ole...Anna-Liisa Paukkonen